4.3.2013

Se halutuin esine

Tietokonesiru on esine, joka muuttaa Amyn elämän. Sirun tarina alkoi, kun kirjoittamisprosessin alkuvaiheessa kysyin itseltäni kerta toisensa jälkeen, miksi Amyn isoisä murhattiin. Kyseinen murha oli ensimmäisiä palasia, joista sain otteen Young Fightersia ideoidessani. Ensin näin mielessäni Amyn, sitten hänen isoisänsä, Waynen, kohtalon. Se oli siis alusta alkaen olennainen tekijä koko sarjan kannalta.

Halusin antaa Waynen kuolemalle tarinaan sopivan, uskottavan selityksen, joten lähdin etsimään sitä hänen elämästään. Koska Wayne oli hyvän puolella eikä olisi missään nimessä sekaantunut rikollisuuteen, syyn täytyi poiketa tavallisesta. Koska Wayne oli hyvä ihminen, ajattelin tehdä hänestä samantien oikeuden puolustajan: FBI-agentin. Hän oli siis hyväsydäminen FBI-agentti, joka oli tehnyt jotakin huomion arvoista. Mutta mitä tämä jokin oli? Mikä sai rikolliset kiinnostumaan hänestä?

Samaan aikaan pyörittelin mielessäni Amyyn liittyvää ydinkysymystä eli sitä, mitä epätavallista hänen elämässään tapahtuu. Olen maininnut, että pikemminkin saan asioita selville kuin keksin niitä, ja tässä oli kysymys juuri siitä. En voinut vain tempaista tyhjästä jotakin, joka kuulostaa hienolta, mutta ei sovi Amyn luonteeseen. Kaikenlaiset yliluonnolliset ja fantasiaan viittaavat tapahtumat suljin heti pois laskuista, koska halusin kirjoittaa jotakin, jolla on tekemistä meidän maailmamme kanssa - jotakin, jolla on tekemistä Amyn maailman kanssa. Päädyin nopeasti rikollisuuteen, ja se oli kaiken avain. Minun täytyi vielä ratkaista, millaiset rikokset ovat läsnä Amyn elämässä.

Sain vastauksen yllättävällä tavalla tullessani koulusta kotiin ja ryhdyin tapani mukaan kirjoittamaan päivän aikana syntyneitä ajatuksia ylös. Kun avasin penaalini, löysin sieltä esineen, jonka ei olisi pitänyt olla siellä. Se oli noin kymmenen senttiä pitkä, kaksi senttiä leveä ja noin sentin paksuinen, ja siinä oli yhdeksän jonkinlaisen pariston näköistä harmaata muovista suorakulmiota, jotka olivat kiinni tummanvihreässä levyssä. Levyssä luki jotakin, jota en ymmärtänyt. Se oli muistaakseni jokin lyhenne numerosarjan vieressä. Minulla ei ollut harmainta aavistusta, mikä esine oli, mutta muistan ajatelleeni, että se näytti jonkinlaiselta leikki-tietokonesirulta. Jostakin teknologiaan liittyvästä lelusta kadonneelta osalta.

Tuijotin esinettä hetken ja keksin sen. Tietokonesiru. Wayne suunnitteli ja kokosi tietokonesirun, jonka rikolliset haluavat itselleen. Nämä rikolliset jahtaavat Amya saadakseen sirun käsiinsä ja käyttääkseen sitä omiin rikollisiin tarkoituksiinsa.

Young Fightersin perusidea oli valmis. Minulla ei ole vieläkään tietoa tuon salaperäisen esineen alkuperästä, mutta se on tullut vastaan muutaman kerran muuttojen ja siivouksen yhteydessä. 

Ajan kuluessa olen jalostanut varhaista ideaani huomattavasti pidemmälle. Olen suunnitellut tietokonesirun kehityskaarta, henkilöitä jotka osallistuivat sen tekemiseen ja ennen kaikkea sitä, mitä sillä voi tehdä. Sirun tarkoitus on suojella Yhdysvaltoja järjestäytyneeltä rikollisuudelta, terrorismilta ja muilta vakavilta uhilta. Suurin osa sen kyvyistä selviää kirjoissa, mutta paljastan sen verran, että sirun valta ei perustu itse laitteeseen vaan tietoon, jota se sisältää. Kun tietoon pääsee käsiksi, löytää ohjeita esimerkiksi uudenlaisten aseiden valmistamiseen ja niiltä suojautumiseen. Laitteella ei saa siis aikaiseksi mitään, jos ei opettele käyttämään sitä.

