4.1.2014

Vaikea päätös

Muistellessani viime vuotta kirjoittamisen kannalta jouduin toteamaan, että se oli kaikkea muuta kuin helppo. Suurimman osan vuodesta jumitin milloin missäkin käsikirjoituksen kohdassa edistymättä juuri ollenkaan. Lähes joka kerta, kun ryhdyin kirjoittamaan, ajatukseni harhailivat muihin asioihin tai oikeat sanat katosivat. Loppuvuodesta prosessi seisahtui kokonaan. Lomallakaan en ole saanut tehtyä käsikirjoitukselle mitään.

Saadakseni luovat kykyni takaisin päätin jättää Young Fightersin toistaiseksi syrjään ja aloittaa jonkun uuden idean työstämisen. En koske käsikirjoitukseen millään tavalla ennen kuin minusta tuntuu, että se voisi oikeasti edetä ja valmistua. Pyrin häätämään koko tarinan mielestäni ja suuntaamaan energiani toisaalle. En ole vielä päättänyt, mitä teen seuraavaksi, mutta kerron kun asia edistyy. 

Päätös oli vaikea, mutta tuntui ainoalta oikealta vaihtoehdolta tässä tilanteessa. Young Fightersin tarina ja henkilöt ovat minulle hyvin rakkaita, minkä takia oloni on nyt hiukan tyhjä. Samasta syystä en halua vääntää tekstiä irti väkisin. Haluan kunnioittaa käsikirjoitusta ja palata sen pariin sitten, kun sen aika on. En missään tapauksessa hylkää sarjaa lopullisesti. Jonain päivänä Young Fightersin ensimmäinen osaa saa päätöksensä, mutta se ei ole tänään.

Blogin toiminta jatkuu edelleen. Muokkasin sen nimeä niin, että se sopii paremmin tilanteeseen. En osaa ollenkaan sanoa, teenkö vain taustatyötä jotakin romaania varten vai aloitanko itse kirjoittamisenkin. Aika saa ratkaista sen ja näyttää, millaisia asioista kirjoitan tänne.

Seuraavaksi kerron saman asian ulkomaalaisille blogituttavilleni. Palaillaan pian.

2 kommenttia:

  1. Ikävää kuulla :/ Mutta joskus pitää tehdä näin! Varmasti se inspiraatio vielä koittaa! Ja silloin tekstin näkee taas tuorein silmin ja sitä pystyy parantelemaan aivan uudella tavalla.

    Minullakin on vähän sama fiilis joidenkin tekstieni kanssa, olen ollut melkein vuoden kirjoittamatta erästä tekstiä, mutta nyt alkaa innostus taas palata.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuntui kyllä aluksi ihan hirveältä. Yhdeksän ja puoli vuotta kun olen tämän tarinan kanssa tehnyt töitä.. tuntui että osa minusta laitettiin laatikkoon ja näkymättömiin. Mutta onneksi sen saa sieltä taas ulos kun inspiraatio iskee. Toivottavasti sitten ei enää tule näin kamalaa jumitusta!

      Vuosi on aika pitkä aika! Mutta hyvä jos siitä on ollut apua.

      Poista