29.12.2013

Ravintoa luovuudelle osa 2: Musiikki

Tämä vuosi on ollut musiikillisesti taivaallinen. Lähes kaikki lempiartistini ja -bändini (muunmuassa Daughtry, James Blunt, Avril Lavigne, Antti Tuisku, Haloo Helsinki ja Juha Tapio) ovat julkaisseet uutta musiikkia. Lisäksi monet 'inspiraatioartistit' (muunmuassa Katy Perry, Paramore ja Lauri Tähkä) ovat kajauttaneet ilmoille uusimmat raitansa. Pääsin myös kokemaan Antti Tuiskun juhlakiertueen, josta kirjoittelen erikseen ensi vuoden puolella.  Muunmuassa näistä syistä musiikki on ollut tänä erityisen tiiviisti mukana kirjoittamisprosessissani. Nyt kun vuosi on vaihtumaisillaan, tuntuu aiheelliselta kirjoittaa aiheesta jotakin.

Lyhyesti sanottuna musiikki on minulle ehtymätön inspiraation ja motivaation lähde. Se auttaa minua pääsemään tekstin vaatimaan tunnelmaan, herättää ajatuksia ja antaa vastauksia esimerkiksi henkilöihin liittyviin kysymyksiin. Nämä ovat vain muutamia esimerkkejä musiikin vaikutuksista. Joskus minusta tuntuu, että musiikki antaa minulle paljon enemmän kuin pystyn ymmärtämään. Vaikutukset myös vaihtelevat jonkin verran sen mukaan, millaisesta musiikista on kyse.

Esimerkiksi elokuvamusiikki on mielenkiintoinen musiikin laji siksi, että se liittyy hyvin tiiviisti elokuvaan, josta se on peräisin. Minulle elokuvamusiikin inspiroiva voima kumpuaa juuri tästä yhteydestä elokuviin: esimerkiksi Christina Perrin A Thousand years saa minut välittömästi ajattelemaan Twilight-elokuvia ja tunteita, joita elokuvat ovat minussa herättäneet. Kun kuuntelen kyseistä kappaletta kirjoittaessani, käyn läpi sekä Twilight-saagan kirjoihin että niihin pohjautuviin elokuviin liittyviä muistoja, ajatuksia, ja tunteita. Elokuvamusiikki on siis moninkertainen inspiraation lähde, joka useimmiten johdattaa minut aivan uusille poluille - toisin sanoen keksin yleensä jonkin uuden kohtauksen tai kokonaisen juonikuvion, joka ei välttämättä kuulu siihen kohtaan, jota olen juuri kirjoittamassa. Mitä rakkaampi elokuva on kyseessä, sitä enemmän virikkeitä sen musiikki antaa.

Lempimusiikkini kulkee puolestaan mukana kaikessa kirjoittamiseen liittyvässä: ideoimisessa, itse kirjoittamisessa, suunnitelmissa, vanhan tekstin korjaamisessa... Lähes jokaiseen Young Fightersin kohtaukseen ja henkilöön liittyy joku Daughtryn kappale. Bruno Marsin musiikki näytti minulle, miten eräs ihmissuhde päättyy. Kuuntelin hänen kappaleitaan ja yhtäkkiä näin ratkaisevan kohtauksen mielessäni. Se oli yksi parhaista hetkistä koko prosessin aikana. Avril Lavigne ojentaa minulle tunteet, auttaa löytämään oikeat sanat. James Bluntin kanssa sukellan pintaa syvemmälle ja löydän asiat, jotka eivät ole sitä miltä ne näyttävät, oli kysymyksessä sitten tapahtumat tai henkilöt. Jokaisella lempiartistillani on oma, eriytynyt tehtävänsä niin elämässäni kuin kirjoittamisessanikin, joten he ansaitsevat tulla käsitellyiksi myös erikseen omissa postauksissaan.

Uutta musiikkia kuuntelen silloin, kun haluan nähdä jo kirjoittamani tekstin uudesta näkökulmasta. Uudella musiikilla tarkoitan tässä sellaista musiikkia, joka on minulle täysin uutta tai vain etäisesti tuttua. Katy Perry muuttui etäisestä laulajasta inspiroivaksi vuonna 2012 yhden kappaleen ansiosta. Sturm und Drangia en ollut kuunnellut oikeastaan koskaan omasta aloitteestani ennen kuin tutustuin heidän edelliseen albumiinsa. Etsin uutta musiikkia säännöllisesti, jotta tekstini pysyy tuoreena ja jotta pääsen yhä paremmin kiinni sen ytimeen. Liittäessäni täysin uuden kappaleen herättämät täysin uudet ajatukset vaikkapa jonkun henkilön elämäntilanteeseen oivallan siitä jotakin uutta ja saatan ymmärtää entistä paremmin, miksi hän on joutunut sellaiseen tilanteeseen. Kun näin tapahtuu, henkilöstä tulee minulle todellisempi, minkä ansiosta pystyn kirjoittamaan hänestä uskottavammin ja syvemmin kuin aikaisemmin.

Tämä postaus antaa suhteellisen yksinkertaistetun kuvan siitä, mitä päässäni tapahtuu kun kuuntelen musiikkia ja kirjoitan yhtä aikaa. Sen takia luvassa on enemmänkin puhetta musiikista. Tarkoitukseni on keskittyä artisteihin ja bändeihin yksitellen ja jakaa kappaleita, jotka ovat erityisen inspiroivia ja joista on tarinoita kerrottavana. Lähipäivinä kirjoitan pienen tilannepäivityksen. Stay tuned!

20.12.2013

Lomasuunnitelmia

Pahoitteluni pitkään kestäneestä hiljaiselosta. Tiivis opiskelu pakotti minut jättämään bloggaamisen syrjään. Huomaamattani aikaa kuluikin kaksi kuukautta, ja siinä ajassa jäi rästiin monta postausta. Ensimmäinen tavoitteeni tällä lomalla on siis kirjoittaa tekstit, jotka olisin halunnut kirjoittaa jo viikkoja sitten. Tarkoitus olisi höpistä vähän musiikista, oppimisesta, tv-sarjoista ja siitä, missä vaiheessa tämän käsikirjoituksen kanssa oikein ollaan.

Nyt kun aikaa on, aion paneutua käsikirjoitukseen täysillä ja itseäni sensuroimatta. Vuosi ei ole ollut kirjoittamisen kannalta helppo - totta puhuen usein on tuntunut siltä, että kaikki keinot on jo käytetty. Olen kohdannut sivukaupalla luovia ongelmia, ajatukseni ovat harhailleet asioihin silloinkin, kun olisin voinut kirjoittaa kaikessa rauhassa, sanoissani ei ole ollut voimaa... Listaa voisi jatkaa varmaan usean kappaleen verran. Niinpä heittäydyn tarinan vietäväksi ja annan sen näyttää, mitä minun pitää tälle tekstille tehdä. Puheenvuoro on nyt Young Fightersin henkilöillä ja maailmalla, jossa he elävät. Annan ajatusten tulla ja mennä mielensä mukaan ja pysähdyn vasta loman päätyttyä katsomaan, mitä olen saanut aikaan ja kuinka monta yllätystä tuli vastaan.

Ajattelin myös tehdä jotakin blogin ulkoasulle. Muokkasin sitä jos kertaalleen muutama kuukausi sitten, mutta en ole oikein tyytyväinen tähänkään. Kaipaan enemmän väriä.

Tämän enempää löpisemättä inspiraatiota hankkimaan ja uusia tekstejä naputtelemaan!

13.10.2013

Ongelmanratkaisua

Kirjoittaminen on takkuillut viime kuukausina niin paljon, että olen ajoittain tuntenut itseni täysin avuttomaksi. Tavalliset keinot kuten lukeminen, musiikki ja elokuvat eivät ratkaisseet ongelmaa kesän aikana. Edes se, että jätin käsikirjoituksen tietoisesti syrjään, ei vaikuttanut merkittävästi. Monien pitkiksi ja turhauttaviksi venyneiden iltojen ja pohdintojen jälkeen päätin palata aivan käsikirjoituksen alkuun ja ryhtyä etsimään ratkaisua sieltä. Yleensä vältän sitä viimeiseen asti, koska niin tehdessäni joudun siirtämään ajatukseni siitä, millaisiksi henkilöt ovat kehittyneet siihen, mitä he olivat ennen kuin romaanin tapahtumat käynnistyivät. Jos en ole tarkkana, saatan esimerkiksi kirjoittaa jonkun kohtauksen ikään kuin tulevasta käsin eli lisätä henkilöiden toimintaan jotakin, johon he pystyisivät vasta kasvettuaan ihmisinä. 

Elokuun loppupuolella alkoi kuitenkin tuntua siltä, että muuta vaihtoehtoa ei ollut. Oli todennäköistä, että jo ensimmäisessä luvussa oli jotakin, johon en ollut tyytyväinen ja joka häiritsi minua alitajunnassani. Olin niin pahasti jumissa, että ongelman täytyi olla peräisin tarinan perustuksista. Niinpä otin kaksi ensimmäistä lukua käsittelyyn ja luin ne monta kertaa hahmottaakseni, mikä oli vialla.

Nopeasti kävi selväksi, että olin ollut oikeassa. Lukujen rakenteessa oli parannettavaa. Lisäksi niiden tunnelmasta puuttui tietynlainen särmä. Tekemällä yhden merkittävän muutoksen ensimmäiseen lukuun sain poistettua siitä kymmenkunta sivua turhaa tekstiä ja kirjoitettua paljon parempaa tekstiä tilalle. Luvun tunnelmakin on nyt huomattavasti lähempänä sitä, mihin olen pyrkinyt alusta asti. Myös toisesta luvusta on karissut tarpeetonta tekstiä ja olen päässyt korjauksissa hyvään alkuun.

Aion nyt käydä luvut läpi järjestyksessä ja tehdä tarvittaessa suuriakin muutoksia - enkä pompi lukujen välillä ennen kuin käsikirjoituksella on ehjä runko. Teen yhden luvun korjaukset loppuun ennen seuraavaan siirtymistä, kului siihen sitten viikko tai kuukausi.

Kirjoittaminen ole lähellekään aina helppoa. Mutta joka kerta, kun pääsee yhdenkin askeleen eteenpäin, muistaa miksi sitä ei kannata koskaan lopettaa.


Tämän harppauksen kunniaksi jaan teille lyhyen pätkän ensimmäisestä luvusta. Toivottavasti saatte tunnelmasta kiinni.

"Lauseen loppu jäi minulta kuulematta, mutta sillä ei ollut minulle merkitystä. Maailma tuntui hävinneen ympäriltäni ja jättäneen tilalleen kaaoksen, jonka keskellä olin yksin ja avuton. Yhtäkkiä hengittäminen oli yhtä vaikeaa kuin ajatteleminen.

Pakotin itseni tiedostamaan ympäristöni. En voinut jäädä paikallani odottamaan, että joku löytäisi minut ja kutsuisi paikalle lääkärin tai jotakin vielä kamalampaan. Minun oli pakko liikkua. Minun täytyi siirtyä mihin tahansa muualle. Heti. Takerruin ajatukseen ja nousin hitaasti jaloilleni. Keskityin tuohon yksinkertaiseen liikkeeseen niin intensiivisesti, että henkeni olisi voinut luulla riippuvan siitä. Pyörtymisen pelossa suuntasin sinne minne olin alunperin ollut menossa: hotellihuoneeseen. Kun pääsin sisään, työnsin oven nopeasti kiinni aivan kuin olisin sillä tavalla sulkenut järkytykseni huoneen ulkopuolelle.

Laskeuduin eteisen lattialle istumaan, koska en uskonut jalkojeni kantavan pidemmälle. Avain putosi kilisten seinän viereen, ja minä jätin sen sinne. Koko kehoni tärisi, ja tunsin pitkään vain pelkoa. Suljin silmäni, painoin pääni polviin ja kiedoin käsivarteni jalkojeni ympärille rauhoittaakseni itseäni. En saanut antaa pelolle valtaa nyt, kun minun täytyi ajatella. En saanut menettää otettani todellisuudesta."

27.9.2013

Innostava Dan Brown

Dan Brownista tuli osa kirjoittamistani muutama vuosi sitten, kun luin Da Vinci  -koodin ensimmäisen kerran. Minuun vetosivat Brownin tapa rakentaa mysteeri, jota romaanissa ratkaistaan ja hänen kykynsä luoda monikerroksisia merkityksiä yksinkertaisille asioille. Rakastan monimutkaisia mysteerejä ja moniulotteisia salaisuuksia, minkä takia upposin romaaniin välittömästi. Brownin tekemät juonelliset ratkaisut ovat nerokkuudessaan riemastuttavia, ja Da Vinci -koodista näkee, että hän on nauttinut teoksen kirjoittamisesta. Puhdas ilo tarttuu minuun aina kun luen sitä, ja ennen kuin huomaankaan, minut on vallannut pitelemätön halu kirjoittaa. Sen takia luen Da Vinci -koodin silloin, kun tarvitsen muistutuksen siitä riemusta, joka syntyy kun saan aikaiseksi erityisen hyvää tekstiä. Se tunne on aina tavoittelemisen arvoinen.

Suhteeni Dan Brownin tuotantoon vahvistui, kun luin hänen ensimmäisen Langdon-romaaninsa Enkelit ja demonit. Tämän teoksen vaikutukset kirjoittamiseeni ovat melko erilaisia, sillä ne keskittyvät sisältöön itseensä sen sijaan, miten sisältö esitellään teoksen sisällä. Enkelit ja demonit esittelee kiinnostavia, tavallisesta poikkeavia rikoksia, jotka liittyvät suureen kokonaisuuteen, laajaan tavoitteeseen. Nämä rikokset kääntävät ajatukseni Young Fightersiin ja mahdollisuuksiin, joita minulla sarjan kirjoittamisen suhteen on: millaisiin rikoksiin sarjan henkilöt voisivat syyllistyä, millainen merkitys niillä rikoksilla voisi olla suurelle ihmisjoukolle, miten ne eroavat muista rikoksista... Tällaisia kysymyksiä on lukemattomia, ja Enkelit ja demonit herättää minut toistuvasti ajattelemaan niitä. Niinpä sen lukemisesta on eniten apua silloin, kun on tarpeen pohtia yksittäisiä sisältöjä kokonaisuuden osina.

Muut Brownin teokset eivät ole kehittyneet osaksi kirjoittamisprosessiani, mikä johtuu joko siitä, että ne eivät yllä samalle tasolle kahden edellä mainitun romaanin kanssa (Kadonnut symboli) tai siitä, että olen lukenut ne vain kerran eikä niillä ole ollut aikaa vaikuttaa ajatteluuni (Meteoriitti, Inferno). Luulen, että ainakin Infernolla on vielä sanansa sanottavana kirjoittamisprosessissani. Odotan mielenkiinnolla, mihin suuntaan se vie ajatukseni seuraavalla lukukerralla.

Dan Brown on mielenkiintoinen kirjailija myös hänen vaikean alkutaipaleensa takia. Hänen teoksensa eivät myyneet juuri lainkaan ennen Da Vinci -koodia, joka on hänen neljäs romaaninsa. Ihailen Brownin sitkeyttä - monen tekisi hänen tilanteessaan mieli luovuttaa ja siirtyä muihin juttuihin. Kustantajan vaihtumisen ja muiden vaikeuksien jälkeen hänestä on kuitenkin tullut yksi maailman suosituimmista kirjailijoista. Dan Brown on malliesimerkki siitä, että kirjoittajan ei pidä koskaan luovuttaa.

Tässä vielä linkit arvosteluihin:

Arvostelu: Enkelit ja demonit

Arvostelu: Da Vinci -koodi

9.9.2013

Syksyiset terveiset

Pahoittelut siitä, että olen ollut kovin hiljainen täällä blogissa viime kuukausina. Asiaa kyllä oli, mutta aikaa ei: kesäni kului tiiviisti töissä. Nyt olen palannut Joensuuhun ja on aika palata ruotuun.

Syksy on uusien asioiden aikaa, ja haluaisin mielelläni tehdä blogissanikin jotain uutta. Joitakin ideoita minulla jo on, mutta jos teille tulee mieleen jokin aihe, josta haluaisitte lukea, niin kertokaa ihmeessä. 

Lähipäivinä ja viikkoina on odotettavissa jonkinlainen teksti Dan Brownista, ajatuksia musiikin ja elokuvien vaikutuksesta kirjoittamiseen, jotakin kirjoista jotka ostin kesällä... Kaikenlaista. Eiköhän bloggaaminen ala tästä taas sujua!

16.7.2013

Musta vihko

Jokunen päivä sitten upposin yhteen kohtaukseen kesken työpäivän. Kun halusin kirjoittaa ideani ylös, tajusin jättäneeni kotiin mustan paksun vihon, jota yleensä kuljetan mukanani kaikkialle tällaisten tapausten varalta. Tulin myöhemmin ajatelleeksi vihon sisältöä, ja päätin kirjoittaa siitä jotakin.

Olen kirjoittanut erilaisia Young Fightersiin liittyviä muistiinpanoja pitkin matkaa, ja viime vuosina tämä tapa on vahvistunut. Mustasta vihosta löytyy merkintöjä reilun vuoden ajalta, eli ajalta jolloin kirjoittamiseni on ollut tehokkainta. Siinä on muunmuassa kaksi juonisuunnitelmaa, joista toisen kirjoitin vuosi sitten ja jota olen sittemmin parannellut ja osittain järjestänyt tapahtumia uudelleen. Tämä uusi suunnitelma on se, jota lopputulos noudattaa. Olen kirjoitellut myös yksityiskohtaisempia suunnitelmia luvuista, joiden kirjoittaminen on osoittautunut erityisen vaikeaksi. Erilaiset ideat, yksittäiset virkkeet ja kappaleet ovat myös löytäneet tiensä paperille. Kirjoitan usein ylös yksityiskohtia, jotka tuntuvat tärkeiltä tai jotka pelkään unohtavani, jos minulla ei ole paikkaa, josta tarkistaa ne tarpeen tullen - esimerkiksi uusia ominaisuuksia henkilöistä tai ratkaisevia vihjeitä, joiden merkitys selviää vasta sarjan tulevissa osissa.

Yllätyksiäkin tuli vastaan. En ollut selannut vihkoa aikoihin, minkä takia en muistanut kuinka paljon siellä on merkintöjä sekä kirjan edistymisestä (sanamääriä, sivumääriä, aukkoja ynnä muuta) että ideoista, jotka liittyvät kokonaan toiseen tarinaan.

Miksi laitan kaiken tämän ylös? Yksinkertaisesti siksi, että kaikkea ei voi muistaa. Erityisesti silloin, kun kyseessä on kirjasarja, jo sen ensimmäinen osa täyttyy pienistä palasista, jotka voivat kannatella tarinaa koko matkan viimeiseen osaan asti. Sellaisten lunttaaminen on joskus välttämätöntä. Muistiinanoista saa myös hienon muiston, jonka avulla voi sekä tarkastella prosessin vaiheita että jakaa ajatuksiaan toisille.

Kysymyksiä teille:

Minkälaisia muistiinpanoja te kirjoitatte tekstejänne varten? Vai kirjoitatteko ollenkaan?

Jos saisitte lukea jonkun kirjailijan muistiinpanoja, kenen papereihin tarttuisitte?

6.6.2013

Yhdeksänvuotias Young Fighters

Tänään tulee yhdeksän vuotta siitä, kun aloin suunnitella ja kirjoittaa Young Fightersin ensimmäistä osaa. Yhdeksään vuoteen on mahtunut paljon mainitsemisen arvoista, mutta tänään keskityn viimeksi kuluneen vuoden merkittävimpiin asioihin.

1. Young Figters-blogit

Suomenkielinen blogi on ollut olemassa koko yhdeksännen YF-vuoden. Sen pitäminen on kannustanut, motivoinut ja inspiroinut minua valtavasti. Englanninkielinen sisar sai alkunsa viime marraskuussa. Kiinnostavat kysymykset ja kannustavat kommentit kaikilta täällä vierailleilta ovat korvaamattomia. Kiitos siis teille, jotka olette lukeneet tekstejäni. 

2. Uudet ideat

Olen saanut valtavasti uusia ideoita sarjan tuleviin osiin. Hyviä hetkiä kirjoittamisen parissa on siis luvassa.

3. Ulkomaalaiset kirjailijakollegat.

He ovat ihania, niin ihania! Tuntuu hienolta saada tukea ympäri maailmaa jo tässä vaiheessa - eikä matkani ole edes edennyt pihatietä pidemmälle.

4. Edistyminen

Erityisesti viime vuoden puolella kirjoittaminen sujui todella hyvin, jotenkin syvemmällä palolla kuin aikoihin. Kirjoitin varmaan parhaat kohtaukseni koko prosessin aikana.

Huh. Hurjaa että aikaa on kulunut jo näin paljon. Kirjoittelen lisää ajatuksistani lähipäivinä.

19.5.2013

Soittolistalta (2): Louder than ever

Vuorossa on vielä toinen kappale Daughtrylta ennen kuin listalla siirrytään muihin artisteihin. Louder than ever päätyi listalle hyvän tunnelmansa vuoksi. Se on mahtava hyvän mielen biisi ja kuvaa hyvin muutaman ensimmäisen luvun tunnelmaa. 





Heard that song on the radio
and it got my gears turnin'
like a real life time machine

You were there in the front seat
Windows down we were burning
It was just like a movie scene
Those dashboard lights
and your pale blue eyes cutting through me

Two hearts on the getaway
Feels just like yesterday
Young love on the free way
Singing louder than ever

Those nights that we used to sing along
We were living in a love song
Those days might be gone
but I hear it louder than ever

We spent that whole summer long
You and me in the moonlight
Chasing dreams in a fast machine

No way it could go wrong
When it all felt so right
Feeling like California queen
I cannot get all of the ways that you loved me


Two hearts on the getaway
Feels just like yesterday
Young love on the free way
Singing louder than ever


Those nights that we used to sing along
We were living in a love song
Those days might be gone
but I hear it louder than ever

I can't help but to turn it up
No it can't get loud enough
Yeah, I just wanna hear it
over and over
over and over


Heard that song on the radio
and it got my gears turnin'
like a real life time machine

Two hearts on the getaway
Feels just like yesterday
Young love on the free way
Singing louder than ever


Those nights that we used to sing along
We were living in a love song
Those days might be gone
but I hear it louder than ever



Two hearts on the getaway
Feels just like yesterday
Young love on the free way
Singing louder than ever


Those nights that we used to sing along
We were living in a love song
Those days might be gone
but I hear it louder than ever



4.5.2013

Inspiraatiota La Gomeralta

Edellisestä Teneriffan matkaan liittyvästä postauksesta onkin jo aikaa. Tällä kertaa postaan linkit toisen blogiin, jonne olen kuvat postannut ja kerron vähän Teneriffan merkityksestä ja roolista Young Fightersin tarinassa.

Linkit:



La Gomeran retken hedelmiä:


Päivä La Gomeran saarella ratkaisi yhen ison ongelman, joka oli jäänyt kytemään ensimmäisen matkan jälkeen. Yhdessä luvussa henkilöt kiersivät Teneriffan saarta, mutta luku jäi vajaaksi, jotenkin tyngäksi. Siitä puuttui jotain olennaista, ja tämä puuttuva palanen löytyi La Gomeralta. Päätin kirjoittaa koko luvun uudestaan, sijoittaa sen tapahtumat La Gomeralle ja lisätä kohtauksia, joita saarikierrokselle ei olisi saanut mahtumaan. Tämän lisäksi La Gomera antoi ideoita fantasiaromaaneja varten.


Teneriffasta:

Jo vuosia sitten, pari vuotta sen jälkeen kun aloin kirjoittaa Young Fightersin ensimmäistä osaa, aloin haaveilla Teneriffan käyttämisestä tapahtumapaikkana. Se oli silloin vain pienen tytön haave, jolla ei ollut järkevää pohjaa tarinan kannalta ja josta päätin jonkin ajan kuluttua luopua, koska en ollut koskaan käynyt Teneriffalla. Tuntui hölmöltä sekoittaa kirjaan saarta, jonka kulttuurista minulla ei ollut omia kokemuksia.

Mieleni kuitenkin muuttui loppuvuodesta 2011, kun kuulin yllätysmatkan kohteen olevan juuri Teneriffa, saari jolla olin halunnut käydä pienestä asti. Harkitsin vanhan idean toteuttamista uudelleen, ja sillä hetkellä kun astuin ulos lentokoneesta, olin asiasta varma. Niin ensimmäisestä matkasta tuli loman ohella inspiraation lähde. Pyörittelin ideoita päässäni ja hiljalleen Teneriffalle sijoittuvien lukujen tapahtumat alkoivat hahmottua. Saarella vietetyillä päivillä vaikuttivat minuun voimakkaasti sekä ihmisenä että kirjoittajana, minkä takia tuntui kiehtovalta miettiä, mikä tarkoitus sillä voisi olla Amyn ja hänen ystäviensä elämässä.

Toisen matkan ansiosta palaset loksahtivat lopullisesti paikoilleen. Viikon aikana sain paljon uutta tietoa Kanariansaarten kulttuurista, kävin uudestaan lempipaikoissani ja näin ja koin valtavasti uutta. Kaikesta kokemastani ja yhteensä noin 1200 valokuvasta olen saanut apua miljöön kuvaukseen ja oikeanlaisen tunnelman luomiseen. Uusi ympäristö tarjoaa myös mahdollisuuksia henkilökuvien kehittämiseen. Osan matkan kuvista olen jo tässä blogissa postannut, linkit ovat tässä:





Sekä matkan aikana että sen jälkeen olen tarkastellut näkemääni Amyn silmin, jotta löytäisin hyvän syyn Teneriffan läsnäololle. Löysin sen ja olen oikein tyytyväinen ideoihini. Teneriffa ei siis jää vain ensimmäisen osan tapahtumapaikaksi vaan liittyy Amyn ja hänen ystäviensä tulevaisuuteen - ja menneisyyteen.

28.4.2013

Haaste

Teen tämän haasteen jo toisen kerran, joten jouduin jonkin aikaa miettimään, mitä asioita kerron tällä kertaa.
Päätin keskittyä kirjallisuuteen ja kirjoittamiseen liittyviin faktoihin. Myös keksimäni kysymykset liikkuvat samassa aihepiirissä.


11 faktaa minusta:


1. Rakastan rikoskirjallisuutta. Hyllyni on täyttynyt muunmuassa Michael Connellyn, Patricia Cornwellin ja Clive Cusslerin romaaneista. Kesän aikana aion tutustua David Baldaccin, Harlan Cobenin ja P.D. Jamesin tuotantoon.

2. Olen lukenut neljä ensimmäistä Potteria yli 30 kertaa. Niin.

3. Tähän mennessä lukemistani klassikoista suosikkejani ovat Dostojevskin Rikos ja Rangaistus ja Jane Austenin Ylpeys ja ennakkoluulo.

4. Näen silloin tällöin unia kirjasarjani henkilöistä.

5. Haaveilen pitkistä matkoista, jotka käyttäisin ennen kaikkea kirjoittamiseen.

6. En pidä kiireessä kirjoittamisesta. Aina kun voin, varaan siihen useamman tunnin päivästä.

7. Kun olen kirjastossa, valitsen lähes poikkeuksetta ulkomaalaisten kirjailijoiden teoksia. 

8. En lue juurikaan "hömppää". Vaikka kirja olisi raskas, nautin siitä enemmän kuin kevyestä tekstistä.

9. Kirjoitan mieluiten iltaisin.

10. Vaikka olen kehittänyt melko järjestelmälliset rutiinit kirjoittamiseeni, saatan kirjoittaa kohtaukset ja luvut täysin epäloogisessa järjestyksessä.

11. Olen joskus kirjoittanut 14 tuntia lähes yhteen menoon.



Vastaukset haastajan kysymyksiin:


1. Oletko tyytyväinen käsialaasi?

Harvoin. Joskus saan aikaiseksi melko kaunista käsialaa.

2. Mitä mieltä olet facebook-chatista?

Hyvä että sellainen on olemassa, mutta se temppuilee turhan usein.

3. Minkä elokuvan katsoit viimeksi?

Elokuu ja Silmänkääntäjä

4. Kärsitkö kevätmasennuksesta?

En masennuksesta mutta väsymyksestä kyllä.

5. Mitä mieltä olet klassikkokirjoista? Tai siitä, että oppilaat laitetaan koulussa lukemaan niitä.

Monet klassikot ovat mielestäni lukemisen arvoisia, mutta en ole varma, kykenevätkö esimerkiksi yläasteen oppilaat ymmärtämään niiden merkitystä tai nauttimaan niistä. Minusta peruskoulussa olisi mielekkäämpää luetuttaa nykykirjallisuuden merkittäviä teoksia, erityisesti sellaisia jotka merkitsevät jotakin juuri kyseessä olevalle  ikäryhmälle.

6. Keitä julkkiksia olet tavannut/nähnyt?


Sauli Niinistö, Heikki Paasonen, Niina Backman, Lorenz Backman, Teemu Selänne, Sofi Oksanen, Reijo Mäki, Matti Rönkä, Michael Monroe, Elastinen, Paula Koivuniemi, Lauri Tähkä, Avril Lavigne.. ainakin. 


7. Mikä on lempiherkkusi?


Suklaa! Ja kaikenlaiset kakut ja muut leivokset.


8. Kerro joku väärinkäsitys, joka sinulla on ollut pienenä. Esim. että pienenä luulit, että tuuli johtuu siitä että puut heiluvat eikä toisin päin. 

Nyt lyö tyhjää. Ei tule mieleen yhtäkään, vaikka varmasti joku tällainen on ollut.

9. Mikä oli ensimmäinen matka, jonka teit ilman vanhempiasi.

Suomessa junamatka kavereiden luo, sen jälkeen risteilyjä. Ensimmäinen kunnon matka oli viikon matka Norjaan.

10. Ovatko paperilehdet mielestäsi kuoleva median muoto?

Ei ehkä vielä kuoleva mutta syrjäytyvä vähintään.

11. Minkälainen tv-sarjojen ja elokuvien katsoja olet? Tarkoitan tällä sitä, että saako seurassasi puhua kun katsot jotain, huudatko televisiolle tai muuta sellaista.

Olen todella eläytyvä katsoja, joten tykkään katsoa sarjat ja leffat rauhassa niin, että voin täysillä heittäytyä tarinaan. Jos seurassani kommentoidaan jotain mitä ruudulla tapahtuu, se on ok, mutta muista aiheista höpöttäminen ärsyttää. Huudan inhottaville henkilöille, nauran ääneen, henkäisen kun tapahtuu jotain yllättävää, kaikkea sellaista. Mitä parempi ja sarja/elokuva on kyseessä, sitä enemmän minusta saa reaktioita irti. 



11 kysymystäni teille:


1. Jos kirjoittaisit fantasiaromaanin, millainen se olisi?

2. Mikä saa sinut jättämään lukemasi kirjan kesken?

3. Mitä mieltä olet kirjoihin perustuvista elokuvista?

4. Mikä inspiroi sinua?

5. Millainen romaani koskettaa?

6. Mainitse muutama kirjallisuuden henkilö, joista pidät.

7. Kerro kolme kirjailijaa, joiden tuotantoon haluaisit tutustua.

8. Jos saisit elää viikon jonkin kirjasarjan maailmassa, minkä sarjan valitsisit ja miksi?

9. Mikä kirjallisuuden genre on sinulle vierain?

10. Valitsetko mieluummin haastavaa vai helppoa luettavaa?

11. Luetko mieluummin suomeksi vai englanniksi?


Haastetut:

Tartu haasteeseen, jos huvittaa!

