19.3.2014

Seikkailuja fantasiamaailmassa(1): Prologin luonnostelua

Aioin kirjoittaa esseetä koko eilisillan, mutta aloinkin sen sijaan luonnostella uuden romaanin prologia. Teksti vaati tulla kirjoitetuksi juuri silloin, joten minä kirjoitin. Ja ilolla kirjoitinkin! Tuntui mahtavalta kokea kirjoittamisen riemu pitkästä aikaa näin puhtaana, upota maailmaan jota olemme Aleksin kanssa pyöritelleet ajatuksissamme jo melko pitkään. Pääsin hyvään alkuun, ja mikä parasta, Aleksi tykkäsi aikaansaannoksestani. Kovasti. 

Laitan luonnoksen nyt tänne teidänkin nähtävillenne niin voitte lukaista sen halutessanne: 

"Hallitsija tuijotti työpöydällään odottavaa raporttia otsa rypyssä. Hän oli odottanut sitä malttamattomana päiväkausia, mutta nyt kun hän oli saanut sen hän ei halunnut koskea siihen sormellaankaan. Se sai hänet tuntemaan omituista, suorastaan raivostuttavaa pelonsekaista kunnioitusta, jonka läsnäololle hän ei voinut mitään ja joka muistutti häntä kipeästi maailman hallitsemattomuudesta. Hän ei ollut tuntenut tällaista huolta, tällaista sisintä kouristavaa pelkoa kymmeneen vuoteen. Nyt kun hän muisteli elämäänsä, hän ymmärsi että tämä hetki oli toinen niistä hetkistä, jotka olivat saaneet todella pelkäämään. Hänestä tuntui kummalliselta, että yksi ainoa tiedote – sehän oli vain kasa paperia – sai hänessä liikkeelle jotakin näin syvää ja alkukantaista.

Osaksi ymmärtääkseen itseään paremmin ja enimmäkseen vältelläkseen väistämätöntä hän käveli ensin vasemmalla siintävän vitriinin luo, kaatoi itselleen konjakkia ja jäi sitten katselemaan raporttia muutaman metrin etäisyyden päästä. Hän eritteli mielessään raportin ulkoisia ominaisuuksia ikään kuin niiden tiedostaminen olisi vähentänyt kansion sisällön painoarvoa, antanut hänelle aseen, jolla hän voisi voittaa tosiasiat. Vaikka hallitsija ei ollut vielä kertaakaan pitänyt raporttia kädessään, hän näki ettei se ollut lyhyt. Hän joi kulauksen konjakkia ja irvisti raportin suuntaan. Jos raportti olisi ollut lyhyt, häntä ei olisi pelottanut, sillä lyhyet raportit yleensä ilmoittivat asioiden olevan juuri niin kuin pitikin, vakuuttivat että galaksi oli edelleen turvassa. Mutta tämänpäiväinen raportti oli pitkä, ehkä pisin koko hänen galaxorinkautensa aikana (ellei otettu huomioon niitä järkyttäviä, kiireessä ja hädässä kokoon kursittuja paperipinoja, jotka kuvailivat planeettojenvälisen sodan viimeisiä kuukausia), mikä viittasi siihen että tiedustelijat olivat viimeisimmällä matkallaan kohdanneet enemmän tuhoa ja kauhua kuin koskaan aikaisemmin. Siihen, että tiedustelijoilla oli merkittävien tapahtumien lisäksi ollut mielessään kymmeniä pieniä havaintoja ja hetkiä, jotka vaivasivat heitä ja joiden he arvelivat – tai tiesivät – antavan heidän johtajalleen tukea, kun oli aika tehdä päätöksiä. Tämä vaarallinen, voimakas, viheliäinen raportti oli muiden erityisen tärkeiden tiedotteiden tapaan aseteltu mustaan, magialla sinetöityyn kansioon, jonka saattoi avata vain yksi henkilö – henkilö, jolle raportti oli osoitettu ja jonka tehtävä oli reagoida sen sisältöön mahdollisimman pian ja tehokkaasti. Kansio puolestaan lepäsi pöydällä niin suorassa, että hallitisija pystyi kuvittelemaan sihteerinsä hiipineen hänen pöytänsä ääreen ja laskeneen kansion paikalleen varovasti kuin pommin, joka räjähtäisi ensimmäisestä äkkinäisestä heilahduksesta.

Tällaisia mustia, maagisia, luonnottoman säännöllisen muotoisia kansioita hallitsija oli vastaanottanut kahden viikon välein viimeksi kuluneiden kolmen kuukauden ajan. Jokaisen kansion sisältö oli vahvistanut viestin, jonka edellinen oli tuonut: viestin siitä, että Vihollinen joka oli murtautunut hänen galaksiinsa kymmenen vuotta sitten uhkasi jälleen hänen monimuotoisen kansansa turvallisuutta.

Galaksin rauha, turvallisuus ja onnellisuus olivat hallitsijalle tärkeämpiä kuin hänen oma elämänsä.

Hän ei pitänyt tästä tilanteesta ollenkaan."


Prologi ei ole vielä kokonainen eikä valmis (esimerkiksi hallitsijalle kehittelemme omaa termiä), mutta nyt olemme päässeet oikeasti alkuun. Tekstillä on alku ja minä olen saanut luomisvoimani takaisin.

Tämä kaikki on niin uutta ja jännittävää. En voi liian monta kertaa sanoa, kuinka hienolta tuntuu olla mukana tässä. Tällaista etuoikeutta en olisi osannut odottaa. Kiitos Aleksi, oot ihan paras.  

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti