18.4.2014

Kaksi vuotta

Tämä blogi täytti eilen kaksi vuotta.

Kaksi vuotta olen kirjoitellut tänne ajatuksiani ja kokemuksiani kirjoittamisesta, teksteistä joita kirjoitan, inspiraation lähteistä, ihmisistä, iloista ja vaikeuksista. Tuntuu ihmeelliseltä, että siitä ensimmäisen, hiukan epävarman ja hapuilevan Young Fightersia käsittelevän postauksen kirjoittamisesta on kulunut jo niin pitkä aika. Vielä ihmeellisemmältä tuntuu se, kuinka paljon kahdessa vuodessa on ehtinyt tapahtua. Kuinka monenlaisia vaiheita blogini on käynyt läpi, kuinka paljon minä olen käynyt läpi, kuinka paljon ihmisiä blogi on tuonut elämääni, kuinka paljon minua on kannustettu, kuinka usein olen voinut antaa toiselle jotakin, kuinka paljon olen oppinut kirjoittamisesta, lukemisesta ja itsestäni.

Juuri nyt olen onnellinen ja kiitollinen. Olen onnellinen siitä, että blogini elää yhä, että se on selvinnyt kiireisistä kausista, vaikeista hetkistä ja jumituksen tuskasta. Olen onnellinen siitä, että kirjoittaminen kiinnostaa ihmisiä. Siitä, että olen voinut jakaa ajatukseni ja olla joskus jollekin avuksikin. Olen kiitollinen jokaiselle, joka on joskus käynyt täällä, lukenut postauksen tai pari. Olen kiitollinen niille, jotka ovat antaneet palautetta teksteistäni ja kysyneet kiperiä kysymyksiä, haastaneet minua tekemään paremmin ja uskomaan itseeni. Uskomaan siihen, että jonain päivänä käsikirjoitukseni muuttuvat oikeiksi romaaneiksi ja saavat mahdollisuuden jättää jäljen lukijaan. Olen kiitollinen siitä, että minulla on tämä kyky, että minulla on taito kirjoittaa, että minulla on luovuus.

Blogin toinen vuosi on ollut monin tavoin erilainen kuin ensimmäinen. Ensimmäinen vuosi lensi eteenpäin ja oli enimmäkseen vaivaton. Kirjoittaminen sujui, bloggaaminen sujui, pystyin pitämään suunnitelmistani suhteellisen hyvin kiinni. Toisen vuoden aikana bloggasin vähemmän kuin ensimmäisen. Kirjoittaminen oli kaikin tavoin vaikeampaa kuin pitkään aikaan, mikä aiheutti viikkojen mittaisia taukoja. Luova kirjoittaminen takkuili eniten, bloggaaminen ajoittain melkein yhtä paljon ja opiskeluun liittyvät kirjoitustehtävät sain valmiiksi ponnistelemalla. Lopulta jouduin luopumaan Young Fightersin kirjoittamisesta joksikin aikaa. Silloin se tuntui pahalta, mutta nyt tiedän, että se oli ainoa oikea ratkaisu siinä tilanteessa. Vuosi vaihtui, projekti vaihtui, tunteet vaihtuivat. Uuteen projektiin keskittyminen on palauttanut luomisvoimani ja muuttanut kirjoittamisen uudestaan maailman parhaaksi puuhaksi. Viimeksi kuluneet kolme ja puoli kuukautta mieleni on pulpunnut ideoita, eikä tälle vaiheelle näy vielä loppua.

Toinen vuosi on myös opettanut minua enemmän kuin ensimmäinen. Minulla on nyt kokonaisempi käsitys itsestäni kirjoittajana ja monta kourallista uusia kokemuksia kirjoittamisen ominaisuuksista ja vaikutuksista. Olen nyt armeliaampi itseäni kohtaan. Toisaalta olen myös innostuneempi ja päättäväisempi. En pelkää mielen jumitusta yhtä paljon kuin ennen.

Blogin nimikin on ehtinyt muuttua sisältöä paremmin kuvaavaksi. Tämä tapahtui silloin, kun aloin jakaa ajatuksiani uudesta romaanista, jota kirjoitan ystävän kanssa. Nimi varmaan muuttuu lähitulevaisuudessa vielä kertaalleen, kun keksimme romaanillemme hyvän työnimen. Siihen asti on hyvä mennä tällä. Ulkoasuakin olen muuttanut useampaan kertaan löytämättä sitä parasta, sitä jonka jokaiseen osaan olisin mahdollisimman tyytyväinen. Syntymäpäivän kunniaksi voisinkin tehdä asialle jotain. Kaipaan pirteyttä, väriä, samaa eloisuutta jonka olen löytänyt itse kirjoittamiseen.

Tulevaisuutta en ole vielä ehtinyt miettiä. Ainoastaan sen tiedän varmasti, että haluan lisätä pohdiskelevia postauksia ja ottaa useammin esille jonkin kirjoittamiseen liittyvän ilmiön tai käsityksen. Haluan saada aikaiseksi enemmän, kirjoittaa paremmin, antaa enemmän teille jotka täällä vierailette. Haluan kehittyä, käyttää tätä uutta voimaa joka minulle on annettu.

Jotenkin ajattelin palkita itseni tästä urakasta. En tiedä vielä miten. Todennäköisesti ostan kirjoja. Joka tapauksessa kerron sitten, kun olen päättänyt.

Kiitos, että olette kulkeneet mukanani ja innostaneet minua. Lukijat ovat kaikille kirjoittajille elintärkeitä. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti