31.10.2012

With or without plans?

I had a day off today so I've had a lot time to write. Today my goal is to finish a chapter I've been writing for two weeks - my studies and a weekend in Helsinki kept me from writing for few days. When the chapter is written, I'll check my word count again.


On this post I'll answer to a question asked by one of my friends at university. If you have something to ask, leave a comment.


Do you write chapters from first to the last one and if not, how do you find it?


Depends on situation. When I was writing the first version of the manuscript, I finished the first chapter before starting next one. I also tried to write some scenes from the middle of the book. However, the plot changed so much during the years that it made writing difficult - my new ideas didn't fit the text I had written and so on. That was when I put the manuscript aside and focused on planning the plot.


I've written my novel with and without plans. When I write chapters in order I don't need to look at my plans so much: I write what I have in my mind and let the story grow. It's quite straightforward and makes daily writing easier.This year I haven't had an order to follow; I've just written what comes naturally - but I couldn't have done it if I didn't have a good, specific plan of the chapter. There is a lot of little things in Young Fighters I have to keep in mind, so planning has been very useful. It has helped me to remember, what happened before the scene I'm writing, specially if I haven't written the things I have to remember. When you want to write a chapter between first and fifth and next a chapter between 15th and 25th, for example, plans are crucial, I think.

If you want to write a good novel, you need to have some plans. The plan doesn't have to be specific: the main thing is that you have some kind of plan. The first plan I made was only a list of events - it only gave me a direction to go and an idea of where to start. A little decision can also be a plan. I made few decisions like "Today I'll make a plan for second chapter", "Next week I'll focus on the opening chapter" and "Now I'll try to write a completely new scene". I think that specific plans work for some and others they don't. They can make a writer anxious and terrified. The only way to find out if they work for you is to try. And remember: plans can always change, so don't worry. Plans are supposed to help you, not to tie you.

Ps. It's winter here now! I had to stare a while when I saw the snow. Everything is white - and cold!

29.10.2012

Mielen sisällä

Tällä kertaa vastaan Pauliinan esittämään kysymykseen, joka on antanut minulle ajateltavaa kerran jos toisenkin. Jos haluatte tietää aiheesta enemmän, kysykää vapaasti.


Kuinka luot henkilöiden psykologisen rakenteen?

Tätä kysymystä olen pohtinut paljon kirjoittamisprosessin eri vaiheissa. Kirjan henkilöiden persoonallisuudet kehittyvät jatkuvasti kirjoittamisen aikana aivan niin kuin oikeiden ihmistenkin, mikä tekee heidän mielenliikkeistään sekä todella mielenkiintoisia että haastavia kuvaamisen kohteita.

Ajattelen, että jokainen kirjailija rakentaa henkilönsä eri tavalla. Kaikki lähtee siitä, että kirjailija tuntee henkilönsä hyvin. Genre, kirjailijan tyyli ja teemat ohjaavat ja määräävät osan prosessin kulusta. Lukijalla on oma ainutlaatuinen tehtävänsä täyttää henkilöiden olemus, ja loppu syntyy henkilöistä itsestään. Minunkin henkilöni ovat syntyneet näiden kaikkien tekijöiden yhteydestä toisiinsa.

Kun ajattelen asiaa tarkemmin, huomaan että Young Fightersin henkilöiden psykologiset ominaisuudet ovat suurimmaksi osaksi lähtöisin heistä itsestään ja Young Fightersin juonesta. Olen luonut monenlaisia henkilöitä jo siksi, että sarjan mysteerien selvittämiseen tarvitaan erilaisia ihmistyyppejä. Koska genre on jännityksen, scifin ja romantiikan yhdistelmä, henkilöiden psyyke joutuu koetukselle sekä tavallisten tapahtumien että tavallisuudesta poikkeavien tapahtumien kautta - henkilöilläni on esimerkiksi tietokonesiru suojeltavana, heidän menneisyyteensä liittyviä salaisuuksia selvitettävänä ja seurustelun tuomia haasteita voitettavana. Tämä synnyttää vahvoja persoonia ja tilanteita, joissa nämä persoonallisuudet astuvat lavalle - ja tietenkin vihollisia, jotka pyrkivät horjuttamaan erityisesti päähenkilön sielun tukipilareita. 

Käytän henkilöiden psyykeiden luomiseen useita keinoja: tilanteita, keskusteluja, laajoja juonikokonaisuuksia ja henkilöiden välisiä suhteita. Minusta on tärkeää, että lukija ymmärtää, miksi henkilöt ovat sellaisia kuin ovat. Siksi suoran kuvauksen tueksi tarvitaan kohtauksia, jossa kerrotut asiat ilmenevät käytännössä. Pyrin viemään lukijan syvälle henkilöiden mielen sisälle, koska Young Fightersin tarina vaatii sitä ja koska minua itseäni kiehtoo valtavasti taitava, syvä henkilökuvaus. Haluan antaa heistä monipuolista tietoa, jotta lukijat voivat sanoa tuntevansa heidät hyvin ja jotta he ovat samastuttavia ja uskottavia. Tavoitteeni on kertoa, miksi henkilöni käyttäytyvät ja ajattelevat niin kuin ajattelevat ja luoda useita, erilaisia ihmiskohtaloita ja kehitystarinoita. Mietin tarkkaan, mitä kerron henkilöistäni ja missä vaiheessa, koska kaiken informaation täytyy olla perusteltua ja linkittyä juonen kulkuun.

