7.10.2012

Haasteita ja tavoitteita osa 3: Alku ja loppu

Kuinka romaani aloitetaan? Kuinka se lopetetaan? Mikä näistä kummastakin tekee vaikeaa? Millaisia kokemuksia itselläni on? Näistä asioista vähän juttua seuraavaksi.


Kaikki lähtee siitä, että haluaa kirjoittaa romaanin. Tarkoitan, että todella haluaa. Hetken päähänpisto ei tuota hyvää tekstiä eikä varsinkaan hyvää romaania. Ilman todellista tarvetta kirjoittaa ei selviä seuraavista askeleista.

Seuraavaksi täytyy miettiä, mistä kirjoittaa. Mistä kannattaa kirjoittaa? Mistä tiedän, kiinnostaako tarinani ketään? Ajattelen, että vastauksen löytämiseen tarvitaan vaivannäköä, itseluottamusta ja kärsivällisyyttä. Hyvä idea ei synny hetkessä, vaan sen löytämisen eteen täytyy tehdä töitä. Inspiraatiota täytyy etsiä, jotta saa sen ensimmäinen suuren idean, joka johtaa romaanin kirjoittamiseen.

Silloin kun aloitin Young Fightersin kirjoittamisen, olin niin nuori etten tajunnut, mihin olin ryhtynyt. Aloin vain kirjoittaa, enkä osannut keskittyä muuhun kuin siihen, kuinka ihanaa se oli. Nyt ajattelen, että olin onnekas saadessani Young Fightersin idean niin nuorena. Sen ansiosta minulla oli aikaa kypsyä ja harjoitella kirjoittamista koulussa ja vapaa-ajalla sekä kehittää sarjani ideaa pidemmälle. Kasvoin valtavasti kirjoittaessani ensimmäisiä raakaversioita ja suunnitellessani sitä muotoa, jonka ensimmäinen kirjani on nyt saanut. Nuoruus on antanut minulle myös rohkeutta.

Vasta kun aloin kirjoittaa Young Fightersin ensimmäistä osaa romaanin muotoon, huomasin kuinka suuri haaste ensimmäinen luku on. Nyt sen sisältö on vakiintunut ja säilynyt samanlaisena pitkään, mutta ennen kuin pääsin tähän pisteesiin, kokeilin liioittelematta ainakin kymmentä tapaa aloittaa. Tekstissä tuntui aina tökkivän jokin. Se ei yksinkertaisesti toiminut. Lopulta päätin kirjoittaa ensin muita kohtauksia kunnes keksisin idean siitä, kuinka juuri tämä kirja pitää aloittaa. Ideoidessani ensimmäistä lukua kysyin itseltäni muunmuassa, millaisella kohtauksella tämä romaani pitäisi aloittaa, millainen kieli tekisi oikeutta tälle tekstille ja mitkä asiat ovat olennaisia ensimmäisessä luvussa. Alku syntyi pala palalta ja on ollut ehdottomasti vaikein kohta, jota olen tähän mennessä kirjoittanut.

Miksi se sitten on niin vaikeaa? Varmasti siksi, että kirjan alun pitäisi napata lukija mukaansa ja pitää hänet kyydissä kirjan loppuun asti. Lukijan täytyy vakuuttua kirjoittajan taidoista ja kiinnostua tarinasta, jonka kirjoittaja on luonut. Se on suuri haaste myös siksi, että kustannustoimittaja lukee käsikirjoituksesta pääsääntöisesti jonkin verran alusta ja vähän lopusta. Tämä tarkoittaa noin kahta ensimmäistä lukua ja ehkä käsikirjoituksen viimeistä lukua. Kirjoittajan, tässä tapauksessa minun, täytyy siis panostaa valtavasti näihin käsikirjoituksen osuuksiin, jotta se herättää kustannustoimittajan mielenkiinnon. Tekstiä ei kannata kuitenkaan viilata liikaa, jotta siitä edelleen huokuu rakkaus kirjoittamista kohtaan.


Kirjan lopun kirjoittamisessa suurin haaste on minusta se, kuinka onnistun kirjoittamaan kiinnostavan, yllättävän ja koskettavan lopun, joka samalla sitoo romaanin lankoja yhteen. Koska kyseessä on kirjasarjan ensimmäinen osa, kaikkea ei saa eikä voi paljastaa lopussa. Minun on siis tehtävä useita valintoja ennen kuin lyön käsikirjoitukseeni viimeisen pisteen. 

Kirjan viimeisten lukujen tarkoitus on huipentaa tarinan kulku ja jättää lukijalle palava halu lukea lisää. On myös vaikeaa päästää isosta projektista irti ja antaa sen lentää omilla siivillään. Ei mikään pieni pähkinä purtavaksi.

Tavoitteeni on yksinkertaisesti kirjoittaa hyvä romaani, josta jokainen lukijani voisi saada jotain irti.


Koska haluan olla avuksi muille samassa tilanteessa oleville kirjoittajille ja niille, jotka haaveilevat romaanin (tai minkä tahansa muun tekstin) kirjoittamisesta, annan muutamia vinkkejä sekä aloittamiseen, lopettamiseen että muuhun kirjoittamiseen. Nämä ovat auttaneet minua kirjoittamisessa, toivottavasti ne ovat hyödyllisiä muillekin.


1. Aloita pienestä. Älä yritä saada kaikkea valmiiksi heti kättelyssä. Se ei onnistu. Kirjoittaminen on prosessi, eikä tekstistä tule kerralla valmista. Juonestakaan ei ole kerralla valmista. Kirjoita siis vähän kerrallaan ja ota selvää, millainen tapa kirjoittaa sopii juuri sinulle.

2. Jos alku tökkii, kirjoita jotakin muuta lukua. Kronologinen kirjoittaminen ei aina toimi. Etsi ideoidesi joukosta kohtaus, joka tuntuu hyvältä kirjoittaa ja aloita siitä. Ensimmäisiä lukuja ehdit pohtia myöhemminkin.

3. Luota itseesi. Usko kykyihisi, niin muutkin uskovat. Itseluottamus välittyy tekstistä ja auttaa sinua olemaan oma itsesi. 

4. Etsi inspiraatiota. Tee asioita, jotka antavat ideoita. Lue, katso elokuvia, kävele luonnossa, kokkaa... Mitä tahansa. Elä elämääsi ja anna sen lennättää ajatuksesi oikeaan paikkaan.

5. Ole kärsivällinen. Aina ja kaikessa. Älä kiirehdi kirjoittaessasi, anna tekstille aikaa.

6. Älä ajattele liikaa tulevaisuutta. Keskity siihen hetkeen, jossa elät ja siihen kohtaan, jota juuri sillä hetkellä kirjoitat. Näin vältät paniikkia ja pelkoa siitä, että tekstisi on täyttä roskaa.

7. Suunnittele ja kokeile. Älä tyrmää ideoitasi, vaan kirjoita ne ylös. Suunnittele juonta etukäteen ja ajattele henkilöitäsi. Kokeile kaikkea, niin näet mikä toimii ja mikä ei.

8. Lue paljon. Todella paljon. Minulla on tapana sanoa, että lukeminen on kirjoittajan happi. Lukeminen antaa inspiraatiota, motivoi ja huolehtii siitä, ettet yritä keksiä pyörää uudelleen.

9. Lue tekstiäsi. Erityisesti siinä vaiheessa, kun alat kirjoittaa viimeisiä lukuja, lue käsikirjoituksesi läpi, jotta löydät ne tärkeimmät langat, jotka täytyy sitoa yhteen. Lukemalla omaa tekstiäsi näet myös, kuinka olet kehittynyt.

10. Kirjoita, kirjoita ja kirjoita. Kaikkea. Säännöllisesti.

11. Pyri järjestelmällisyyteen. Kehitä itsellesi tapoja työskennellä. Pidä huolta siitä, että kirjoitat säännöllisesti. Älä jää odottelemaan vaan päätä kirjoittaa. Romaanin kirjoittaminen vaatii päättäväisyyttä.

12. Hanki palautetta. Vaikka se on vaikeaa, ylitä pelkosi. Luetuta tekstiä luotettavilla ihmisillä, jota palaute vastaan ja anna sen kehittää sinua.

13. Rakasta tekstiäsi, henkilöitäsi, kaikkea kirjoittamiseen liittyvää. Anna sille kaikki rakkaus jonka voit. Niin. Rakasta kirjoittamista koko sielusi voimin.

14. Älä luovuta. Jos sinut torjutaan, yritä uudestaan. Taistele. Yritä uudestaan ja pian huomaat, että kirjasi on kaupoissa ja ihmiset lukevat sitä.

10 kommenttia:

  1. Hei

    Tarkoituksenani ei ole olla ilkeä tai pahoittaa mieltäsi, mutta koen, että jonkun on sanottava totuus ääneen. En voi parhaimmalla tahdollakaan ymmärtää, että miten joku voi pitää sinua erityisen lahjakkaana kirjoittajana. Ideoissasi saattaisi jopa olla hitunen potentiaalia, mutta ne ovat täysiä hiomattomia; et osaa laittaa ajatuksiasi paperille. Käytät auttamattoman kankeaa kieltä, eikä oikeakielisyyskään järin loisteliasta ole. Pieni vinkki: lauserakenteisiin kannattaisi ainakin kiinnittää huomiota. Käytät paljon lauseita, joiden ajatuksesta ainakin minun on erittäin vaikea saada kiinni. En väitä olevani asiantuntija, mutta paljon lukeneena tiedän kuitenkin millainen teksti on hyvää ja miellyttävää lukea. Sinun tekstisi ei sitä valitettavasti ole.

    Kuten jo sanoin, tarkoituksenani ei ole loukata. Minusta jonkun olisi kuitenkin hyvä palauttaa sinut takaisin maan pinnalle, ettei totuus sitten jossain vaiheessa olisi niin iso järkytys. Onnea kuitenkin projektisi pariin.

    Terveisin Nimetön

    VastaaPoista
  2. Mielenkiintoista, Anonyymi, että luit tämän, vaikka et pidä tekstistäni. ;)

    VastaaPoista
  3. Nimimerkki "Anonyymille":

    Hei

    Jokaisella ihmisellä on sananvapautensa ja jokainen saa olla asioista omaa mieltä. Halusit sanoa totuuden ääneen, mutta pysyttelit silti nimettömänä. Jo tämä herättää epäilyksiäni siitä, onko mielipiteelläsi mitään arvoa. Argumentoit, kuinka mielestäsi Booklover ei osaa laittaa ajatuksiaan paperille, käyttää "auttamattoman ankeaa kieltä" eikä loista oikeakielisyydelläkään.

    Oletko koskaan kuullut taiteesta? Taiteen tarkoituksena on herättää ihmisissä tunteita ja siinä Booklover onnistuu parhaiten. Kun hänen tekstiään lukee, voi samaistua joka ikiseen kirjassa esiintyvään henkilöhahmoon. Voitko todella sanoa, ettei Booklover onnistunut tekstissään, kun sai sinussakin moisia tunteita heräämään?

    On lisäksi säälittävää tulla esiin mielipiteillään, mutta lopuksi kuitenkin naamioitua "anonyymiksi". Jos todella olet varma asiastasi, minkä ihmeen takia piilotat nimesi? Jos haluat kertoa totuuden, miksi et kerro sitä omalla nimelläsi?

    Olen yhdessä ainoassa asiassa kanssasi samaa mieltä: asiantuntija et ole, etkä koskaan tule olemaan.

    Palatakseni vielä tuohon sinun "totuuteesi", Anonyymi:
    Minusta tuntuu, että Bookloveria ei järkyttänyt sinun totuutesi, vaan enemmänkin se, että sinä sentään luit koko tekstin alusta loppuun. Ja halusit vielä kommentoidakin sitä.

    Ja jos tarkoituksenasi ei ole olla ilkeä, miksi toistelet ensimmäisessä ja viimeisessä kappaleessa, kuinka "tarkoituksenani ei ole loukata tai pahoittaa mieltäsi"? Oletko epävarma?

    Kiitos Anonyymi, että laitoit viestiä. Sinunlaisesi henkilöt vain vahvistavat sitä syytä, miksi haluamme tehdä taidetta. Sinunlaisesi henkilöt saavat meidät vain hyppimään riemusta, koska emme alistuneet moiselle moskalle ja saavat meidät taistelemaan entistä kovempaa siitä, mitä todella haluamme taiteelta.

    Terveisin Joonas Kaeek

    P.S. Kuten huomasit, minä esiinnyin omalla nimelläni!

    VastaaPoista
  4. Ensimmäisen anon kannalla. Sitten tämä alinomainen mainostus sun missäkin. Naurahdin kerran jos toisenkin tuolle "seuraavan J.K Rowlingin" kiinnostukselle. Jos minä menen tuputtamaan Persujen vaalikampanjalappusia 10000 kertaa samalle henkilölle, kyllä hän sen syötin lopulta vastahakoisesti nappaa, sen kummemmin sitä miettimättä, eikö?

    Enkä nyt sanoisi, että olisi järin kiinnostavaa ns. odottaa kirja(sarjaa), jonka sen keksijä on keksinyt 11-vuotiaana.

    Bookloverille, sinä tunnut innostuvan tästä touhustasi sen enemmän mitä saat yleisöä. Ja hyvähän poikaystävän on omalla nimellään on kirjoitella.

    Terveisin nimetön 2

    VastaaPoista
  5. Ja unohtui... "Mielenkiintoista, Anonyymi, että luit tämän, vaikka et pidä tekstistäni. ;)" kirjoitit. Miten mielipide voi syntyä, jos ei tiedä mitä asia koskee?

    VastaaPoista
  6. Taidan ärsyttää sinua kovasti. Ihmettelen, miksi olet tuhlannut aikaasi tekstieni lukemiseen, kun ne ovat mielestäsi niin hirveää luettavaa. Minusta se ei ole kovin loogista käytöstä, yleensä ihmiset karttavat asioita joista eivät pidä. Mikä motivoi kommentoimaan? Selvästikään et ole tutustunut "touhuuni" niin hyvin, että tietäisit jotakin ideani kehittymisestä. Jos haluat viestisi menevän perille, sille kannattaa antaa huomattavasti vankemmat perusteet. Vaikka sinä et pidä tekstejäni arvossa, muut pitävät. Silloin ei yhden tai kahden anonyymin ihmisen sana paljon paina.

    VastaaPoista
  7. Mielipiteitä, mielipiteitä! Joonasta lainaten "jokaisella ihmisellä on sananvapautensa"

    Pakkohan tekstejäsi on ollut lukea, että olen osannut omat mielipiteeni niistä järjestää.

    Mutta koska et tunnu haluavan vastaanottaa negatiivisempaa palautetta, toivotan sinulle ratkiriemukasta elämää kaikkine haaveinesi.

    VastaaPoista
  8. Ei kritiikissä mitään pahaa ole :D

    VastaaPoista
  9. en tiedä onko tähän jo vastattu mutta oon nyt huono lukija ja kysyn uudelleen jos on. Kohta 8. , mistä sitten tietää ettei kirjoittamisesta tule muiden tekstien kopioimista, jos lukee paljon muita kirjoja? jos saakin inspiratiota muista kirjoista ja sortuu vahingossa tavallaan kopsaamaan jonkun toisen kirjoitustapaa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mielenkiintoinen ja hyvä kysymys! Kirjottelen tästä kunnon tekstin lähiaikoina :)

      Poista