6.2.2016

Una Noche Loca

Tammikuun viimeinen keskiviikko vuonna 2016. Istun baarin penkissä kämppisteni seurassa. Toinen istuu vieressäni, toinen edessäni. Ajattelen heitä ja ystävyyttä ja etappia, jonka saavutin yhdeksän jälkeen tänä aamuna. Ajattelen yliopistoa ja sen mukanaan tuomia ihmisiä. Ajattelen tulevaisuutta, joka näyttää nyt ainakin yhden työpaikan verran paremmalta kuin muutama viikko sitten. Kello on kaksitoista, tai ehkä yksi, en tiedä, en ole juuri nyt edes ihan varma, mikä se kello oikein on ja miksi se on niin tärkeä. Muusiikki pauhaa ja luokanopettajafuksit meuhkaavat kaikkialla mihin katson. Kestohymy on muuttanut asumaan kasvoilleni. Tällaisten iltojen takia kannattaa taistella niitä kuuluisia tuulimyllyjä vastaan. 

Seuraavassa hetkessä juon siideriä toisen kämppikseni lasista ja mietin, mistä nämä kaksi enkeliä tipahtivat juuri minun elämääni. Olemme tunteneet toisemme vasta viisi kuukautta, mutta olemme jakaneet jo useita hymyjä, paljon naurua, jonkin verran surua ja ärtymystäkin. Olemme syöneet hyvää ruokaa, valvoneet yömyöhään drinkit edessämme. Olemme keskustelleet paljon. Olemme uskoutuneet toisillemme asioista, joista emme ole puhuneet ehkä kenellekään - ja jos jollekin olemme uskaltaneet, ne ihmiset ovat olleet osa elämäämme siitä asti kun olemme juuri ja juuri osanneet pukea kengät jalkaan. Tämä I, N & E -kolmikko on ollut olemassa vain hetken, mutta en osaa enää kuvitella sen puuttumista. Tämä side on tullut jäädäkseen.

Olen saanut hätkähdyttävän lyhyessä kaksi hyvää ystävää, joista loistaa maailmalle niin kirkas valo, että se häikäisee minua joka päivä. Nämä tytöt ovat niin ihania, niin kauniita, niin sielukkaita, että sydäntä särkee, eivätkä he edes kunnolla näe sitä. Toisinaan he ovat suorastaan suloisen sokeita omalle voimalleen, omalle tulelleen, jolla voisi polttaa köydet ainakin sadan ihmisen ranteiden ympäriltä. 

Toivon, että löydän elämäni aikana riittävästi sanoja ja tekoja, joilla voin auttaa heitä rakastamaan itseään vielä vähän paremmin. Toivon, että maailma antaa meille näitä iltoja vielä kymmenien vuosien päästä. Toivon, että he muistavat, että minä rakastan heitä, ja että he saisivat tästä tiedosta voimaa joka kerta, kun he sitä tarvitsevat.

Tajuan viimeistään nyt, että ei ole olemassa paljonkaan sellaista, mitä en tekisi heidän vuokseen.

Ei ole olemassa paljonkaan hetkiä, joina en olisi valmis istumaan alas ja kuuntelemaan, mitä noiden kahden silmäparin takana liikkuu.

Olen näistä tytöistä valtavan onnellinen. Vain olemalla olemassa he ohjaavat minua kohti sitä ihmistä, joka minun on tarkoitus olla. He saavat minut näkemään entistä paremmin, kuka haluan olla. He auttavat minua kokoamaan sieluni palasia takaisin yhteen aina, kun ne natisevat liitoksissaan. Heidän kanssaan minusta on tullut rohkeampi, avoimempi ja vahvempi ihminen. Kiitos, että ootte siinä <3

Ystävyys on mittaamattoman arvokas asia. Tänä iltana lupaan itselleni, että vaalin jokaista ystävyyttä kaikin mahdollisin keinoin ja kannustan muitakin tekemään samoin. Antakaa ihmisten kuljettaa teitä - myös niiden ovien taakse, joita ette ole uskaltaneet avata.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti