15.1.2014

Eräänä toukokuisena päivänä Kaisaniemessä

Kuljeskelin Helsingin keskustassa kahden ystäväni kanssa eräänä toukuisena lauantaina vuonna 2012. Juttelimme kirjoista, lukemisesta, elokuvista ja kirjoittamisesta, Young Fightersistakin. Kaisaniemeen tultaessa toinen ystävistäni, Aleksi, kertoi fantasiaromaanista, johon hän oli saanut idean kauan sitten. Minä tietenkin innostuin asiasta heti ja aloin kysellä yksityiskohtia. Suuni loksahti auki, kun kuulin kuinka monipuolinen idea oli ja kuinka kiinnostavaa maailmaa hän oli vähitellen luonut.

Hämmästyksen aiheet eivät loppuneet siihen. Kysymyksiin vastattuaan Aleksi kääntyi katsomaan minua ja sanoi:

"Ois kyllä aika hauskaa nähdä, millainen kirja tästä tulis. Mutta mulla ei varmaankaan riittäis kärsivällisyys sen kirjoittamiseen. Jos haluut, voit tulla tähän mukaan."

Vähään aikaan en saanut sanoja suusta ulos. Olin juuri kuullut tarinasta, joka huusi potentiaalia ja joka oli kaiken lisäksi ystäväni mielikuvituksesta lähtöisin. Osasin kuvitella itseni lukemaan sitä yöhön asti, mutta en olisi ikinä arvannut, että pääsisin kirjoittamaan sitä. Takeltelin jotain sellaista että minäkö, oletko ihan varma, no totta kai minä ryhdyn siihen, eihän tätä voi jättää kirjoittamatta...

Se oli sitten sillä sovittu. Minusta tuli kirjan toinen kirjoittaja, mikä tuntuu minusta yhä edelleen ihmeelliseltä ja hienolta. Tiedän, kuinka rakas tarinasta voi tulla ja kuinka paljon fiktiivisen maailman rakentamiseen kuluu aikaa ja energiaa. Fiktiivinen maailma syntyy sielussa, jossakin syvällä siellä, eikä sitä voi eikä kannata jakaa kenen kanssa tahansa. Tämä tarina on saanut alkunsa toisessa ihmisessä, minkä takia suhtaudun siihen erityisen kunnioittavasti. Kanssani on jaettu jotakin ainutlaatuista ja erilaista. Suhtaudun kirjoittamiseen aina intohimoisesti, mutta tätä projektia käsittelen silkkiahansikkain. Olen ajatellut sitä usein, mutta vain vähän aikaa kerrallaan, jotta keskittyisin kunnolla jokaiseen yksityiskohtaan - vuoden vaihteeseen asti. Nyt luovat rattaat pyörivät päivittäin tehdäkeen oikeutta fantasiamaailmalle, jota kyhäämme kokoon. Pyrin tekemään parhaani, jotta käsikirjoituksesta tulee mahdollisimman hyvä ja molempia kiinnostava.

Mitä enemmän olemme edenneet, sitä innostuneemmaksi tämä uusi seikkailu on minut tehnyt. Uskon, että yhdessä luominen ja kirjoittaminen kasvattavat meitä kumpaakin ihmisinä ja kirjoittajina. Saa nähdä, minne kaikkialle tämä polku meidät vie. 

Juuri nyt minulla on jotenkin hyvin etuoikeutettu olo. Sanat alkavat loppua kesken.

2 kommenttia:

  1. Hihhiihiiih. Tuo onkin kyllä errittäin mielenkiintonen projekti näin vierestä seurattaen. Ja mie jonotan jo sitä kirjaa, ettei mtn kiirettä tai paineita tai mtn... :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nii i, meiän kolmas kirjahiirulainen ;) heheh, hyvä vaan että joku on jo kiinnostunu siitä :D pääset sitten kommentoimaan luonnoksia kun niiden aika tulee ;)

      Poista