17.4.2013

1v !

Vuosi sitten julkaisin ensimmäisen tekstin tässä blogissa. Muistan vielä elävästi, kun suunnittelin tekstejä ja aiheita, joista voisin kirjoittaa. Nyt ollaan tässä ja on tullut kirjoitettua kaikenlaista. Mihin tämä vuosi oikein hurahti???

Päivääkään en ole katunut sitä, että loin tämän blogin muiden blogieni rinnalle. Olen oivaltanut paljon uutta kirjoittamisesta ja lukemisesta ja saanut motivaatiota kirjoittaa. Siitä saan kiittää kaikkia niitä, jotka ovat seuranneet rustauksiani tai vain käväisseet täällä. Bloggaaminen on kerta kaikkiaan mahtavaa!

Kun nyt bloggaamisesta puhutaan niin voisin kertoa, mitä muissa blogeissa tapahtuu. Behind the words-blogissa suunnittelin blogeilleni aikatauluja (linkki), joita tarkoitukseni on alkaa mahdollisuuksien mukaan noudattaa. The books of my life-blogi alkaa viimein saada eloa: olen kirjoittanut jonkin verran kirja-arvosteluja ja muutama viikko sitten loin itselleni lukuhaasteen (linkki). Mitähän seuraavaksi keksin kirjoittaa täällä?

Otan mielelläni ehdotuksia ja kysymyksiä vastaan!

13.4.2013

Soittolistalta

Postasin muutama kuukausi sitten soittolistan kappaleista, jotka inspiroivat Young Fightersin ensimmäistä osaa. Aion kertoa jokaisen kappaleen merkityksestä enemmän ja aloitan tänään ensimmäisestä.

Daughtryn Supernatural on inspiroinut Young Fightersia siitä lähtien kun kuulin sen ensimmäisen kerran. Biisi on seurannut mukana monta vuotta eikä sen vaikutus ole vähentynyt. Se on listalla ensimmäisenä, koska se kuvaa useita kohtia romaanissa. Supernatural voisi jopa olla ensimmäisen Young Fighters-romaanin tunnuskappale.



Sanat:

Lost from the start, I might as well be on the moon
Much colder than I thought even in the month of June
No communication makes you feel so alone
Well, all we need is patience of which I've never really known

But now it's too late, it's taking over me, it feels so supernatural
And I'm pulled the other way, it's more than I can take
And I'm losing hold of everything
And no matter how I try you know I can't deny
'cause you feel so supernatural

Every step I've taken has led me here to where you are
But all that I believe in is keeping me from seeing too far
Throwing out the questions, waiting for the right reply
Looking for the answers, tell me will it be tonight


But now it's too late, it's taking over me, it feels so supernatural
And I'm pulled the other way, it's more than I can take
And I'm losing hold of everything
When it's more than physical, it's kind of hard to see beyond the glow

And no matter how I try you know I can't deny
'cause you feel so supernatural

Through the atmosphere I'm seeing
glimpses of the past I'm leaving
Holding on for life as we collide


Now it's too late, it's taking over me, it feels so supernatural
And I'm pulled the other way, it's more than I can take
And I'm losing hold of everything
When it's more than physical, it's kind of hard to see beyond the glow
And no matter how I try you know I can't deny
'cause you feel so supernatural

Feel so supernatural
Feel so supernatural
Feel so supernatural
Feel so supernatural



7.4.2013

Valinnan vaikeus

Alan päästä pitkästä aikaa kirjoittamisen makuun. Tämä vuosi on tähän mennessä jotenkin levoton.. Sen takia ensisijainen tavoitteeni on kirjoittaa huhtikuun ajan päivittäin ja hiljalleen kasvattaa päivittäistä sanamäärää.

Olen kirjoittanut jonkin aikaa kahta lukua rinnakkain. Toinen valmistuu lähiaikoina, ja nyt tekisi mieli aloittaa jokin uusi. Yritän päättää kolmen erityyppisen luvun välillä: yksi keskittyy henkilöihin, toinen on selkeästi juonellinen ja kolmas paljastaa salaisuuden. Kaikki kolme houkuttelevat yhtä lailla. Minkähän noista nyt sitten valitsisi?

Pitäisi varmaan kokeilla kirjoittaa seuraavan kirjan luvut järjestyksessä, niin ei olisi jatkuvasti tätä valinnan vaikeutta!



25.3.2013

Ravintoa luovuudelle osa 1: Lukeminen

Lukeminen on ollut läsnä elämässäni niin kauan kuin olen ymmärtänyt kirjoista ja tarinoista jotakin. Sen jälkeen kun aloin kirjoittaa Young Fightersia, kirjallisuus on kulkenut entistä tiiviimmin mukanani ja vaikuttanut voimakkaasti kirjoittamiseeni. Olen huomannut lukemisen saavan aikaan paljon kirjoittamisprosessia edistäviä asioita, mutta lukemisessa on myös ongelmia, jotka voivat tehdä kirjoittamisesta vaikeampaa. Tässä linkki yhteen aikasempaan postaukseen, josta näette halutessanne, mitä olen jo lukemisesta kirjoittanut: Inspiraatio ja kopioimisen vaara

Jaan huomioitani kolmeen osaan sen mukaan, minkälaisten kirjojen lukemisesta on kyse. Katsotaan, mitä olen saanut koottua.

1. Uusien kirjojen lukeminen. Uusien, aikaisemmin lukemattomien kirjojen vaikutus kirjoittamiseen voi olla sekä edistävä että seisauttava. Uudet lukukokemukset herättävät uusia ajatuksia, tuovat tietoisuuteemme uusia henkilöitä ja voivat ohjata ajatustemme lisäksi myös tunteitamme uuteen, energiseen suuntaan. Toisaalta lukukokemus voi olla niin vaikuttava, että se saa aikaiseksi eräänlaisen tyhjiön, jossa ei pysty kirjoittamaan luontevasti tai niin kuin alunperin aikoi. Olen kokenut kumpaakin, minkä vuoksi odotan päivän tai pari ennen kuin otan uuden kirjan tuottaman energian käyttöön.  Antamalla mielelleni aikaa koota kirjojen esittelemät palaset yhteen vältän sekä sekavan tekstin kirjoittamisen että juuri lukemani kirjan kopioimisen. Riskeistä huolimatta luen jatkuvasti koska kirjallisuus on mahtava inspiraation lähde. Se pitää aivoni liikkeellä paremmin kuin mikään muu. Tavoitteeni on etsiä säännöllisesti kirjailijoita, joiden tuotantoon en ole vielä tutustunut. Viime vuonna aloin lukea muunmuassa Stephen Kingiä, Robin Hobbia ja Suzanne Collinsia. Tänä vuonna aion hypätä ainakin David Baldaccin, Harlan Cobenin ja Wilbur Smithin maailmoihin.

2. Lempikirjojen lukeminen uudelleen. Luen lempikirjojani uudelleen niin usein kuin ehdin. Tartun niihin yleensä silloin, kun tarvitsen voimaa ja muistutuksen siitä, miksi kannattaa taistella tiensä vaikeimpienkin kohtien yli. Aina, kun luen esimerkiksi Pottereita tai Michael Connellyn kirjoja uudelleen muistan, miksi kirjoitan ja minkälaisen tunteen haluaisin herättää lukijoissa. Se antaa valtavasti motivaatiota ja innostaa yrittämään vielä kovemmin. Lempikirjojen lukemisen koen melko vaarattomaksi tavaksi ruokkia luovuutta, koska niiden tarina ja henkilöt ovat jo niin tuttuja että ne todennäköisesti vaikuttavat kirjoittamiseen vain positiivisesti.

3. Muiden kirjojen lukeminen uudelleen. Olen aina kannattanut uudelleenlukemista. Monistakaan teoksista ei näe kaikkea ensimmäisellä kerralla. Me myös muutumme ihmisinä ja lukijoina ja saatamme kokea  toisella kerralla koko teoksen eri tavalla. Mitä useamman kirjan luen uudelleen, sitä useammin huomaan keskittyväni nyt eri asioihin ja huomaavani esimerkiksi enemmän yksittäisiä lauseita ja vaikuttavia sanavalintoja. Kirjoista tulee minulle myös tärkeämpiä uudelleenlukemisen aikana, minkä ansiosta ne vaikuttavat minuun syvemmin ja antavat enemmän. Tuloksena voi tietysti olla myös pettymys; kirja, jonka luki  vuosia sitten ja joka silloin kolahti saattaa nykyään tuntua laimealta tai saada jopa ihmettelemään, miksi silloin edes piti kirjasta. Tämä riski on kuitenkin ottamisen arvoinen siksi, että teoksista avautuvat uudet kerrokset voivat avata oman työskentelymme lukkoja. Saatamme löytää vastaukset kysymyksiin, jotka jäivät mietityttämään ensimmäisen lukukerran jälkeen tai kykenemme hahmottamaan henkilöistä sellaisia piirteitä, jotka jäivät verhon taakse silloin, kun jännitimme, mitä romaanissa tapahtuu seuraavaksi. Dan Brownin romaanit ovat saaneet minut huomaamaan nämä vaikutukset, samoin Potterit ja Carlos Ruiz Zafónin Tuulen varjo


Onko lukeminen vaikuttanut sinun kirjoittamiseesi ja jos on, niin miten?

4.3.2013

Se halutuin esine

Tietokonesiru on esine, joka muuttaa Amyn elämän. Sirun tarina alkoi, kun kirjoittamisprosessin alkuvaiheessa kysyin itseltäni kerta toisensa jälkeen, miksi Amyn isoisä murhattiin. Kyseinen murha oli ensimmäisiä palasia, joista sain otteen Young Fightersia ideoidessani. Ensin näin mielessäni Amyn, sitten hänen isoisänsä, Waynen, kohtalon. Se oli siis alusta alkaen olennainen tekijä koko sarjan kannalta.

Halusin antaa Waynen kuolemalle tarinaan sopivan, uskottavan selityksen, joten lähdin etsimään sitä hänen elämästään. Koska Wayne oli hyvän puolella eikä olisi missään nimessä sekaantunut rikollisuuteen, syyn täytyi poiketa tavallisesta. Koska Wayne oli hyvä ihminen, ajattelin tehdä hänestä samantien oikeuden puolustajan: FBI-agentin. Hän oli siis hyväsydäminen FBI-agentti, joka oli tehnyt jotakin huomion arvoista. Mutta mitä tämä jokin oli? Mikä sai rikolliset kiinnostumaan hänestä?

Samaan aikaan pyörittelin mielessäni Amyyn liittyvää ydinkysymystä eli sitä, mitä epätavallista hänen elämässään tapahtuu. Olen maininnut, että pikemminkin saan asioita selville kuin keksin niitä, ja tässä oli kysymys juuri siitä. En voinut vain tempaista tyhjästä jotakin, joka kuulostaa hienolta, mutta ei sovi Amyn luonteeseen. Kaikenlaiset yliluonnolliset ja fantasiaan viittaavat tapahtumat suljin heti pois laskuista, koska halusin kirjoittaa jotakin, jolla on tekemistä meidän maailmamme kanssa - jotakin, jolla on tekemistä Amyn maailman kanssa. Päädyin nopeasti rikollisuuteen, ja se oli kaiken avain. Minun täytyi vielä ratkaista, millaiset rikokset ovat läsnä Amyn elämässä.

Sain vastauksen yllättävällä tavalla tullessani koulusta kotiin ja ryhdyin tapani mukaan kirjoittamaan päivän aikana syntyneitä ajatuksia ylös. Kun avasin penaalini, löysin sieltä esineen, jonka ei olisi pitänyt olla siellä. Se oli noin kymmenen senttiä pitkä, kaksi senttiä leveä ja noin sentin paksuinen, ja siinä oli yhdeksän jonkinlaisen pariston näköistä harmaata muovista suorakulmiota, jotka olivat kiinni tummanvihreässä levyssä. Levyssä luki jotakin, jota en ymmärtänyt. Se oli muistaakseni jokin lyhenne numerosarjan vieressä. Minulla ei ollut harmainta aavistusta, mikä esine oli, mutta muistan ajatelleeni, että se näytti jonkinlaiselta leikki-tietokonesirulta. Jostakin teknologiaan liittyvästä lelusta kadonneelta osalta.

Tuijotin esinettä hetken ja keksin sen. Tietokonesiru. Wayne suunnitteli ja kokosi tietokonesirun, jonka rikolliset haluavat itselleen. Nämä rikolliset jahtaavat Amya saadakseen sirun käsiinsä ja käyttääkseen sitä omiin rikollisiin tarkoituksiinsa.

Young Fightersin perusidea oli valmis. Minulla ei ole vieläkään tietoa tuon salaperäisen esineen alkuperästä, mutta se on tullut vastaan muutaman kerran muuttojen ja siivouksen yhteydessä. 

Ajan kuluessa olen jalostanut varhaista ideaani huomattavasti pidemmälle. Olen suunnitellut tietokonesirun kehityskaarta, henkilöitä jotka osallistuivat sen tekemiseen ja ennen kaikkea sitä, mitä sillä voi tehdä. Sirun tarkoitus on suojella Yhdysvaltoja järjestäytyneeltä rikollisuudelta, terrorismilta ja muilta vakavilta uhilta. Suurin osa sen kyvyistä selviää kirjoissa, mutta paljastan sen verran, että sirun valta ei perustu itse laitteeseen vaan tietoon, jota se sisältää. Kun tietoon pääsee käsiksi, löytää ohjeita esimerkiksi uudenlaisten aseiden valmistamiseen ja niiltä suojautumiseen. Laitteella ei saa siis aikaiseksi mitään, jos ei opettele käyttämään sitä.

Luomalla tällaisen laitteen haluan tuoda esille sen, että ihminen on vastuussa siitä, kuinka hän tietojaan ja kykyjään käyttää. Tarkoitukseni on pureutua myös siihen, mistä lähtökohdista ihmiset tekevät valintojaan ja kuinka nämä lähtökohdat vaikuttavat heidän kauttaan toisiin ihmisiin. Hyvä ja paha ovat voimakkaasti läsnä ensimmäisestä kirjasta lähtien, mikä näkyy niin sarjan henkilöissä kuin tapahtumissa - ja tietenkin tietokonesirun käytössä. En aio jättää sitä lojumaan kaappiin etäiseksi kiinnostuksen kohteeksi. Sellainen olisi tylsää ja jättäisi Young Fightersin idean laimeaksi.

Tässä jotakin tämän himotun laitteen historiasta ja tehtävästä. Kaikki kysymykset ovat tervetulleita niin kuin aina!

27.2.2013

Tulossa lähiaikoina

Yhdessä kommentissa kysyttiin, mikä ruokkii luovuuttani. Pyörittelin kysymystä jonkin aikaa ja huomasin, että luovuuttani ylläpitäviä asioita on niin monta, että en saa millään kirjoitettua niistä kattavasti yhdessä tekstissä. Niinpä kirjoitan niistä useamman tekstin, jotta voin pohtia yksityiskohtiakin. Ensimmäistä aiheeseen liittyvää tekstiä voi odottaa suunnilleen viikon päästä.

Teneriffa-tekstit hieman viipyvät, mikä johtuu valtavasta kuvien määrästä ja flunssasta, joka on haitannut kaikkia tekemisiäni. Yritän kuitenkin lähiaikoina sellaisenkin väsätä.

Seuraavassa postauksessa ajattelin kertoa vähän tietokonesirusta, joka muuttaa Amyn, Young Fightersin päähenkilön elämän. En osaa tarkkaan sanoa, milloin julkaisen sen, mutta toivottavasti saan sen kirjoitettua muutaman päivän sisällä.

Saisikohan tänään itse romaaniakin edistettyä?


18.2.2013

Muutama päivitys ja viikon suunnitelmat

8314/65000 sanaa jäljellä olevasta tekstistä kirjoitettu. Kokonaissanamäärä on nyt noin 102000. Ei huono. Sain myös viimein valmiiksi yhden luvun, jonka takia kirjoittaminen ei sujunut vähään aikaan kovin hyvin 

Tällä viikolla tarkoitukseni on kirjoittaa vähintään 1700 sanaa ja tehdä vähän tutkimusta Young Fightersia varten.

17.2.2013

Ajasta ja paikasta toiseen

Romaania kirjoittaessa täytyy pohtia sen aikarakennetta. Täytyy miettiä, kuinka pitkän ajanjakson tapahtumat kertoo ja kuinka paljon kuluttaa sanoja jonkin yksittäisen tapahtuman kertomiseen. Sen lisäksi täytyy rakentaa lukujen rakenne sekä juonikuvoiden suhteet toisiinsa ja aikaan, jonka ne vaativat tekstissä. Tässä hässäkässä tulisi muistaa pohtia myös, mitä jättää pois eli millaisia hyppyjä ja aukkoja tekstiin sisällyttää.

Aloitetaan isoista linjoista ja siitä, miten ne vaikuttavat teoksen sisäiseen rakenteeseen. Isoilla linjoilla tarkoitan tässä sitä, kuinka pitkän jakson tapahtumat teos kokonaisuudessaan käsittää. Vaihtoehtoja on yhtä monta kuin kirjojakin, joten puhun nyt vain joistakin ratkaisuista, joihin olen törmännyt usein kirjallisuudessa.

Koska luen paljon jännityskirjallisuutta, eteeni osuu kymmeniä kirjoja, jotka keskittyvät muutaman päivän mittaiseen jaksoon, jonka aikana selvitetään murha tai useampi murha. Tällaisissa teoksissa juoni on usein intensiivinen ja sisältää useita pieniä edistysaskeleita, joiden tarkka kuvaaminen on tarinan ymmärtämisen kannalta keskeistä. Runsas yksityiskohtaisuus tuntuu luonnolliselta myös siksi, että rikokset selviävät pienten asioiden ja oivallusten avulla melko lyhyessä ajassa. Rikosromaaneissa (ja muissa lyhyen jakson käsittelevissä teoksissa) ei siis ole tarvetta kovin suurille hypyille.

On tietenkin olemassa romaaneja, jotka käsittelevät huomattavasti pidemmän jakson tapahtumat, esimerkiksi vuoden tai puolen vuoden tapahtumat. Tällaista romaania kirjoittaessa joutuu miettimään tarkemmin, mihin keskittyy ja millaiset tapahtumat jättää taka-alalle tai kokokonaan pois. Teoksesta tulisi järjettömän pitkä, jos siinä kuvailisi vuoden jokaisen päivän aamusta iltaan kaikkine yksityiskohtineen.

Näiden lisäksi löytyy teoksia, joiden ominaisuudet ovat kaikkea tältä väliltä tai kulkevat keskellä, eli eivät ole yksityiskohtaisia eivätkä erityisen epämääräisiä.

Sitten niihin hyppyihin. Millaiset hypyt ovat hyviä ja tarpeellisia? Millaisissa kohdissa niitä kannattaa tehdä?

Pidän hypyistä, jotka ovat luontevia ja perusteltuja. Ennen kuin jätän jonkin kohtauksen tai juonikuvion pois, mietin, miksi haluan tehdä niin. Jos en saa kysymykseen selkeää vastausta, harkitsen vielä uudelleen. Liian suuret ja ylimääräiset aukot häiritsevät lukijaa yhtä paljon kuin turhat selostukset. Mieluummin kirjoitan luonnokseen jotakin ylimääräistä ja poistan sen muokkaamisen yhteydessä kuin jätän aukon, jota joudun tuskissani korjailemaan monta kertaa. En myöskään yritä pakottaa tarinaa hyppäämään vaikkapa päivästä tai viikosta toiseen, jos hyppy ei synny luonnostaan. Väkinäisyys välittyy tekstistä nopeasti ja tekee kielestä kankeaa.

Young Fightersia kirjoittaessani olen huomannut, että varsinkin suuremmat hypyt, esimerkiksi siirtymät päivästä, viikosta tai kuukaudesta toiseen asettuvat parhaiten lukujen loppuun. Luvun lopussa lukija saa tilaa miettiä siihen asti lukemaansa ja osaa valmistautua siihen, että seuraavaksi siirrytään toiseen tilanteeseen, aiheeseen tai ajankohtaan. Jokaista lukua ei kuitenkaan kannata lopettaa selkeään hyppyyn, sillä se vaikuttaa kaavamaiselta. Vaihtelu ja yllätykset pitävät lukijan mielenkiintoa yllä.

Mietin myös, mikä on lukijan ja tekstin kannalta tarpeellista. Jos tarina tuntuu kokonaiselta ja selkeästi ymmärrettävältä ilman harkinnan alla olevaa kohtausta, jätän kohtauksen kirjoittamatta. Jos koen, että kohtaus on tärkeä tai suorastaan välttämätön, mietin, kuinka tarkkaan se tulisi kirjoittaa ja millainen suhde sillä on muihin tapahtumiin. Jos se liittyy tiiviisti johonkin suurempaan juonikuvioon, uhraan sen kirjoittamiseen jonkin verran aikaa ja sanoja.

Yksi hyppyjen tehtävä on vähentää turhaa toistoa. Kirjailijan ei esimerkiksi tarvitse kuvailla puhelinkeskustelujen lopetuksia ja laittaa henkilöitään sanomaan "heihei", koska lukija tajuaa niin tapahtuvan muutenkin. Arjessa toistuvia toimintoja kuten syömistä, pukeutumista ja kouluun/töihin lähtöä ei myöskään tarvitse kuvailla jatkuvasti. Tällaisia toistoja välttämällä saa aikaiseksi sujuvaa tekstiä ja vapauttaa sanoja niihin kohtiin, jotka vaativat runsaampaa kuvailua. 

Miten hyppyjen tekemistä voi oppia?

Itse olen oppinut hypyistä ja aukoista parhaiten

a) lukemalla paljon erilaisia, eri genrejä edustavia kirjoja. Kun näkee, mitä toiset ovat tehneet, löytää mahdollisuuksia ja keinoja, joita soveltaa omaan kirjoittamiseen. Kohdatessaan tekniikoita, jotka toimivat tai eivät toimi saa käsityksen siitä, millaiseen tekstiin itse pyrkii ja mikä voisi sopia juuri nyt työn alla olevaan tekstiin.

b) kokeilemalla monipuolisten kohtausten ja juonikuvioiden rakentamista ja kirjoittamista. Sen, onko jokin kohtaus turha, tietää varmimmin vasta sitten, kun käsikirjoituksesta on olemassa kokonainen luonnos. Kun tekstiä lukee kokonaisuutena, huomaa ylimääräisiä asioita ja liian suuria aukkoja. Virheistä oppii ja kokeilemalla saa selville, mikä tuntuu itselle luontevalta ja millaisiin raameihin tarina asettuu. Yksityiskohtia voi aina pohtia sitten, kun suuremmat linjat ovat koossa.


Toivottavasti tästä pitkästä postauksesta on hyötyä! Kysymykset ja kommentit ovat taas tervetulleita.

14.2.2013

Eilen kirjoitettua

Ystävänpäivän kunniaksi jaan teille pienen pätkän eilisen aikaansaannoksesta. Tänään pääsen uuden luvun pariin, viimeinkin.


"Tilasin yhden lipun ja ojensin rahan myyjälle. Yritin hymyillä, vaikka minusta tuntui, että kanssani asioiva mies ei todellakaan ollut se, joka väitti olevansa. Kun hän ojensi minulle vaihtorahan, hänen katseensa tuntui syvemmältä kuin myyjän, joka palvelee täysin tuntematonta asiakasta. Nämä ihmiset tietävät, kuka minä olen, ajattelin ja käännyin nopeasti takaisin Jadeen päin.
Hän ei ollut enää siinä." 

13.2.2013

Perjantai-ilta Américasissa

Perjantai-illan vietimme Américasissa ottamalla valokuvia ja syömällä ihanassa ravintolassa rantakadun varrella. Tässä muutama kuva perjantai-illalta:


Näkymä pöydästä.




Ihanat lasit! 

Paras pippuripihvi, jonka olen syönyt!




Jäätelö <3
Tarjoilija oli ystävällinen ja otti meistä ja upeista jälkiruoistamme kuvan


Tässä vielä muutama kuva hotellilta. 

Kauniit portin valot. Joka kerta kun tuosta astui, tuntui kuin olisi astunut uuteen maailmaan.


Tätä valaistua puuta ihailimme usein. 


Rakastan näitä lyhtyjä. Niissä on jotakin salaperäistä.




Nämä altaalta otetut kuvat ja upea kuutamo inspiroivat minua kirjoittamaan yhtä romanttista kohtausta..  Odotan jo innolla sen kirjoittamista.


Kaiken kaikkiaan nämä kuvat ovat minulle erittäin hyödyllisiä, sillä ne auttavat minua kuvailemaan, miltä Américas näyttää illalla. Edelliseltä reissulta ei tullut kovinkaan paljon iltakuvia eikä varsinkaan näin yksityiskohtaisia.


6.2.2013

Inspiraatio ja kopioimisen vaara

Tällä kertaa pohdin kysymyksiä, jotka liittyvät lukemisen antamaan inspiraatioon, kirjoittamiseen ja toisilta kopioimisen vaaraan. Kysymykset heräsivät aikaisemmasta tekstistä, jossa kehotin kirjoittajia ja kirjailijoiksi haluavia lukemaan paljon. Tässä on linkki kyseiseen tekstiin, jos haluatte vilkaista mistä siinä on kyse: Haasteita ja tavoitteita osa 3: Alku ja loppu



Mistä tietää, että kirjoittamisesta ei tule tai ei ole tullut toisten tekstien kopioimista? Entä jos saa inspiraatiota toisilta kirjailijoilta ja sortuu vahingossa kopioimaan näiden tyyliä?


Näihin kysymyksiin on varmaan mahdotonta antaa yhtä, kaikenkattavaa vastausta, mutta joitakin hyödyllisiä huomioita olen tehnyt. Jokainen kirjailija joutuu miettimään, ovatko hänen ideansa uusia, koskettavia ja toteuttamiskelpoisia. Menestyäkseen ja löytääkeen lukijansa kirjailijan täytyy hioa tyylinsä ainutlaatuiseksi ja erottuvaksi - ja ennen kaikkea omakseen. Mutta miten se onnistuu keskellä kirjallisuuden valtamerta?

Kirjoittamisprosessiin ja sen kaikkiin vaiheisiin vaikuttaa muukin kuin kirjoittaja itse. Kaikki kirjallisuus (ja tekstit yleensäkin) ovat intertekstuaalisia eli sisältävät viittauksia toisiin teksteihin. Osa viittauksista on selkeitä ja tietoisia, osa huomaamattomia. Kirjailija ei välttämättä itsekään ole tietoinen kaikista vaikutteistaan. Kirjallisuus inspiroi, motivoi ja kertoo, mitä on jo kirjoitettu. Se myös herättää henkiin kirjailijan perusvälineet: ajatukset ja tunteet. Siksi lukeminen on kirjailijalle hyödyllistä ja välttämätöntä, vaikka siihen sisältyy riski muiden kirjailijoiden tekstin tai tyylin kopioimisesta. Kuinka kopioimisen voi välttää ja kuinka kirjallisuudesta saatua inspiraatiota voi käyttää niin, että lopputulos on ehdottomasti oma ja uusi?

Kun teksti on vasta idean tasolla, voi pohtia esimerkiksi, muistuttaako idea selvästi jotakin jo olemassaolevaa teosta. Jos muistuttaa, kannattaa miettiä, onko idea todella oma vai kyseisen teoksen aikaansaama. Kysyn tämän kysymyksen itseltäni aina, kun saan idean uuteen romaaniin. Se auttaa hahmottamaan, minkälaisia ideoita nimenomaan lukeminen synnyttää. Olen myös huomannut, että ne ideat, jotka todennäköisesti olivat enemmän jonkin lukukokemuksen tuotoksia kuin omia luomuksiani, ovat hävinneet mielestäni melkein yhtä nopeasti kuin ne ovat sinne ilmaantuneet.

Kirjoittamistyöhön siirryttäessä inspiraation hyödyntämisen ja kopioimisen raja sumenee. On tärkeää pitää mielessä, millaisen tarinan haluaa kertoa. Se auttaa oman tyylin löytämisessä ja antaa hälytyksen, jos on vähällä lisätä tekstiin jotakin, joka ei kuulu siihen. 

Ensimmäistä Young Fighters-romaania kirjoittaessani ja sen jatko-osia suunnitellessani olen käynyt läpi useita kysymyksiä selvittääkseni, olenko tahattomasti omaksunut kirjoittamiseeni ja tarinaani vieraita aineksia. Listalta löytyy muunmuassa nämä:

    - Onko jokin juonikuvio tullut mieleeni välittömästi luettuani jonkin teoksen?

    - Löytyykö käsikirjoituksesta rakenteita, jotka voi löytää jostakin kirjasta tai kirjasarjasta, josta pidän erityisen paljon? 
     
    - Tuntuvatko juonen pääpiirteet liian tutuilta?

    - Muistuttaako joku henkilöhahmoni liikaa henkilöhahmoa, joka on jäänyt mieleeni lukiessa? 

    - Onko joku hahmoistani naispuolinen/miespuolinen versio jostakin lempihahmostani?

    - Olenko istuttanut tarinaani tapahtumaketjun, joka ei millään tunnu sopivan yhteen pääjuonen kanssa?

    - Käytänkö tai olenko käyttänyt toistuvasti samoja ilmauksia kuin kirjailija, jonka teoksia olen lukenut paljon?

     - Muuttuuko kuvailun tai muun kirjoittamisen tapa yhtäkkiä toisenlaiseksi tai tuoko se mieleen jotakin samanlaisella tyylillä kirjoitettua?


Näiden kysymysten esittäminen on ollut hyvä testi ja on opettanut minua tarttumaan kuokkavieraisiin ajoissa. Ajan kuluessa ja kirjoittamisen muuttuessa säännöllisemmäksi tunnistaa helpommin, minkälaiseen kopioimiseen on taipuvainen ja minkälaiset ideat ovat itselle luontevia. Nämä kysymykset ovat toimineet minulla, mutta ne eivät välttämättä toimi toisilla; etsi siis kysymyksiä, jotka auttavat sinua.

Kokemuksieni perusteella uskon, että kirjailijoilta ja heidän teoksistaan saadun inspiraation rakentava, turvallinen hyödyntäminen on yhteydessä inspiraation muuntamiseen. Muuntamisella tarkoitan 1) jonkin teoksen herättämän ajatuksen tai idean muuttamisesta omaan tarinaani sopivaan muotoon tai 2) heränneen idean halkomisesta osiin niin, että käytän siitä vain osaa konkreettisesti. Tässä esimerkki kummastakin:

1) Jos esimerkiksi kohtaan kirjassa mielenkiintoisen rikoksen, joka saa minut oivaltamaan jotakin uutta rikollisen mielen toiminnasta, mietin millä tavalla omat hahmoni voisivat oivaltaa saman asian, millaisen rikoksen kautta se voisi valjeta heille. En siis siirrä rikosta ja sen selvittämistä sellaisenaan omaan käsikirjoitukseeni (rakenteita, tapahtumaketjuja, samantaipaisia vihjeitä ynnä muuta) vaan luon oman rikoksen, joka syntyy minun tarinani aineksista ja sen henkilöiden motiiveista. 

2) Jos joku lempikirjailijoistani kuvailee jotakin tunnetta ja sen heräämistä erityisen hienolla tavalla, annan sen hautua mielessäni ja otan selvää, onko sen tyyppinen tilanne ja siinä herännyt tunne tyypillinen jollekin henkilölleni. Jos on, mietin, miten kyseisen henkilön voisi saada tuntemaan sillä tavalla ja sopiiko sellainen tunne tekstin tunnelmaan ja teemoihin.

Inspiraation ja sen lähteiden ydin on se, että ne tekevät työtä sinussa ja auttavat sinua luomaan jotakin. Anna inspiraatiolle tilaa, anna sille aikaa. Olen usein huomannut, että liian nopeasti käyttöön otetut ideat kuihtuvat helposti ja ajavat tekstiä pois oikealta radalta.

On yksilöllistä, miten ja milloin inspiraation lähteitä kannattaa käyttää. Esimerkiksi Michael Connelly, yksi lempikirjailijoistani, lukee toisten teoksia ainoastaan romaanien kirjoittamisen välissä. Hän ei halua kirjallisuuden vaikuttavan teoksiinsa välittömästi, joten hän kokee parhaaksi keskittyä kirjoittamiseen ensin. Vain kokeilemalla saa selville, mikä toimii ja mistä on enemmän haittaa kuin hyötyä.


Onko sinulla kokemuksia tahattomasta kopioimisesta? Miten olet päässyt siitä irti?

Tällaista tänään. Jos kaipaat tarkempaa selitystä johonkin kohtaan, jätä kommentti! Kysymykset ja ehdotukset ovat tervetulleita niin kuin aina.

29.1.2013

Keskustelun hedelmiä

Kahvittelin tänään ihmisen kanssa, jota en ollut nähnyt pitkään aikaan. Sellaiset hetket usein saavat ideat liikkeelle, mutta tämänkertainen yllätti minut aidosti; en olisi nimittäin arvannut, että keskustelu kääntyisi kirjoittamiseen saati että voisin antaa niin moneen kysymykseen hyödyllisen vastauksen. Sain siis kahden tunnin aikana tehdä kahta asiaa, joista myös tämän blogin olemassaolossa on kyse: avata romaanin kirjoittamisen maailmaa toiselle ihmiselle ja rohkaista aloittelevaa kirjoittajaa. 

Useimmiten läheisimmät ihmiset kuten ystävät ja perheenjäsenet kysyvät jotakin kirjoittamisestani ja ovat kiinnostuneita siihen liittyvistä ajatuksistani. Opiskelun alettua joukkoon on liittynyt useita uusia ihmisiä, joille kirjallisuus - tai kirjoittaminen - on jollain tavalla läsnä, jollain tavalla lähellä sydäntä. Mutta se, että aiheen ottaa puheeksi joku, jolta sitä ei osaa odottaa, on harvinaista.

Tässä keskustelun tuottamia helmiä, ajatuksia, pohdintoja ja vinkkejä niin aloittelevalle kirjoittajalle kuin minulle itsellenikin:

- Tärkeintä ei ole se, mistä tai miten aloittaa, vaan se että aloittaa. 

- Kirjoittaminen on prosessi, jonka kulkua ei voi täysin määritellä ennalta.

- Kirjoittaminen tai pyrkimys tehdä siitä ammatti ei ole puhtaasti valinta: kirjailija kirjoittaa, koska hänen täytyy. Kirjoittaja kirjoittaa, koska jokin kaivaa tietään ulos hänestä tiikerin kynsin.

- Älä vähättele itseäsi.

- Luetuta tekstejäsi toisilla. Niin välttyy kirjalliselta sokeudelta ja saa näkökulmia siihen, mitä teksti herättää toisissa.

- Älä pelkää sanoja.

- Jos haluaa saada jotakin valmiiksi ja julkaisukelpoiseksi, ei kannata aina jäädä odottamaan inspiraatiota.

- Älä ole liian ankara itsellesi. Varsinkaan alussa.

- Älä juokse keskeneräisyyttä karkuun.

- Ruoki luovuuttasi tavalla, joka sopii sinulle parhaiten. 

- Aseta tavoitteita. Aloita pienistä tavoitteista, äläkä kauhistu jos et saavuta niitä heti. Jo pelkkä tavoite pitää sinut liikkeessä.

- Kirjoittaminen, varsinkin jonkin pidemmän teoksen kirjoittaminen, vaatii valtavasti kärsivällisyyttä. Joskus on vain pakko odottaa ja antaa idean kypsyä.

- Luota kykyihisi. Vaikka kuinka takkuaisi, voi saada jotakin järkevää paperille. Yritä, yritä, yritä.

- Kun on päässyt vauhtiin, on hyvä ujuttaa kirjoittaminen osaksi rutiinia. Säännöllinen kirjoittaminen pitää laadun tasaisena ja ajatukset olennaisessa.

- Etsi muita kirjoittajia ja anna heidän inspiroida ja motivoida sinua.


Kaikkea tässä ei vielä tullut, mutta varmaan ne tärkeimmät. Jos haluatte, että avaan jotakin ajatusta enemmän, sanokaa niin kirjoitan aiheesta pidemmän tekstin. Joistakin olen jo päättänyt kirjoittaa enemmän lähitulevaisuudessa.

Kysymykset ovat tervetulleita niin kuin aina!

28.1.2013

Viikolla 5 aion...

Tällä viikolla jätän muokkaamisen syrjään ja keskityn kirjoittamiseen. Tavoitteeni on kirjoittaa yhteensä 4000 sanaa tämän viikon aikana ja saada valmiiksi toinen keskeneräinen luku.



5942/65000

24.1.2013

Haastattelussa: Amy

Hei Amy, ja kiitos kun tulit haastateltavaksi!

Hei vaan kaikille! Ei kestä. 

Okei, Amy, kerro meille ensin jotain itsestäsi.

Rakastan ihmisiä ja pitkiä, syvällisiä keskusteluja. Lempivuodenaikani on kesä, nautin hyvästä ruuasta ja matkustelusta. Luen aina, vaikka olisin kiireinen. Mysteerit kiehtovat minua ja antavat minulle kaipaamaani ajateltavaa.. Haluaisitko tietää vielä jotakin?

 Tämä riittää alkajaisiksi. Millaiseksi kuvailisit elämääsi?

Se on täynnä arvoituksia ja kysymyksiä, joihin en ole vielä löytänyt vastauksia. Rikollinen järjestö ja sarjamurhaaja jahtaavat minua, joten se on myös melkoisen vaarallista.. 

 Hetkinen nyt... Miten sinä olet päätynyt tuollaiseen tilanteeseen?

Perin isoisältäni tietokonesirun, jota minun on tarkoitus suojella. Se rikollinen järjestö, jonka mainitsin, haluaa sirun itselleen. Siksi olen koko ajan vaarassa. 

Sinä suojelet tietokonesirua pahiksilta, niinkö? 

Niin. Isoisäni antoi tehtävän minulle.

Miltä on tuntunut vastaanottaa tuollainen tehtävä?

Toisinaaan en meinaa uskoa sitä todeksi. Aluksi ihmettelin, miten isoisä uskoi minun onnistuvan. Sitten aloin pitää sitä kunniana ja mahdollisuutena tehdä jotain merkittävää. Hän halusi, että minä suojelen tietokonesirua, joten minä suojelen. Nykyään tämä tehtävä tuntuu sopivan minulle hyvin: isoisä tiesi, kuinka paljon rakastan arvoitusten ratkaisemista. Hän tiesi, etten saisi mielenrauhaa ennen kuin saisin selville koko totuuden.


Miksi et kieltäytynyt tehtävästä, vaikka sinulla olisi ollut oikeus siihen?

Koska halusin tietää, kuka oikeasti olen. Tiedän myös, että tämä olisi tullut eteeni joka tapauksessa myöhemmin. Parasta oli siis kohdata tilanne heti.

Sinä olet rohkea. 

En minä aina niin rohkea ole, usko pois. Välillä ohikulkijatkin säikäyttävät minut. 

Jostain syystä en ihmettele, miksi. Mikä on sinulle tärkeää?

Ystävät, perheeni, luovuus. Hengissä pysyminen. 

Mitä olet puuhaillut viime aikoina?

Olen pahoillani, mutta en voi kertoa. Jos kertoisin, se olisi vaarallista meille kummallekin... 

Ehkä en haluakaan tietää. Olisiko sinulla vielä mielessä jokin kirja, joka kannattaisi lukea?

Kuinka pitkän listan haluat? Niitä on liikaa! Mutta jos pitää valita yksi, se on Carlos Ruiz Zafónin Tuulen varjo. Luen sen säännöllisesti uudestaan enkä millloinkaan kyllästy siihen. 

 Kiitos! Huvin vuoksi vain: Jos tähän astinen elämäsi olisi elokuva, millainen se olisi?

Tämä on paha! Lapsuudessani ei tapahtunut mitään kovin kummallista.. Vasta teini-iässä elämässäni alkoi tapahtua jotakin elokuvamaista: isoisäni kuoli, sain perinnöksi himoitun laitteen, rakastuin ja niin edelleen. Nykyisestä elämästäni saisi varmaan hyvän toimintaelokuvan.

Aivan varmasti saisi. Kiitos vielä haastattelusta ja onnea tehtäväsi suorittamiseen! Nähdään joskus uudestaan.

Kiitos, onnea minä tarvitsenkin. Nähdään taas!

21.1.2013

Suunnitelmia viikolle 4

Viikolla 4 aion...


- Lukea jonkun valmiin luvun ja miettiä, miten muokkaan sitä.

- Kirjoittaa 300-600 uutta sanaa päivässä.

- Muokata valmista tekstiä 30 sanan edestä päivittäin.


Genre - ystävä vai vihollinen?

Usein, kun puhutaan kirjoista, mainitaan genre. Keskustellessani jostakin kirjasta ystäväni kanssa ja jonkun kysyessä, millainen kyseinen kirja on, huomaan genren olevan ensimmäisiä asioita, jotka liitän keskusteluun. Se on lyhyt vastaus ja kertoo teoksesta jotakin, mutta kertooko se todella, millainen kirja on?

Kirjallisuuden jakaminen aikuisten kirjallisuuteen, nuortenkirjallisuuteen ja lastenkirjallisuuteen on helppoa, mutta kun aletaan puhua genrestä, tulee ongelmia. Nykykirjallisuus sekoittaa yheä useammin monia lajityyppejä. Toki on olemassa teoksia, jotka ovat uskollisia perinteille kuuluvat selvästi tiettyyn genreen. Entä sellaiset teokset, jotka ovat trillereitä ja jotka käsittelevät yhtä aikaa vaikkapa päähenkilön rakkaussuhdetta? Kumpi on pääasia, rikokset vai romanssi? Jos ne ovat tasapainossa, kumpaan genreen teos silloin todella kuuluu, vai kuuluuko se kumpaankin? Jos kuuluu, mihin hyllyyn se pitäisi sijoittaa kirjakaupassa?

Genren käsite ei siis ole aivan yksinkertainen, vaikka siitä on paljon hyötyä. Esimerkiksi kirjastossa käyminen muuttuisi pian loputtomaksi vaeltamiseksi, jollei hyllyissä lukisi, minkälaisia kirjoja ne sisältävät. Asiakas löytää genren avulla oikealle osastolle ja oikealle hyllylle kirjakaupoissa. Keskusteluissa genren mainitseminen  antaa toiselle käsityksen lukutottumuksistamme tai siitä, millainen kirjallisuus juuri sillä hetkellä on käsittelyssä.  Markkinoinnissa se toimii viestinä kohderyhmälle ja vetää siitä kiinnostuneita lukijoita puoleensa.

On kuitenkin hyvä muistaa, että yksi sana ei kerro koko totuutta yksittäisistä teoksista eikä edes koko lajityypistä. Esimerkiksi fantasiakirjallisuus sisältää monia eri alagenrejä, joiden sisältö voi poiketa toisistaan hyvinkin paljon. Jos genre ohjaa lukemista liikaa, saattaa kohdata pettymyksen valitessaan sattumanvaraiseti jonkin kirjan hyllystä, jonka sanotaan sisältävän fantasiaa. Jos asiakas on perinteisen fantasian ystävä ja sattuu kohtaamaan kaupunkiympäristöön sijoittuvan paranormaalin romanssin, hän saattaa ärtyä ja ihmetellä, onko häntä johdettu harhaan. Tästä syystä esimerkiksi fantasia ja paranormaali kirjallisuus tulisi asetella eri hyllyille.

Genre ja kategoria houkuttelevat lukijoita lähestymään yksittäisiä teoksia, mutta ne voivat myös säikäyttää osan ihmisistä pois. Ajatellaan vaikka jännistyskirjallisuutta. Siihen kuuluu trillereitä, luonnontieteellisiä rikosromaaneja, poliisiromaaneja, seikkailuromaaneja ja perinteisiä dekkareita. Aina ei tule ajatelleeksi, että trilleri voi sisältää dekkarin piirteitä (murhan ja sen ratkaisemiseen keskittyvän juonen) ja toisin päin (esim. nykyaikaisita teknologiaa ja kapinallisryhmän, joka suunnittelee joukkomurhaa). Dekkari on mielestäni liian yksinkertaistava sana kuvaamaan nykyaikaista jännityskirjallisuutta enkä mielelläni käytä sitä silloin, kun puheena oleva romaani muistuttaa enemmän trilleriä tai rikoksen tutkija on esimerkiksi patologi. Dekkari on myös niin yleinen määritelmä, että se liitetään sellaisiinkin teoksiin jotka eivät noudata perinteisen Christie-dekkarin rakennetta ja tyyliä. Lars Keplerin Hypnotisoijasta käytetään ilmausta "dekkari-ilmiö" - minun mielestäni ei pitäisi. Romaanissa tutkitaan murhaa, mutta siinä käydään läpi valtavasti henkilöiden ihmissuhteita ja se kerrotaan enimmäkseen muiden kuin tapausta tutkivan poliisin näkökulmasta. Dekkarin käsite yksinkertaistaa sen juonen, joten en ihmettelisi, jos joku jättäisi kyseisen kirjan lukematta siksi, ettei lämpene murha-tutkimus-ratkaisu -tyyppisille teoksille: perinteisille dekkareille.

Entä miltä Young Fighters-sarjan ensimmäinen osa näyttää genreä ajatellen? Kategoria on helppo nimetä, mutta senkään ei pitäisi antaa sokaista. Arvelen, että kohderyhmä asettuu johonkin 14-18-vuotiaiden kohdalle, mutta koska se on herättänyt kiinnostusta myös monissa 19-21-vuotiaissa sekä aikuisissa, siitä voisi pitää moni huomattavasti vanhempikin lukija. Entä genre? Vielä ongelmallisempi. Rikoskirjallisuutta se on ehdottomasti henkirikoksineen, sarjamurhaajineen ja mysteereineen. Sen yhteydessä voisi hyvin mainita myös romantiikan, mutta tämä johtuu enemmän päähenkilöiden iästä ja kohderyhmästä kuin tarinan vaatimuksista: on hyvin tavallista, että nuortenkirjallisuudessa esiintyy romanssi jollain tavalla. Young Fightersissa se ei kuitenkaan ole pääasia, joten en korosta sitä. Lievä scifin astekin siitä voidaan havaita, jos ajatellaan tietokonesirua, jonka Amy perii isoisältään. Tämä johtuu tarinasta, ei tietoisesta tiettyyn genreen pyrkimisestä. Siinä vaiheessa kun lähetän käsikirjoitusta eteenpäin, joudun valitsemaan genren. Kallistun nyt jo "nuorille suunnattuun jännityskirjallisuuteen" enkä usko tämän muuttuvan. Jännityskirjallisuuden elementit ja teemat ovat voimakkaasti läsnä niin ensimmäisessä osassa kuin tulevissakin Young Fighters-romaaneissa.

Lopputulos? Minusta genre on hyvä apuväline ja kaveri niin kauan kuin sen ei anna määrätä koko peliä. Jos siihen jää jumiin, se sekoittaa pään ja johtaa harhaan. Jos todella haluaa tietää, millainen jokin romaani on, se täytyy lukea.


Mitä mieltä te olette genrestä? Onko se teille ystävä vai vihollinen? Kuinka paljon se ohjaa valintojanne kirjastossa tai ostopäätöksiänne kirjakaupoissa? Vai luetteko kirjan sieltä ja toisen täältä välittämättä genrestä?

20.1.2013

Jumissa

Tämä viikko ei ollut kovin hyvä kirjoittamisen kannalta. Liikaa tekemistä, muutoksia aikataulussa, synttärikutsu... Jälkimmäisin oli mukava juttu, mutta se vei ajatukseni pois kirjoittamisesta. Täällä viikolla en todellakaan kirjoittanut niin paljon kuin piti, mutta ensi viikolla voin parantaa.

4721/65000

15.1.2013

Lukuvinkki

Omistan lyhyen tekstin Kellylle, jonka esikoisromaani Touch of death julkaistiin tänään. Olen seurannut hänen blogiaan muutaman kuukauden ajan ja innostunut hänen kirjoistaan ja aiheista, joita hän on käsitellyt blogissaan. Löydätte tien blogiin klikkaamalla hänen nimeään ensimmäisellä rivillä. 

Kuvauksen kirjasta (ja Kellyn tulevasta tuotannosta) löydätte tämän linkin kautta:


Jos innostuitte, löydätte Kelly Hashwayn ja Touch of death- romaanin myös facebookista. Kirjan voi tilata Amazonista, jonne oma kulkuni käy vielä tämän päivän aikana. Olen todella innostunut tästä kirjasta ja odotan sormet syyhyten sen lukemista. Toivotaan, että se myös suomennetaan tulevaisuudessa!

Ei enempää tällä kertaa. Hyvää tiistaita kaikille!

14.1.2013

Tällä viikolla aion...

- Aloittaa uuden luvun

- Kirjoittaa 300-600 sanaa  uutta tekstiä päivässä

- Muokata jo kirjoitettua tekstiä noin 30 päivässä

Verkkainen alku, vauhdikas loppu

Aloitin viime viikon hitaasti kirjoittamalla sen verran kuin luontevasti tuli. Muokkaaminen jäi vähemmälle, sillä minun täytyi valita, keksitynkö muokkaamiseen vai kirjoittamaan viime viikon luvun loppuun. Valitsin jälkimmäisen. Luku on nyt valmis, joten voin aloittaa tänään seuraavan kirjoittamisen.

Viikonloppuna keräsin inspiraatiota katsomalla kolme elokuvaa (Nälkäpeli, Sherlock Holmes ja Sherlock Holmes - A game of shadows) ja annoin niiden viedä ajatukseni oikeille raiteille. Se tosiaan tehosi, sillä kirjoitin pitkästä aikaa yli kolme sivua yhden päivän aikana. Hyödyn maksimoimiseksi katsoin molemmat Holmes-elokuvat uudestaan. Huippuja kumpikin!

Vielä lopuksi merkitsen, kuinka paljon olen kirjoittanut arvioiduista 65000 sanasta. Päivitän luvun joka viikon  päätteeksi samassa tekstissä, jossa kerron viikon kuulumiset.


3065/65000




13.1.2013

Playa de las Américasista Fañabeen

Yksi ensimmäisistä asioista, jonka huomaa tultuaan Teneriffalle on se, että joka puolella on kukkia ja kasveja. Tässä muutama esimerkki hotelliltamme, Hacienda del Solilta. Hotelli oli hyvin perinteinen, pieni ja kaunis ja sijaitsi lähellä Veronicasia, yli sadan yökerhon keskittymää.


Oli hyvä aloittaa päivä kävelemällä tämän läpi.


Altaalta
























Kaunis, eikö vaan?


Yksityiskohdat <3





Vietimme perjantain (joulukuun 28.) kävellen ympäriinsä ja tutustuen uusiin alueisiin. Kävelimme pitkin rantakatua, joka on yksi lempipaikoistani Américasissa. Se on myös yksi niistä paikoista, joita olen käyttänyt ensimmäisessä Young Fighters-romaanissa. Katu tuntuu olevan loputon - kävelimme yli neljä tuntia ennen kuin käännyimme takaisin emmekä silti nähneet sen loppua.






Ihanat, hassut apinat










Hotelli rantakadun varrella. Täydellinen paikka hotellille!







Kauppakeskus Fañabessa. (Ainakin arvelen niin - alueet ovat niin kiinni toisissaan, että on vaikeaa sanoa, missä raja kulkee.)






¨











Kauniit maisemat inspiroivat minua aina, joten voitte kuvitella, mitä tämä tekee kirjoittamiselleni.

Päivän aikana yritin katsella ympärilleni Amyn silmin. Selvitin, mitä hän ajatteli ja miltä hänestä tuntui olla Teneriffalla. Sain idean muutamaan uuteen kohtaukseen ja muokkauksiin jo kirjoitettuja lukuja varten. Nämä kuvat ovat vielä monesti avuksi, kun kirjoitan.