Luomalla tällaisen laitteen haluan tuoda esille sen, että ihminen on vastuussa siitä, kuinka hän tietojaan ja kykyjään käyttää. Tarkoitukseni on pureutua myös siihen, mistä lähtökohdista ihmiset tekevät valintojaan ja kuinka nämä lähtökohdat vaikuttavat heidän kauttaan toisiin ihmisiin. Hyvä ja paha ovat voimakkaasti läsnä ensimmäisestä kirjasta lähtien, mikä näkyy niin sarjan henkilöissä kuin tapahtumissa - ja tietenkin tietokonesirun käytössä. En aio jättää sitä lojumaan kaappiin etäiseksi kiinnostuksen kohteeksi. Sellainen olisi tylsää ja jättäisi Young Fightersin idean laimeaksi.

Tässä jotakin tämän himotun laitteen historiasta ja tehtävästä. Kaikki kysymykset ovat tervetulleita niin kuin aina!

8 kommenttia:

  1. Kysymys: onko sulla jo soppari vai kirjoitatko vasta pöytälaatikkoon?

    Minäkin kirjoitan kirjasarjaa puolitosissaan. nanowrimossa sain ensimmäisen osan ekan luonnoksen valmiiksi, kohta pitäisi muokata toinen versio, ja alan huhtikuussa luonnostella jatkoa.

    Kirjoitatko suomeksi vai englanniksi?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei oo vielä sopparia, mut yritän sellaisen hankkia heti kun saan sarjan ekan osan lähetettävään kuntoon.

      Huomasinkin siun blogista että oot nanowrimo-voittaja. Ajattelin ens kerralla osallistua. Kuulostaa hyvältä suunnitelmalta! Mistä sarjasi kertoo?

      Suomeksi kirjoitan. Mahtavaa tietysti olisi, jos joku sen jonain päivänä kääntäisi englanniksi.

      Poista
    2. Tarina sijoittuu maailmaan, jonne päätyvät ihmiset, joiden elämänkaari on äkillisesti keskeytynyt, eli he ovat kuolleet yleensä tapon seurauksena. Tavallaan eräänlainen välitila niille joiden sielu ei saa rauhaa. Siellä asuvat eivät muista mitään ja jos he muistavat, he tavallaan kuolevat uudestaan ja pääsevät "oikeaan taivaaseen". Siitä on kehittynyt yhteiskunta jne, ja tarina keskittyy Marcela-nimiseen nuoreen naiseen joka joutuu sinne ja ajautuu hieman lain syrjälle puolelle. Siitä on tullut aika ihmissuhdepainotteinen, mutta ei sellainen "tykkääkö se musta vai ei" tyylinen, vaan enemmänkin sellainen että erilaiset ihmissuhteet vaikuttavat hahmojen toimintaan jonka vuoksi lopussa ollaan kiperissä tilanteissa. Jotain yhteiskuntakritiikkiäkin oon koittanut laittaa siihen. Pyrin kirjoittamaan vähän vanhemmille mutta en kuitenkaan aikuisille aikuisille. Tarinassa on muun muassa väkivaltaa, kauheasti kiroilua ja vahvoja viittauksia seksiin, että ei ihan puhdas pulmuinen nuortenkirja...

      Tästä ei alunperin pitänyt tulla sarjaa, mutta kirjoittaessa tajusin, ettei tarina lopukaan siihen mihin oon suunnitellut. Toinenkaan osa ei riitä kaikkeen ja uhkaavasi näyttää trilogialta, vaikka trilogioilla on huono "eka osa hyvä, toka tylsä pohjustava ja viimeinen se jossa kaikki langat hätäisesti solmitaan yhteen" -maine (ainakin minun silmissäni)

      Aloin tän sun blogin takia pohtia, pitäisköhän mun kirjoittaa omaan blogiini enemmän kirjoittamisesta.

