12.7.2015

Epäselvä nykyaika

Joskus toivon
että voisin siirtää maailman
hetkeksi menneisyyteen
Aikaan jossa kaikella oli paikkansa
ja ihmissuhteet kehittyivät yleisesti tunnettujen sääntöjen mukaan

Silloin ei tarvitsisi miettiä
onko sopivaa vilkuilla tien toiselle puolelle
vain nähdäkseen sen yhden ihmisen
Tai arvailla hiljaa mielessään
onko joku jo täyttänyt hänen sydämensä
vai etsiikö hän tietä juuri tämän sielun viileän kuoren sisäpuolelle

Joinakin päivinä haluaisin
palauttaa ihmiset rauhallisille teekutsuille
jotta he näkisivät toistensa hymyt ja kuulisivat toistensa ajatukset jo äänestä
jotta he voisivat keskustella kaikessa rauhassa
luontevasti ja luvan kanssa
kunnes tunteet loistavat otsalta

Toisinaan lyhyt sähkökatkokaan ei olisi pahitteeksi
Sellainen antaisi meille syyn lähteä pois
puhelimien ja hymiöiden ja tekstiviestien ja tietokoneiden äärestä
ja mennä spontaanisti koputtamaan toistemme ovia

Niin tosiaan
Jos jokin toimintamalli olisi yhä hyväksytympi tai selkeämpi kuin toinen
Jos voisimme hiukan useammin
vaihtaa yhteiset hetket ja jaetut hymyt kaksoispisteiden ja sulkujen tilalle
Jos odottavat ja tekevät osapuolet
eivät menisi jatkuvasti sekaisin

Emme ehkä kuluttaisi iltoja
turhasta jännityksestä tuskastuneen mielen seurassa
emmekä kirjoittaisi facebook-viestejä vain pyyhkiäksemme ne
taas hetken päästä olemattomiin
Emme pelkäisi niin kovasti vääriä signaaleja
joiden luulemme kulkevan sanojemme mukana
emmekä juoksisi karkuun kun meillä on
tilaisuus astua askel lähemmäs maalia

Emmekä ainakaan kysyisi itseltämme
kaiken tämän epäröinnin päätteeksi:
Miksi en tänäänkään sanonut mitään?