29.1.2013

Keskustelun hedelmiä

Kahvittelin tänään ihmisen kanssa, jota en ollut nähnyt pitkään aikaan. Sellaiset hetket usein saavat ideat liikkeelle, mutta tämänkertainen yllätti minut aidosti; en olisi nimittäin arvannut, että keskustelu kääntyisi kirjoittamiseen saati että voisin antaa niin moneen kysymykseen hyödyllisen vastauksen. Sain siis kahden tunnin aikana tehdä kahta asiaa, joista myös tämän blogin olemassaolossa on kyse: avata romaanin kirjoittamisen maailmaa toiselle ihmiselle ja rohkaista aloittelevaa kirjoittajaa. 

Useimmiten läheisimmät ihmiset kuten ystävät ja perheenjäsenet kysyvät jotakin kirjoittamisestani ja ovat kiinnostuneita siihen liittyvistä ajatuksistani. Opiskelun alettua joukkoon on liittynyt useita uusia ihmisiä, joille kirjallisuus - tai kirjoittaminen - on jollain tavalla läsnä, jollain tavalla lähellä sydäntä. Mutta se, että aiheen ottaa puheeksi joku, jolta sitä ei osaa odottaa, on harvinaista.

Tässä keskustelun tuottamia helmiä, ajatuksia, pohdintoja ja vinkkejä niin aloittelevalle kirjoittajalle kuin minulle itsellenikin:

- Tärkeintä ei ole se, mistä tai miten aloittaa, vaan se että aloittaa. 

- Kirjoittaminen on prosessi, jonka kulkua ei voi täysin määritellä ennalta.

- Kirjoittaminen tai pyrkimys tehdä siitä ammatti ei ole puhtaasti valinta: kirjailija kirjoittaa, koska hänen täytyy. Kirjoittaja kirjoittaa, koska jokin kaivaa tietään ulos hänestä tiikerin kynsin.

- Älä vähättele itseäsi.

- Luetuta tekstejäsi toisilla. Niin välttyy kirjalliselta sokeudelta ja saa näkökulmia siihen, mitä teksti herättää toisissa.

- Älä pelkää sanoja.

- Jos haluaa saada jotakin valmiiksi ja julkaisukelpoiseksi, ei kannata aina jäädä odottamaan inspiraatiota.

- Älä ole liian ankara itsellesi. Varsinkaan alussa.

- Älä juokse keskeneräisyyttä karkuun.

- Ruoki luovuuttasi tavalla, joka sopii sinulle parhaiten. 

- Aseta tavoitteita. Aloita pienistä tavoitteista, äläkä kauhistu jos et saavuta niitä heti. Jo pelkkä tavoite pitää sinut liikkeessä.

- Kirjoittaminen, varsinkin jonkin pidemmän teoksen kirjoittaminen, vaatii valtavasti kärsivällisyyttä. Joskus on vain pakko odottaa ja antaa idean kypsyä.

- Luota kykyihisi. Vaikka kuinka takkuaisi, voi saada jotakin järkevää paperille. Yritä, yritä, yritä.

- Kun on päässyt vauhtiin, on hyvä ujuttaa kirjoittaminen osaksi rutiinia. Säännöllinen kirjoittaminen pitää laadun tasaisena ja ajatukset olennaisessa.

- Etsi muita kirjoittajia ja anna heidän inspiroida ja motivoida sinua.


Kaikkea tässä ei vielä tullut, mutta varmaan ne tärkeimmät. Jos haluatte, että avaan jotakin ajatusta enemmän, sanokaa niin kirjoitan aiheesta pidemmän tekstin. Joistakin olen jo päättänyt kirjoittaa enemmän lähitulevaisuudessa.

Kysymykset ovat tervetulleita niin kuin aina!

28.1.2013

Viikolla 5 aion...

Tällä viikolla jätän muokkaamisen syrjään ja keskityn kirjoittamiseen. Tavoitteeni on kirjoittaa yhteensä 4000 sanaa tämän viikon aikana ja saada valmiiksi toinen keskeneräinen luku.



5942/65000

24.1.2013

Haastattelussa: Amy

Hei Amy, ja kiitos kun tulit haastateltavaksi!

Hei vaan kaikille! Ei kestä. 

Okei, Amy, kerro meille ensin jotain itsestäsi.

Rakastan ihmisiä ja pitkiä, syvällisiä keskusteluja. Lempivuodenaikani on kesä, nautin hyvästä ruuasta ja matkustelusta. Luen aina, vaikka olisin kiireinen. Mysteerit kiehtovat minua ja antavat minulle kaipaamaani ajateltavaa.. Haluaisitko tietää vielä jotakin?

 Tämä riittää alkajaisiksi. Millaiseksi kuvailisit elämääsi?

Se on täynnä arvoituksia ja kysymyksiä, joihin en ole vielä löytänyt vastauksia. Rikollinen järjestö ja sarjamurhaaja jahtaavat minua, joten se on myös melkoisen vaarallista.. 

 Hetkinen nyt... Miten sinä olet päätynyt tuollaiseen tilanteeseen?

Perin isoisältäni tietokonesirun, jota minun on tarkoitus suojella. Se rikollinen järjestö, jonka mainitsin, haluaa sirun itselleen. Siksi olen koko ajan vaarassa. 

Sinä suojelet tietokonesirua pahiksilta, niinkö? 

Niin. Isoisäni antoi tehtävän minulle.

Miltä on tuntunut vastaanottaa tuollainen tehtävä?

Toisinaaan en meinaa uskoa sitä todeksi. Aluksi ihmettelin, miten isoisä uskoi minun onnistuvan. Sitten aloin pitää sitä kunniana ja mahdollisuutena tehdä jotain merkittävää. Hän halusi, että minä suojelen tietokonesirua, joten minä suojelen. Nykyään tämä tehtävä tuntuu sopivan minulle hyvin: isoisä tiesi, kuinka paljon rakastan arvoitusten ratkaisemista. Hän tiesi, etten saisi mielenrauhaa ennen kuin saisin selville koko totuuden.


Miksi et kieltäytynyt tehtävästä, vaikka sinulla olisi ollut oikeus siihen?

Koska halusin tietää, kuka oikeasti olen. Tiedän myös, että tämä olisi tullut eteeni joka tapauksessa myöhemmin. Parasta oli siis kohdata tilanne heti.

Sinä olet rohkea. 

En minä aina niin rohkea ole, usko pois. Välillä ohikulkijatkin säikäyttävät minut. 

Jostain syystä en ihmettele, miksi. Mikä on sinulle tärkeää?

Ystävät, perheeni, luovuus. Hengissä pysyminen. 

Mitä olet puuhaillut viime aikoina?

Olen pahoillani, mutta en voi kertoa. Jos kertoisin, se olisi vaarallista meille kummallekin... 

Ehkä en haluakaan tietää. Olisiko sinulla vielä mielessä jokin kirja, joka kannattaisi lukea?

Kuinka pitkän listan haluat? Niitä on liikaa! Mutta jos pitää valita yksi, se on Carlos Ruiz Zafónin Tuulen varjo. Luen sen säännöllisesti uudestaan enkä millloinkaan kyllästy siihen. 

 Kiitos! Huvin vuoksi vain: Jos tähän astinen elämäsi olisi elokuva, millainen se olisi?

Tämä on paha! Lapsuudessani ei tapahtunut mitään kovin kummallista.. Vasta teini-iässä elämässäni alkoi tapahtua jotakin elokuvamaista: isoisäni kuoli, sain perinnöksi himoitun laitteen, rakastuin ja niin edelleen. Nykyisestä elämästäni saisi varmaan hyvän toimintaelokuvan.

Aivan varmasti saisi. Kiitos vielä haastattelusta ja onnea tehtäväsi suorittamiseen! Nähdään joskus uudestaan.

Kiitos, onnea minä tarvitsenkin. Nähdään taas!

21.1.2013

Suunnitelmia viikolle 4

Viikolla 4 aion...


- Lukea jonkun valmiin luvun ja miettiä, miten muokkaan sitä.

- Kirjoittaa 300-600 uutta sanaa päivässä.

- Muokata valmista tekstiä 30 sanan edestä päivittäin.


Genre - ystävä vai vihollinen?

Usein, kun puhutaan kirjoista, mainitaan genre. Keskustellessani jostakin kirjasta ystäväni kanssa ja jonkun kysyessä, millainen kyseinen kirja on, huomaan genren olevan ensimmäisiä asioita, jotka liitän keskusteluun. Se on lyhyt vastaus ja kertoo teoksesta jotakin, mutta kertooko se todella, millainen kirja on?

Kirjallisuuden jakaminen aikuisten kirjallisuuteen, nuortenkirjallisuuteen ja lastenkirjallisuuteen on helppoa, mutta kun aletaan puhua genrestä, tulee ongelmia. Nykykirjallisuus sekoittaa yheä useammin monia lajityyppejä. Toki on olemassa teoksia, jotka ovat uskollisia perinteille kuuluvat selvästi tiettyyn genreen. Entä sellaiset teokset, jotka ovat trillereitä ja jotka käsittelevät yhtä aikaa vaikkapa päähenkilön rakkaussuhdetta? Kumpi on pääasia, rikokset vai romanssi? Jos ne ovat tasapainossa, kumpaan genreen teos silloin todella kuuluu, vai kuuluuko se kumpaankin? Jos kuuluu, mihin hyllyyn se pitäisi sijoittaa kirjakaupassa?

Genren käsite ei siis ole aivan yksinkertainen, vaikka siitä on paljon hyötyä. Esimerkiksi kirjastossa käyminen muuttuisi pian loputtomaksi vaeltamiseksi, jollei hyllyissä lukisi, minkälaisia kirjoja ne sisältävät. Asiakas löytää genren avulla oikealle osastolle ja oikealle hyllylle kirjakaupoissa. Keskusteluissa genren mainitseminen  antaa toiselle käsityksen lukutottumuksistamme tai siitä, millainen kirjallisuus juuri sillä hetkellä on käsittelyssä.  Markkinoinnissa se toimii viestinä kohderyhmälle ja vetää siitä kiinnostuneita lukijoita puoleensa.

On kuitenkin hyvä muistaa, että yksi sana ei kerro koko totuutta yksittäisistä teoksista eikä edes koko lajityypistä. Esimerkiksi fantasiakirjallisuus sisältää monia eri alagenrejä, joiden sisältö voi poiketa toisistaan hyvinkin paljon. Jos genre ohjaa lukemista liikaa, saattaa kohdata pettymyksen valitessaan sattumanvaraiseti jonkin kirjan hyllystä, jonka sanotaan sisältävän fantasiaa. Jos asiakas on perinteisen fantasian ystävä ja sattuu kohtaamaan kaupunkiympäristöön sijoittuvan paranormaalin romanssin, hän saattaa ärtyä ja ihmetellä, onko häntä johdettu harhaan. Tästä syystä esimerkiksi fantasia ja paranormaali kirjallisuus tulisi asetella eri hyllyille.

Genre ja kategoria houkuttelevat lukijoita lähestymään yksittäisiä teoksia, mutta ne voivat myös säikäyttää osan ihmisistä pois. Ajatellaan vaikka jännistyskirjallisuutta. Siihen kuuluu trillereitä, luonnontieteellisiä rikosromaaneja, poliisiromaaneja, seikkailuromaaneja ja perinteisiä dekkareita. Aina ei tule ajatelleeksi, että trilleri voi sisältää dekkarin piirteitä (murhan ja sen ratkaisemiseen keskittyvän juonen) ja toisin päin (esim. nykyaikaisita teknologiaa ja kapinallisryhmän, joka suunnittelee joukkomurhaa). Dekkari on mielestäni liian yksinkertaistava sana kuvaamaan nykyaikaista jännityskirjallisuutta enkä mielelläni käytä sitä silloin, kun puheena oleva romaani muistuttaa enemmän trilleriä tai rikoksen tutkija on esimerkiksi patologi. Dekkari on myös niin yleinen määritelmä, että se liitetään sellaisiinkin teoksiin jotka eivät noudata perinteisen Christie-dekkarin rakennetta ja tyyliä. Lars Keplerin Hypnotisoijasta käytetään ilmausta "dekkari-ilmiö" - minun mielestäni ei pitäisi. Romaanissa tutkitaan murhaa, mutta siinä käydään läpi valtavasti henkilöiden ihmissuhteita ja se kerrotaan enimmäkseen muiden kuin tapausta tutkivan poliisin näkökulmasta. Dekkarin käsite yksinkertaistaa sen juonen, joten en ihmettelisi, jos joku jättäisi kyseisen kirjan lukematta siksi, ettei lämpene murha-tutkimus-ratkaisu -tyyppisille teoksille: perinteisille dekkareille.

Entä miltä Young Fighters-sarjan ensimmäinen osa näyttää genreä ajatellen? Kategoria on helppo nimetä, mutta senkään ei pitäisi antaa sokaista. Arvelen, että kohderyhmä asettuu johonkin 14-18-vuotiaiden kohdalle, mutta koska se on herättänyt kiinnostusta myös monissa 19-21-vuotiaissa sekä aikuisissa, siitä voisi pitää moni huomattavasti vanhempikin lukija. Entä genre? Vielä ongelmallisempi. Rikoskirjallisuutta se on ehdottomasti henkirikoksineen, sarjamurhaajineen ja mysteereineen. Sen yhteydessä voisi hyvin mainita myös romantiikan, mutta tämä johtuu enemmän päähenkilöiden iästä ja kohderyhmästä kuin tarinan vaatimuksista: on hyvin tavallista, että nuortenkirjallisuudessa esiintyy romanssi jollain tavalla. Young Fightersissa se ei kuitenkaan ole pääasia, joten en korosta sitä. Lievä scifin astekin siitä voidaan havaita, jos ajatellaan tietokonesirua, jonka Amy perii isoisältään. Tämä johtuu tarinasta, ei tietoisesta tiettyyn genreen pyrkimisestä. Siinä vaiheessa kun lähetän käsikirjoitusta eteenpäin, joudun valitsemaan genren. Kallistun nyt jo "nuorille suunnattuun jännityskirjallisuuteen" enkä usko tämän muuttuvan. Jännityskirjallisuuden elementit ja teemat ovat voimakkaasti läsnä niin ensimmäisessä osassa kuin tulevissakin Young Fighters-romaaneissa.

Lopputulos? Minusta genre on hyvä apuväline ja kaveri niin kauan kuin sen ei anna määrätä koko peliä. Jos siihen jää jumiin, se sekoittaa pään ja johtaa harhaan. Jos todella haluaa tietää, millainen jokin romaani on, se täytyy lukea.


Mitä mieltä te olette genrestä? Onko se teille ystävä vai vihollinen? Kuinka paljon se ohjaa valintojanne kirjastossa tai ostopäätöksiänne kirjakaupoissa? Vai luetteko kirjan sieltä ja toisen täältä välittämättä genrestä?

20.1.2013

Jumissa

Tämä viikko ei ollut kovin hyvä kirjoittamisen kannalta. Liikaa tekemistä, muutoksia aikataulussa, synttärikutsu... Jälkimmäisin oli mukava juttu, mutta se vei ajatukseni pois kirjoittamisesta. Täällä viikolla en todellakaan kirjoittanut niin paljon kuin piti, mutta ensi viikolla voin parantaa.

4721/65000

15.1.2013

Lukuvinkki

Omistan lyhyen tekstin Kellylle, jonka esikoisromaani Touch of death julkaistiin tänään. Olen seurannut hänen blogiaan muutaman kuukauden ajan ja innostunut hänen kirjoistaan ja aiheista, joita hän on käsitellyt blogissaan. Löydätte tien blogiin klikkaamalla hänen nimeään ensimmäisellä rivillä. 

Kuvauksen kirjasta (ja Kellyn tulevasta tuotannosta) löydätte tämän linkin kautta:


Jos innostuitte, löydätte Kelly Hashwayn ja Touch of death- romaanin myös facebookista. Kirjan voi tilata Amazonista, jonne oma kulkuni käy vielä tämän päivän aikana. Olen todella innostunut tästä kirjasta ja odotan sormet syyhyten sen lukemista. Toivotaan, että se myös suomennetaan tulevaisuudessa!

Ei enempää tällä kertaa. Hyvää tiistaita kaikille!

14.1.2013

Tällä viikolla aion...

- Aloittaa uuden luvun

- Kirjoittaa 300-600 sanaa  uutta tekstiä päivässä

- Muokata jo kirjoitettua tekstiä noin 30 päivässä

Verkkainen alku, vauhdikas loppu

Aloitin viime viikon hitaasti kirjoittamalla sen verran kuin luontevasti tuli. Muokkaaminen jäi vähemmälle, sillä minun täytyi valita, keksitynkö muokkaamiseen vai kirjoittamaan viime viikon luvun loppuun. Valitsin jälkimmäisen. Luku on nyt valmis, joten voin aloittaa tänään seuraavan kirjoittamisen.

Viikonloppuna keräsin inspiraatiota katsomalla kolme elokuvaa (Nälkäpeli, Sherlock Holmes ja Sherlock Holmes - A game of shadows) ja annoin niiden viedä ajatukseni oikeille raiteille. Se tosiaan tehosi, sillä kirjoitin pitkästä aikaa yli kolme sivua yhden päivän aikana. Hyödyn maksimoimiseksi katsoin molemmat Holmes-elokuvat uudestaan. Huippuja kumpikin!

Vielä lopuksi merkitsen, kuinka paljon olen kirjoittanut arvioiduista 65000 sanasta. Päivitän luvun joka viikon  päätteeksi samassa tekstissä, jossa kerron viikon kuulumiset.


3065/65000




13.1.2013

Playa de las Américasista Fañabeen

Yksi ensimmäisistä asioista, jonka huomaa tultuaan Teneriffalle on se, että joka puolella on kukkia ja kasveja. Tässä muutama esimerkki hotelliltamme, Hacienda del Solilta. Hotelli oli hyvin perinteinen, pieni ja kaunis ja sijaitsi lähellä Veronicasia, yli sadan yökerhon keskittymää.


Oli hyvä aloittaa päivä kävelemällä tämän läpi.


Altaalta
























Kaunis, eikö vaan?


Yksityiskohdat <3





Vietimme perjantain (joulukuun 28.) kävellen ympäriinsä ja tutustuen uusiin alueisiin. Kävelimme pitkin rantakatua, joka on yksi lempipaikoistani Américasissa. Se on myös yksi niistä paikoista, joita olen käyttänyt ensimmäisessä Young Fighters-romaanissa. Katu tuntuu olevan loputon - kävelimme yli neljä tuntia ennen kuin käännyimme takaisin emmekä silti nähneet sen loppua.






Ihanat, hassut apinat










Hotelli rantakadun varrella. Täydellinen paikka hotellille!







Kauppakeskus Fañabessa. (Ainakin arvelen niin - alueet ovat niin kiinni toisissaan, että on vaikeaa sanoa, missä raja kulkee.)






¨











Kauniit maisemat inspiroivat minua aina, joten voitte kuvitella, mitä tämä tekee kirjoittamiselleni.

Päivän aikana yritin katsella ympärilleni Amyn silmin. Selvitin, mitä hän ajatteli ja miltä hänestä tuntui olla Teneriffalla. Sain idean muutamaan uuteen kohtaukseen ja muokkauksiin jo kirjoitettuja lukuja varten. Nämä kuvat ovat vielä monesti avuksi, kun kirjoitan.

7.1.2013

Suunnitelma viikolle 2

Tämän viikon suunnitelmiini kuuluu:

1. Kirjoittaa uutta tekstiä 300-600 sanaa päivässä.

2. Muokata jotakin valmista lukua 50 sanan edestä joka päivä.

3. Kirjoittaa loppuun yksi keskeneräisistä Teneriffa-luvuista.

Sunnuntaina katsotaan, toteutuivatko nämä suunnitelmat. Voitte seurata edistymistäni myös sivu- ja sanamäärätilastoista.


Perustietoja Teneriffasta

Teneriffa on yksi Kanarian saarista ja Atlantin ympäröimä. Lähimmät saaret ovat La Gomera (lännessä) ja Cran Canaria (idässä). Teneriffan pinta-ala on 2032 neliökilometriä ja asukkaita siellä on noin 900 000. Kaikki Kanariansaaret kuuluvat Espanjalle, mutta niillä on itsehallinto ja oma presidentti.

Laskeuduimme Teneriffalle torstaina 27. joulukuuta kahden jälkeen iltapäivällä. Lento Helsingistä Teneriffalle kesti noin kuusi tuntia, ja hotellille saavuimme noin tunti laskeutumisen jälkeen. Matka lentokentältä Playa de las Americasiin kesti vain 15 minuuttia, mutta pysähtelimme monella hotellilla ennen kuin pääsimme bussista ulos.


Lentokoneesta


Playa de las Americas on melko pieni kaupunki Teneriffan etelärannikolla. Se on yksi uusimmista lomakohteista Teneriffalla ja hyvin suosittu - hotelleja näkee kaikkialla. Kerron Americasista tarkemmin myöhemmin. Tässä on pari kuvaa kauniista auringonlaskusta, joka sai minut ajattelemaan Teneriffa-lukujen romanttisia osuuksia.







Voisin katsella tätä loputtomiin.




5.1.2013

Suunnitelmia vuodelle 2013

Ennen kuin kirjoitan ensimmäisen postauksen Teneriffan matkasta, kerron suunnitelmista, joita olen tehnyt juuri alkaneelle vuodelle. Olen miettinyt sekä Young Fightersiin liittyviä suunnitelmia että tähän blogiin liittyvää kehitettävää.


Young Fighters-suunnitelmia:

1. Kirjoittaa ensimmäinen osa valmiiksi ja lähettää se kustantajille.

2. Tehdä lista yksityiskohdista, jotka minun on tärkeää muistaa seuraavaa osaa kirjoittaessani.

3. Aloittaa toisen romaanin kirjoittaminen.

Nämä ovat tärkeimmät Young Fighters-suunnitelmat. Yksityiskohtaisemmista, lyhyemmän aikavälin suunnitelmista kerron myöhemmin.


Blogin päämääriä:

1. Kirjoittaa lähiaikoina Teneriffan matkan antamasta inspiraatiosta ja paikoista, joita olen käyttänyt/aion käyttää kirjassani.

2. Kirjoittaa enemmän kirjoista, joilla on merkitystä Young Fightersin kehittymisen kannalta.

3. Kirjoittaa enemmän inspiroivasta musiikista ja inspiroivista elokuvista.

4. Antaa lisää tietoa Young Fightersista ja sen kehityksestä.

5. Kirjoittaa säännöllisemmin.

6. Keksiä jotain uutta, esimerkiksi jokin tekstityyppi, jonka julkaisisin aina jonain tiettynä päivänä.

Ensimmäinen kohta sujuu vaivatta, kuudenteenkin olen kehitellyt muutaman idean. Muita kohtia täytyy vielä miettiä.


Mitä sinä haluaisit nähdä tässä blogissa? Millaisia tekstejä haluaisit lukea? Kysymykset ja ehdotukset ovat tervetulleita niin kuin aina.


4.1.2013

Suomessa taas

Halusin vain kertoa, että olen taas Suomessa. Pidempi teksti on luvassa lähipäivinä.