      Tiesitkö, että huhtikuussa on camp-nano? samantyylinen ja ilmeisesti samoilta järjestäjiltä kuin marraskuun nanowrimo, mutta sinne saa asettaa oman sanamäärätavoitteen.

      Poista
    3. Tuon tarinan lukisin mielelläni! Kuulostaa tosi mielenkiintoselta ja erilaiselta. Hyvä vaan että siinä on rankempaakin sisältöä, se laajentaa lukijakuntaa ja on muutenkin kiinnostavaa.

      Miulla kävi aika lailla samalla tavalla, aloin vaan kirjoittaa ja sit ymmärsin minkä kokoisen tarinan kanssa oon tekemissä. Jos ymmärrän ihan täysin vieläkään.

      Mie en ois huolissani sen trilogia-asian suhteen. Itse tykkään kirjasarjoista valtavasti ja jos vaan on huolellinen niin saa hyvää jälkeä aikaan. Trilogioita on jonkun verran haukuttu tuosta venyttämisestä, mutta oon huomannu että se on väistymässä ainakin ulkomailla (luen aika monia englanninkielisiä kirjablogeja). Eli anna palaa vaan!

      Miusta ois ainakin mielenkiintoista lukea, mitä ajattelet kirjoittamisesta ja miten itse lähestyt romaanin työstämistä. Tapoja kun on niin monia. Varmaan monia muitakin kiinnostaisi.

      En tiennyt! Oma sanamäärätavoite ois hyvä juttu kaiken opiskelun ja muun keskellä.

      Poista
  2. Joskus mietin, että onkohan se aloittelevan kirjoilijan vikaa, ettei osaa lopettaa tarinaa kesken? Tavallaan omani olisi saanut jätettyä yhdeksi kirjaksi, mutta tuntuu haaskaukselta luoda kokonainen uusi maailma ja käyttää vain yhdessä kirjassa.

    Mulla on mun nano "julkaistuna" salaisessa sivublogissa jonne oon antanut pääsyn valituille henkilöille. Ongelmana on vaan että kenellekään ei tunnu olevan aikaa lukea sitä xD Pitäisi tosin muokata sitäkin versiota, sillä myöhemmin oon tajunnut juttuja jotka ovat tosi kökköjä.

    Eihän sitä trilogiaa tule välttää jos tarina tuntuu mahtuvan parhaiten trilogiaan. :) Silloin pitää vain tehdä hyvä trilogia. Mulla on kyllä käynyt mielessä neljäs osa, joka olisi irrallinen muista, sijoittuen jonkin verran tulevaisuuteen, eikä kuuluisi enää samaan juonikuvioon (toki aiempien osien tapahtumat vaikuttaisivat hieman)

    Minä oon osallistumassa camp-nanoon 30 000 sanalla. Se on tosi hyvä motivaatio kirjoittaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Monella kokeneellakin kirjoittajilla on sama ongelma: tarinasta tulee niin rakas, että siitä on vaikea päästää irti. Ihan yksittäisen kirjankin kanssa.

      Muokkaamiseen hurahtaakin mukavasti aikaa ja energiaa, mutta on jotain kokonaista muokattavana niin se helpottaa. En edes muista kuinka monta kertaa oon muokannut esimerkiksi ensimmäistä lukua vuosien varrella.

      Neljäs osakaan ei kuulosta pahalta. Anna vaan tarinan johdattaa.

      Sanamäärätaviotteet tosiaan motivoi! Oon asettanu itelleni usein viikon tavoitteita ja jonkun verran päivätavoitteita.

      Poista
    2. Jos aiot osallistua camp nanowrimoon, mun nimimerkki on siellä Reta Rees. Sielä voi pyytää mökkikaveriksi (cabin pal vissiin enkuksi?) ja voi seurata muiden etenemistä.

      Poista
    3. Ok! Pitää harkita :) Vois saada hyvään vauhtiin tän kirjoittamisen taas.

      Poista