Ihmismielen kiemuroiden kuvaamista on ehdottomasti helpottanut se, että tiedän jonkin verran psykologiasta. Olen aina ollut kiinnostunut ihmisistä ja mielen toiminnasta, mikä sai minut käymään kaikki psykologian kurssit jotka olivat lukiossa tarjolla. Monet psykologian peruskäsitykset ovat läsnä Young Fightersissa, esimerkiksi se, että menneisyys vaikuttaa ihmiseen ja seuraa hänen mukanaan.

Voisi sanoa, että henkilöiden psykologinen rakenne on palapeli, jota kokoan ja täydennän hiljalleen romaanini edetessä. En pamauta kaikkea tiskiin heti, koska sellainen on tylsää ja karkottaa mielenkiinnon. Lukijalle ei myöskään jää aikaa tehdä omia päätelmiä, jos informaatiota tulvii jokaiselta sivulta. Lopullinen kuva henkilöstä syntyy nimenomaan lukijan mielikuvituksessa, joten haluan antaa jokaiselle mahdollisuuden kulkea Young Fightersin matkaa henkilöiden rinnalla.

23.10.2012

Jännityksen keskeltä

Ennen kuin menen tämän tekstin varsinaiseen aiheeseen, haluan kertoa jotakin mahtavaa. The bone seasonista tehdään elokuva. Samantha kirjoitti asiasta lauantaina blogissaan puolentoista viikon vaitiolovelvollisuuden loputtua. Olen todella onnellinen hänen puolestaan ja odotan innolla, minkälainen elokuvasta tulee.

Tässä vielä linkki Samanthan tekstiin, jos haluatte kuulla lisää: Miss Shannon remarks - Film rights optioned


Ja nyt varsinaiseen aiheeseen. Pauliina antoi minulle viime viikolla useita aiheita, joista aion kirjoittaa sitä mukaa kun tuntuu siltä. Ensimmäiseksi vastaan muutamaaan kirjallisuusaiheiseen kysymykseen.


Kuinka paljon lukemasi kirjallisuus vaikuttaa kirjoittamiseesi?


Se riippuu kirjasta. Mitä enemmän pidän kirjasta, sitä enemmän se yleensä herättää ajatuksia ja tunteita, joiden käsittely saa kirjoittamisen sujumaan. Jotta kirja voi inspiroida minua, siinä täytyy olla filosofista syvyyttä, hyvä juoni ja jotakin muuta, joka kiehtoo minua. Lukeminen on joka tapauksessa yksi ehtymätön inspiraation lähde, joka tuo tuoreutta tekstiin jatkuvasti.


Useimmiten lempikirjailijoiden kirjat antavat minulle eniten voimaa ja ideoita. Ne motivoivat ja muistuttavat siitä, miksi haluan kirjailijaksi. Inspiraatio herää eloon myös silloin, kun luen jotain aivan uutta.


Kuinka paljon jännityskirjallisuus vaikuttaa Young Fightersin kirjoittamiseen?

Tämä on mielenkiintoinen kysymys. Olen lukenut valtavasti jännityskirjallisuutta yläasteelta lähtien. Lapsena luin jokaisen salapoliisiromaanin, jonka löysin ja ratkoin mysteerejä niiden henkilöiden mukana. Mysteerit, salaisuudet ja monimutkaiset rikokset kiinnostavat minua ja saavat minut aina ajattelemaan kaikkea ihmisen psyykkisistä ominaisuuksista kirjailijan nerokkuuteen. Young Fightersissa on paljon jännityskirjallisuuden elemettejä ja kyseiselle genrelle tyypillisiä konventioita, jotka tulevat tarinaan luonnostaan ja joita pyrin käyttämään uudella tavalla. Koska pidän jännityskirjallisuudesta, ei ole yllätys, että että kirjoitan tällaista sarjaa. Rakkauteni jännistyskirjallisuutta kohtaan on kuitenkin vain yksi niistä monista syistä, jotka saavat minut kirjoittamaan rikoksista ja niiden seurauksista.


Mikä on mielestäsi hyvän jännityskirjan merkki?

Kun mietin vastausta tähän kysymykseen, ajattelin niitä kirjailijoita, joiden teoksista pidän eniten. Michael Connelly, Patricia Cornwell ja Clive Cussler ovat amerikkalaisia ja maailman parhaita jännityskirjailijoita. Heidän teoksistaan nautin valtavasti. Olen lukenyt myös Lee Childin, Dennis Lehanen, Robin Cookin ja Dan Brownin teoksia: todella hyviä kirjailijoita kaikki. Pohjoismaisiin jännityskirjailijoihin en ole vielä tutustunut; ainoastaan Henning Mankellin tuotantoon olen kiintynyt ja tykästynyt. Ajatellessani näiden edellä mainittujen kirjailijoiden teoksista olen poiminut viisi piirrettä, jotka mielestäni kuuluvat ehdottomasti hyvään rikosromaaniin.

1. Mielenkiintoinen vaikea rikos/vaikeat rikokset. Jännityskirjallisuus on laaja genre, joka laajentuu laajentumistaan, joten en voi puhua pelkästään murhasta tai murhista. Useissa rikosromaaneissa tapahtuu myös muita rikoksia,  esimerkiksi talousrikoksia ja identiteettirikoksia.

2. Toimiva ja jännittävä juoni. Jos juoni tökkii, jännityskirjasta ei nauti.

3. Mielenkiintoinen, jollain tavalla kompleksinen päähenkilö. Jännityskirjallisuudessa rikoksen tutkijat ovat avainasemassa. Jos päähenkilö eli esimerkiksi poliisi tai asianajaja on tylsä, liian pintapuolisesti kuvailtu tai stereotyyppinen, mielenkiinto lopahtaa nopeasti. Minua kiinnostaa valtavasti myös ne rikoksen tutkijoiden piirteet, jotka eivät tule esille heidän työssään - haluan tuntea henkilön ammatin takana.

4. Filosofinen syvyys. Hyvä jännityskirjallisuus herättää tunteita ja ajatuksia. Se järkyttää, hämmästyttää, itkettää ja kertoo jotain olennaista ihmisyydestä ja ihmisluonnosta.

5. Yllättävät juonenkäänteet. Ennalta-arvattavuus on tylsää, yllätykset saavat lukijan haukkomaan henkeään ja pitävät jännitettä yllä.


Tällaisia ajatuksia jännityskirjallisuudesta. Kysykää, jos tulee kysyttävää mistä tahansa aiheesta ja kertokaa, jos haluatte tietää tästä aiheesta enemmän. Hyvää viikkoa kaikille.

Booklover





22.10.2012

Great news and the writing mood

First I want to tell you something: The bone season will be also a film. Samantha announced it on her blog Saturday. Read her latest post to know what I'm talking about: Miss Shannon remarks - Film rights optioned

I'm so happy for Samantha. This is amazing! It's really great to see how much people love her book. 

When I first saw the title of the newest post I was like "Wow. Film rights. Wow." Next I thought of how great this is and how quickly this all happened. Not every writer gets an opportunity like this. Samantha's story is unique.


I've been working on my novel every minute it's been possible during last seven months, and the news about The bone season gave me a huge inspiration to work harder. I'm in a state of mind that I call writing mood.

This state of mind - or state of inspiration - is a state where everything I do and hear gives me ideas and makes me want to write. It usually begins when I listen to some inspiring music or read a good book; it begins with thoughts that grows until I have an idea of a scene or a chapter. Writing mood is a combination of feelings and action: something makes me think and then I want to write. When I'm on the writing mood, I think of my characters and the chapters I'm writing - I think of everything that has something to do with Young Fighters. I inspire myself every way I can: by reading, watching movies, listening to music, eating chocolate, having many cups of tea a day; anything that keeps me writing. Usually the writing mood grows with time and makes me feel like I was living in the world of Young Fighters. This time it started in March - now it gets stronger every day. If I had a chance, I would write all night long.

During this very long, intensive state of inspiration I have read all the chapters I had written, started to make my editing list, rewritten one chapter and written eight new chapters. Lately I've finished few unfinished  chapters that were really challenging from the start. Last week I started to write two completely new chapters: I'll work on them this week. I've also checked my word count: it's now about 75000 words. It sounds huge.

 My goal is to finish the novel in December and send it to publishing houses. I can only imagine the feeling when I've really done it.

I'm really getting forward. It's awesome. Thank you for stopping by! Every reader is a treasure.

Booklover




19.10.2012

Haasteita ja tavoitteita osa 4: Dialogi

Hyvän dialogin kirjoittaminen on osoittautunut suuremmaksi haasteeksi kuin olisin uskonut. Ensimmäisinä intensiivisinä kirjoittamisen vuosina en huomannut, kuinka monia asioita dialogilla ilmaistaan. Se tuntui yksinkertaiselta kirjallisuuden osalta, jollainen se osittain onkin: dialogi on henkilöiden keskustelua, tarkkaan tarkoitukseen kehitetty ilmaisukeino. Sen myös kirjoittaa nopeammin kuin muun tekstin, jos sen on suunnitellut hyvin. Mutta millaista on hyvä dialogi?

Sen jälkeen, kun aloitin romaanini uusimman version kirjoittamisen, olen löytänyt viisi kysymystä, joihin vastaaminen on ohjannut dialogia oikeaan suuntaan.


1. a) Mihin dialogia käytetään ja b) mihin sitä voidaan käyttää?


Ensimmäinen käyttötarkoitus on selkein: keskustelu. Dialogilla ilmaistaan myös henkilöiden tunteita ja ajatuksia. Dialogissa kaikki henkilöt saavat sekä oman äänen että mahdollisuuden vaikuttaa tarinan kulkuun. Sillä voi myös kertoa paljon henkilöiden välisistä suhteista. Haastavaa on, kuinka jokaisen henkilön saa erottumaan toisista henkilöistä koko kirjan ajan.


2. Mitä dialogin keinoin halutaan sanoa?

Jotta dialogi pysyy sujuvana eikä muutu turhaksi jaaritteluksi, on hyvä pitää mielessä, mitä sen avulla haluaa kertoa. Onko keskustelun tarkoitus ilmaista tunteita? Paljastaako se jotain siihen osallistuvista henkilöistä? Kuljettaako se tarinaa eteenpäin? Näitä asioita mietin, kun suunnittelen dialogia.


3. Minkälaiseen tilanteeseen dialogi liittyy?

Tilanne, jossa keskustelu käydään, vaikuttaa dialogin tunnelmaan ja ohjaa sanavalintoja. Yksittäisillä sanoilla on valtavasti voimaa, joten valintoja täytyy miettiä tarkkaan. Niillä voi kertoa esimerkiksi, kuinka vihainen henkilö on - ja nimeomaan mainitsematta itse vihaa lainkaan.


4. Kuka puhuu?


Jotta saan henkilöiden äänen kuulumaan, mietin tarkkaan, millaisia sanoja ja ilmauksia kukin henkilöni käyttää. Hyvässä dialogissa lukija tunnistaa henkilön pelkästä puheesta; loppuun ei tarvitse kirjoittaa esimerkiksi "Alex sanoi." Kun kirjoittaja tuntee henkilönsä hyvin, erojen tekeminen käy luonnostaan. Henkilön persoona ilmenee myös hänen tavassaan puhua, ja siksi mietin, ketkä puhuvat paljon ja ketkä vähän, kenellä on taipumus käyttää usein samoja sanoja ja kuka osaa leikkiä kielellä. Parhaimmillaan jo keskustelun osapuolet luovat dialogin tunnelman.


5. Mikä on dialogin kannalta olennaista?

Turhia sanoja kannattaa aina välttää. Silloin kun lukijalle on selvää, kuka puhuu, puhujan nimeä ei tarvitse mainita. Dialogia ei myöskään kannata yrittää pidentää väkisin, koska se muuttuu nopeasti tönköksi ja tylsäksi. Henkilöille tulee antaa tilaa, mutta tilan täytyy olla perusteltua. Dialogin teho häviää, jos dialogi rönsyilee aiheensa ohi. Kun keskittyy siihen, mikä on tärkeintä, dialogin luomat jännitteet eivät katkea.



Tavoitteeni on kirjoittaa sujuvaa ja mielenkiintoista dialogia. Pyrin käyttämään sitä monopuolisesti ja oikeissa kohdissa, jotta lukijani pääsevät tutustumaan Young Fightersin henkilöiden sielunmaailmaan.  Eikä sekään ole haitaksi, jos dialogini saa lukijan silloin tällöin nauramaan.


Hyvää viikonloppua!
Booklover

14.10.2012

11 asiaa minusta ja vähän muutakin/ 11 things about me and something more

Sain tänään haasteen, johon päätin vastata heti. Haasteessa on neljä osaa: minun täytyy kertoa yksitoista asiaa itsestäni, vastata yhteentoista haastajani antamaan kysymykseen ja haastaa 11 bloggaajaa, joilla on vähemmän kuin 20 seuraajaa. Tarkoitus on antaa näille bloggaajille näkyvyyttä ja uusia lukijoita. Viimeiseksi minun täytyy keksiä yksitoista uutta kysymystä, joihin haastetut vastaavat omassa postauksessaan.

I have a challenge for you. There's four parts in the challenge: post eleven things about you, answer eleven questions I made for you, challenge eleven people who has less than 20 followers and give them eleven questions to answer in their post. The idea is to give the blogs new readers.

Here is my post:

- Olen sosiaalinen. Rakastan ihmisten kanssa olemista ja juttelemista.

- Ennen kuin osasin oikeasti kirjoittaa, söhersin kaikenlaisia sotkuja paperille ja luin niitä kuin tarinaa äidilleni esimerkiksi junassa.

- Kauniit maisemat inspiroivat minua valtavasti.

- Kirjahyllyssäni on melkein 200 kirjaa.

- Rakastan teetä ja suklaata.

- Saan parhaat ideani yöllä tai myöhään illalla.

- Daughtry on paras kaikista bändeistä. 

- En juo kahvia.

- Osaan puhua saksaa.

- Olen käynyt kahdeksassa maassa.

- Olen kirjallisuuden opiskelija.


- I'm social. I love to be and talk with people.

- Before I could really write, I made all kinds of marks on a paper and read them like they were stories.

- Beautiful landscapes inspire me a lot.

- I own almost 200 books.

- I love tea and chocolate.

- I have my best ideas late or in the middle of the night.

- Daughtry is the best band of all.

- I don't drink coffee

- I can speak German

- I've been in eight countries.

- I'm a literature student.

Yksitoista kysymystä Susannalta/ Eleven questions from Susanna


1. Miksi päätit aloittaa bloggaamisen?/ Why did you start to write a blog?
   
  - Koska kirjoittamisessa on kysymys jakamisesta, antamisesta. Haluan jakaa ajatuksiani ja kertoa kirjoittamisesta - ja olla avuksi niille, jotka ovat samassa tilanteessa kuin minä.

  - Because writing is about sharing and giving. I want to share my thoughts and tell about writing - and help those who are in the same situation where I am. 

2. Jos voisit saada yhden ihmisen takaisin elämääsi, kuka se olisi ja miksi?/ If you could get one person back to your life, who was it and why?
    
  - Isoisäni. Olisi paljon puhuttavaa. Olisi hienoa, jos hän voisi nähdä minut nyt.

  - My grandfather. I'd like to talk with him. It would be great if he could see me now.

3. Mikä on elämäsi suurin tavoite?/What is the biggest goal of your life?

  - Elää onnellinen, minun näköiseni elämä, jonka aikana voin tehdä jonkun toisen onnelliseksi ja saada aikaan jotakin, jolla on oikeasti merkitystä.

  - To live happy life that looks like me. Make someone else happy and do something that really matters.

4. Tykkäätkö kolmioista ja jos niin miksi tai miksi et?/Do you like triagles? Why/Why not?

   - Kolmiot on ihan kivoja. Niistä tajusin ainakin jotain matematiikan tunneilla.
   - I like them. I got something about them in maths.

5. Neule vai villapaita?/Knitwear or sweater?
   
   - Neule./ Knitwear.

6. Pidätkö itseäsi normaalia järkevämpänä?/ Do you think you're more sensible than normal people

   - Osaan käyttää järkeä, kun tarvitsen sitä./ I can use sense when I need it.

7. Kenellä on upein ääni?/ Who has the greatest voice?

   - Chris Daughtrylla./ Chris Daughtry.

8. Mistä unelmoit?/ What do you dream about?

   - Unelmoin kirjoittamisesta, ideoiden toteuttamisesta. Siitä tunteesta, joka syntyy kun kirjani on valmis. Unelmoin matkustelusta, maailman näkemisestä. Perheestä. Lukijoiden kanssa keskustelemisesta. 

 - I dream about writing. About the feeling when I've finished my novel. I dream about travelling, seeing the world. About having a family. About talking with my readers.

9. Yksitoista sanaa, jotka kuvaavat sinua parhaiten./ 11 words that describe you the best.

   - Ystävä, kirjoittaja, lukija, tunteet, välittäminen, ilo, sosiaalinen, ajattelu, unelmointi, keskustelu, seikkailu

 - Friend, writer, reader, feeligs, caring, joy, social, thinking, dreaming, conversation, adventure

10. Oletko koskaan lukenut witch-lehtiä, ja jos olet niin mitä tykkäät?/ Have you ever reag Witch-magazines? If you have, what you think about them?

   - Tulihan niitä luettua lapsena. Silloin ainakin tykkäsin niistä.
   - Yes, when I was a kid. I liked them.

11. Onko rakkaus yliarvostettua?/ Is love overrated?

    - Ehdottomasti ei./ Absolutely not.



11 kysymystä teille/ 11 questions for you

1. Minkälaisia blogeja luet mielelläsi?/ What kind of blog you like to read?
2. Kuka/ketkä on/ovat lempikirjailijasi ja miksi?/ Who is/are your favorite writer/writers and why?
3. Mikä on parasta, mitä elämässäsi on tapahtunut?/ What is the best thing that has happened in your life?
4. Kenet haluaisit tavata juuri nyt ja miksi?/ Who would you like to meet right now and why?
5. Kadutko jotakin?/ Do you regret something?
6. Mikä on lempi vuodenaikasi ja miksi?/ What is your favorite time of year and why?
7. Miksi kirjoitat?/ Why do you write?
8. Tunteet vai järki?/ Feelings or sense?
9. Kerro viisi asiaa, joista pidät ja viisi asiaa, joista et pidä./ Tell five things you like and five things you don't like.
10. Minne haluaisit matkustaa?/ Where would you like to travel?
11. Mikä tekee sinut onnelliseksi?/ What makes you happy?


Haastetut ovat... / I challenged... 






Couldn't find eleven! And I bet some of them have more than 20 followers.

Have fun with the challenge!

Booklover.

13.10.2012

Kirjoittajan kammiosta

Perjantai 12.10. 


12:13


Paras aika kirjoittaa on silloin, kun ei ole kiire mihinkään, kukaan ei häiritse eikä seuraavana päivänä ole aikaista herätystä. Sellaisina päivinä voi antaa aikaa jokaiselle kohtaukselle ja idealle, ajatella henkilöitä pitkin päivää ja kirjoittaa kaikessa rauhassa.

Aloitan päiväni laittamalla musiikkia soimaan. Tänään valitsen kappaleet kohtauksen mukaan, niinpä ensimmäisenä soi Daughtryn Outta my head.

Koska minulla on aikaa, aloitan hitaasti. Luen tekstin, jonka kirjoitin eilen, suunnittelen lukua mielessäni ja alan kirjoittaa sitten, kun tuntuu siltä. Kirjoitan muutaman lauseen tai kappaleen kerrallaan fiiliksestä riippuen kunnes pääsen vauhtiin - kun teksti alkaa pulputa, voin hyvinkin kirjoittaa kolme sivua yhteen menoon.

 15:30


Olen kirjoittanut, pitänyt tauon, kirjoittanut, pitänyt tauon ja kirjoittanut taas. Tekstiä ei ole tullut vielä paljonkaan, joten ajattelin katsoa seuraavaksi toisen Potterin, tällä kertaa Feeniksin killan. Katsotaan sen jälkeen, missä mennään!


17:46

Inspiroiduin jälleen. Vaikka olen katsonut Feeniksin killan ja muut Potterit useammin kuin pystyn laskemaan, ne vaikuttavat minuun joka kerta yhtä voimakkaasti. Luulen, että sillä on tekemistä eläytymisen kanssa: kun eläytyy ensin johonkin tarinaan, on helpompaa upota oman tekstin maailmaan. Elokuvien katselu auttaa hävittämään muun maailman ympäriltä. 

Erityisesti rakkaiden ja kaikin puolin hyvien elokuvien katsominen on inspiroivaa ja piristävää. On aina hienoa nähdä, kuinka näyttelijät herättävät henkilöt ja tarinan eloon.

20.00

Olen tehnyt viime aikoina muutoksia ensimmäisiin lukuihin, ja nyt painiskelen uudistuneen kolmannen luvun kanssa. Jos nyt keskityn kunnolla, saatan saada sen valmiiksi tänään.

Kun kirjoitan jotakin hankalaa kohtausta, käytän paljon työskentelytapaa, jota kutsun ajattelutauoksi. Ajattelutauon aikana teen jotakin, mikä ei liity kirjoittamiseen millään tavalla: siivoan, laitan ruokaa, neulon tai keskityn nauttimaan kupillisen teetä. Samalla kun vaikkapa järjestelen huonettani, annan ajatusteni virrata Young Fightersin maailmassa. Ajattelutauon aikana olen yleensä aivan omissa maailmoissani; jos joku puhuu minulle sellaisen aikana, menee jonkin aikaa ennen kuin huomaa. Keskityn ajatuksissani kohtaukseen, jonka haluan kirjoittaa, mutta en estele, jos mielikuvitukseni haluaa viedä minut jonnekin muualle. Koskaan ei voi tietää, mikä ajatus antaa eniten voimaa.

00:15


Kolmas luku on nyt valmis. Vihdoinkin. Nyt sillä on viimeinkin runko, jota voin myöhemmin viimeistellä.


Kirjoitin yhteensä kolme sivua, ja olen siihen todella tyytyväinen. Näissä tunnelmissa on hyvä lähteä nukkumaan, tai ainakin lopettaa kirjoittaminen. Myöhemmin lisää kirjoittajan kuulumisia!

Booklover

12.10.2012

Lähtölaskenta

Torstai 11.10. kello 18:14


Aloittelen parhaillaan intensiivistä työskentelyä. Käyn läpi käsikirjoituksen juonisuunnitelmaa ja merkitsen kalenteriin, milloin kirjoitan mitäkin lukua. Haluan tehdä itselleni jonkinlaisen aikataulun, jotta saan käsikirjoituksen valmiiksi ennen vuoden loppua. Suunnittelusta on aina hyötyä.


Torstai 11.10. kello 18.45


Juonisuunnitelma on nyt käyty läpi ja kalenteri täytetty. Vähän ajan päästä nähdään, joudunko kiristämään tahtia vai saanko jotkut kohdat valmiiksi aikaisemmin kuin luulen. Nyt lähden kauppaan ostamaan vähän herkkuja ja muuta syötävää, jotta ravitsemus on kunnossa. Mitä paremmin olen syönyt ja mitä paremmalla tuulella olen, sitä parempaa tekstiä saan aikaiseksi. Erityisesti suklaa ja tee edistävän luovaa ajatteluani.


Torstai 11.10. kello 19:40


Silloin, kun minulla on tiedossa monta peräkkäistä, kiireetöntä päivää, aloitan kirjoittamisen inspiraation herättämisellä. Etsin inspiraatiota tavallisesti kuuntelemalla musiikkia, lukemalla, katsomalla elokuvia, liikkumalla ulkona ja juomalla monta kupillista teetä. Tässä vaiheessa en valikoi musiikkia: annan spotifyn soittaa kappaleita järjestyksessä sen kummemmin miettimättä. Sitten, kun alan kirjoittaa, mietin minkälainen musiikki vie minut oikeanlaiseen tunnelmaan.


Tällä kertaa haluan jalostaa ideat huippuunsa. Siksi olen valinnut tämän illan elokuvaksi yhden Potterin; niillä on tapana saada ajatukseni lentämään ja motivoida minua taistelemaan vaikka läpi harmaan kiven. Seuraavaksi laitan teetä ja sitten: Harry Potter ja kuoleman varjelukset osa 2!


Torstai 11.10. kello 22:33



Niin kuin aina minkä tahansa Potter-elokuvan jälkeen, olen vaikuttunut ja täynnä tunteita. Harryn tarina on aina inspiroinut ja kiehtonut minua, enkä osaa kuvitella aikaa, jolloin se ei koskettaisi minua yhtä syvältä kuin nyt. J.K.Rowlingin luoma maailma on niin nerokas, niin ainutlaatuinen. En yllättyisi, jos löytäisin itseni katsomasta tänään vielä toista Potter-elokuvaa.


Annan tämän tunteen vaikuttaa minuun jonkin aikaa ja katson, mitä se saa aikaiseksi. Luulen, että vähintääkin kohtauksen tai uuden luvun aloituksen.

Perjantai 12.10. Kello 0.43

Olen nyt kirjoittanut sivun jatkoa haastavaan lukuun, mihin olen oikein tyytyväinen. Pääsin vauhtiin! Lopuksi ennen kuin lopetan tältä istumalta, laitan tänne muutaman biisin, jotka ovat inspiroineet minua tänä iltana. Huomenna lisää!



Ja tietenkin rakkainta unohtamatta:


I just love that song!


Huomenna - tai tänään - kirjoitan yksityiskohtaisemmin päivän eri vaiheista. Voi että kirjoittaminen on kivaa. 

Booklover

9.10.2012

Hitti vai huti?

Palaute on haaste sekä sen vastaanottajalle että sen antajalle. Se, joka palautteen antaa, joutuu miettimään, miten ilmaisisi ajatuksensa mahdollisimman rakentavasti. Se, joka palautteen saa, joutuu pohtimaan omaa suhtautumistaan palautteeseen.

Olette varmaan nähneet edellisen tekstin kommentit ja tiedätte, millaisia tunteita tekstini ovat herättäneet kyseisessä lukijassa. Suhtaudun hänen sanoihinsa tyynesti - olen saanut negatiivista palutetta ennenkin eikä minulla ole syytä pelästyä sitä. Nämä kommentit erosivat muista siinä, että ne eivät täyttäneet tarkoitustaan.

Rakentavan palautteen idea on pyrkimyksessä olla avuksi sille, jolle sitä annetaan. Kommentit osuvat maaliin todennäköisimmin silloin, kun ne annetaan ystävällisesti ja kun ne ovat perusteltuja. Palaute on täynnä ideoita ja ehdotuksia, ei kokoelma sääntöjä joita täytyy noudattaa. Kaikkea ei tarvitse uskoa - ei edes siinä vaiheessa, kun kirjaa viimeistellään julkaisukuntoon.

Näistä lähtökohdista katsottuna edellä mainitun anonyymin palaute ei kuulu rakentavan palautteen piiriin. En voi silti sanoa sen olevan huonoa: olen herättänyt hänessä voimakasta ärtymystä, olen siis onnistunut jossakin myös hänen kohdallaan. Minusta keskinkertaisuuden tunnistaa siitä, että se ei saa aikaan reaktioita; keskinkertainen teksti ei saa ihmistä ajattelemaan tai tuntemaan.

Kun lisäksi peilaan edellisen tekstin kommentteja positiiviseen palautteeseen, tällainen täystyrmäyskään ei jätä sieluuni haavaa. Edellisen kerran, kun blogiani kommentoitiin, sain onnentoivotukset Tokiossa työskentelevältä kielialan ammattilaiselta.

Palautekin voi olla hitti tai huti. Tämän anonyymin kohdalla - minun mielestäni - se oli selkeä huti.


Mukavaa viikonjatkoa ja kiitokset mielenkiinnosta. Älkää arkailko kommentoida! Otan palautteen mielelläni vastaan - ihan kaikenlaisen ;)

Booklover





7.10.2012

Haasteita ja tavoitteita osa 3: Alku ja loppu

Kuinka romaani aloitetaan? Kuinka se lopetetaan? Mikä näistä kummastakin tekee vaikeaa? Millaisia kokemuksia itselläni on? Näistä asioista vähän juttua seuraavaksi.


Kaikki lähtee siitä, että haluaa kirjoittaa romaanin. Tarkoitan, että todella haluaa. Hetken päähänpisto ei tuota hyvää tekstiä eikä varsinkaan hyvää romaania. Ilman todellista tarvetta kirjoittaa ei selviä seuraavista askeleista.

Seuraavaksi täytyy miettiä, mistä kirjoittaa. Mistä kannattaa kirjoittaa? Mistä tiedän, kiinnostaako tarinani ketään? Ajattelen, että vastauksen löytämiseen tarvitaan vaivannäköä, itseluottamusta ja kärsivällisyyttä. Hyvä idea ei synny hetkessä, vaan sen löytämisen eteen täytyy tehdä töitä. Inspiraatiota täytyy etsiä, jotta saa sen ensimmäinen suuren idean, joka johtaa romaanin kirjoittamiseen.

Silloin kun aloitin Young Fightersin kirjoittamisen, olin niin nuori etten tajunnut, mihin olin ryhtynyt. Aloin vain kirjoittaa, enkä osannut keskittyä muuhun kuin siihen, kuinka ihanaa se oli. Nyt ajattelen, että olin onnekas saadessani Young Fightersin idean niin nuorena. Sen ansiosta minulla oli aikaa kypsyä ja harjoitella kirjoittamista koulussa ja vapaa-ajalla sekä kehittää sarjani ideaa pidemmälle. Kasvoin valtavasti kirjoittaessani ensimmäisiä raakaversioita ja suunnitellessani sitä muotoa, jonka ensimmäinen kirjani on nyt saanut. Nuoruus on antanut minulle myös rohkeutta.

Vasta kun aloin kirjoittaa Young Fightersin ensimmäistä osaa romaanin muotoon, huomasin kuinka suuri haaste ensimmäinen luku on. Nyt sen sisältö on vakiintunut ja säilynyt samanlaisena pitkään, mutta ennen kuin pääsin tähän pisteesiin, kokeilin liioittelematta ainakin kymmentä tapaa aloittaa. Tekstissä tuntui aina tökkivän jokin. Se ei yksinkertaisesti toiminut. Lopulta päätin kirjoittaa ensin muita kohtauksia kunnes keksisin idean siitä, kuinka juuri tämä kirja pitää aloittaa. Ideoidessani ensimmäistä lukua kysyin itseltäni muunmuassa, millaisella kohtauksella tämä romaani pitäisi aloittaa, millainen kieli tekisi oikeutta tälle tekstille ja mitkä asiat ovat olennaisia ensimmäisessä luvussa. Alku syntyi pala palalta ja on ollut ehdottomasti vaikein kohta, jota olen tähän mennessä kirjoittanut.

Miksi se sitten on niin vaikeaa? Varmasti siksi, että kirjan alun pitäisi napata lukija mukaansa ja pitää hänet kyydissä kirjan loppuun asti. Lukijan täytyy vakuuttua kirjoittajan taidoista ja kiinnostua tarinasta, jonka kirjoittaja on luonut. Se on suuri haaste myös siksi, että kustannustoimittaja lukee käsikirjoituksesta pääsääntöisesti jonkin verran alusta ja vähän lopusta. Tämä tarkoittaa noin kahta ensimmäistä lukua ja ehkä käsikirjoituksen viimeistä lukua. Kirjoittajan, tässä tapauksessa minun, täytyy siis panostaa valtavasti näihin käsikirjoituksen osuuksiin, jotta se herättää kustannustoimittajan mielenkiinnon. Tekstiä ei kannata kuitenkaan viilata liikaa, jotta siitä edelleen huokuu rakkaus kirjoittamista kohtaan.


Kirjan lopun kirjoittamisessa suurin haaste on minusta se, kuinka onnistun kirjoittamaan kiinnostavan, yllättävän ja koskettavan lopun, joka samalla sitoo romaanin lankoja yhteen. Koska kyseessä on kirjasarjan ensimmäinen osa, kaikkea ei saa eikä voi paljastaa lopussa. Minun on siis tehtävä useita valintoja ennen kuin lyön käsikirjoitukseeni viimeisen pisteen. 

Kirjan viimeisten lukujen tarkoitus on huipentaa tarinan kulku ja jättää lukijalle palava halu lukea lisää. On myös vaikeaa päästää isosta projektista irti ja antaa sen lentää omilla siivillään. Ei mikään pieni pähkinä purtavaksi.

Tavoitteeni on yksinkertaisesti kirjoittaa hyvä romaani, josta jokainen lukijani voisi saada jotain irti.


Koska haluan olla avuksi muille samassa tilanteessa oleville kirjoittajille ja niille, jotka haaveilevat romaanin (tai minkä tahansa muun tekstin) kirjoittamisesta, annan muutamia vinkkejä sekä aloittamiseen, lopettamiseen että muuhun kirjoittamiseen. Nämä ovat auttaneet minua kirjoittamisessa, toivottavasti ne ovat hyödyllisiä muillekin.


1. Aloita pienestä. Älä yritä saada kaikkea valmiiksi heti kättelyssä. Se ei onnistu. Kirjoittaminen on prosessi, eikä tekstistä tule kerralla valmista. Juonestakaan ei ole kerralla valmista. Kirjoita siis vähän kerrallaan ja ota selvää, millainen tapa kirjoittaa sopii juuri sinulle.

2. Jos alku tökkii, kirjoita jotakin muuta lukua. Kronologinen kirjoittaminen ei aina toimi. Etsi ideoidesi joukosta kohtaus, joka tuntuu hyvältä kirjoittaa ja aloita siitä. Ensimmäisiä lukuja ehdit pohtia myöhemminkin.

3. Luota itseesi. Usko kykyihisi, niin muutkin uskovat. Itseluottamus välittyy tekstistä ja auttaa sinua olemaan oma itsesi. 

4. Etsi inspiraatiota. Tee asioita, jotka antavat ideoita. Lue, katso elokuvia, kävele luonnossa, kokkaa... Mitä tahansa. Elä elämääsi ja anna sen lennättää ajatuksesi oikeaan paikkaan.

5. Ole kärsivällinen. Aina ja kaikessa. Älä kiirehdi kirjoittaessasi, anna tekstille aikaa.

6. Älä ajattele liikaa tulevaisuutta. Keskity siihen hetkeen, jossa elät ja siihen kohtaan, jota juuri sillä hetkellä kirjoitat. Näin vältät paniikkia ja pelkoa siitä, että tekstisi on täyttä roskaa.

7. Suunnittele ja kokeile. Älä tyrmää ideoitasi, vaan kirjoita ne ylös. Suunnittele juonta etukäteen ja ajattele henkilöitäsi. Kokeile kaikkea, niin näet mikä toimii ja mikä ei.

8. Lue paljon. Todella paljon. Minulla on tapana sanoa, että lukeminen on kirjoittajan happi. Lukeminen antaa inspiraatiota, motivoi ja huolehtii siitä, ettet yritä keksiä pyörää uudelleen.

9. Lue tekstiäsi. Erityisesti siinä vaiheessa, kun alat kirjoittaa viimeisiä lukuja, lue käsikirjoituksesi läpi, jotta löydät ne tärkeimmät langat, jotka täytyy sitoa yhteen. Lukemalla omaa tekstiäsi näet myös, kuinka olet kehittynyt.

10. Kirjoita, kirjoita ja kirjoita. Kaikkea. Säännöllisesti.

11. Pyri järjestelmällisyyteen. Kehitä itsellesi tapoja työskennellä. Pidä huolta siitä, että kirjoitat säännöllisesti. Älä jää odottelemaan vaan päätä kirjoittaa. Romaanin kirjoittaminen vaatii päättäväisyyttä.

12. Hanki palautetta. Vaikka se on vaikeaa, ylitä pelkosi. Luetuta tekstiä luotettavilla ihmisillä, jota palaute vastaan ja anna sen kehittää sinua.

13. Rakasta tekstiäsi, henkilöitäsi, kaikkea kirjoittamiseen liittyvää. Anna sille kaikki rakkaus jonka voit. Niin. Rakasta kirjoittamista koko sielusi voimin.

14. Älä luovuta. Jos sinut torjutaan, yritä uudestaan. Taistele. Yritä uudestaan ja pian huomaat, että kirjasi on kaupoissa ja ihmiset lukevat sitä.

3.10.2012

A muse called Samantha Shannon

I want to tell you something about Samantha Shannon and how she has been inspiring me since I heard of her the first time.

It all begun when one friend of mine told me about a girl who was called the next J.K.Rowling and who had signed with Bloomsbury for her debut novel, The bone season. Next she said: "This girl made me think about you."


I got curious and started to find out what kind of person we were talking about. I visited the website of Bloomsbury and found Samantha's blog. I read her first post right away: you'll find it here: Miss Shannon remarks - The story so far


Soon I found out that we really have something in common: we are almost at the same age, we both write a book series and we had the idea as we were very young (I was eleven years old and Samantha was fifteen). We both are also literature students and the most of all: we both love writing.

Samantha's debut novel, The bone season, will be released globally in August 2013. It's the first book of the series and the genre has said to be fantasy, science fiction and urban fantasy. I think the last one describes the novel the best. Read Samantha's blog and find out more about the book - I want to give the honour of describing it to her.

I got hooked on Samantha's blog after the first post. I've read all her posts and my love for them keeps growing. I love her way to write and describe the writing process. Her text is fluent and easy to read and it shows how much she loves writing. Samantha has shared a lot of her experiences of publishing process and given tips for her readers who are writing their first novel. I can't even count how many times her text has made my day.

Samantha is lovely also because she is so supportive. To me she has given a lot of inspiration and motivation to finish my novel. She makes her readers believe in themselves and reminds us that we should not give up.

Thank you, Samantha, for sharing your blog with us and making sure that we fight until our books are out there. I'm sure the world will love The bone season! You're great. 


If you're interested in her book, there's a fansite on facebook. Just search with words The bone season and like! I can only imagine how great it is. I can't wait to read it! 

I will write more about her in the future. Stay tuned.

Booklover


Samantha Shannon - The bone season

Haluan kertoa teille jotakin Samantha Shannonista ja siitä, kuinka hän on inspiroinut minua siitä lähtien, kun kuulin hänestä ensimmäisen kerran.

Kaikki alkoi tämän vuoden huhtikuussa, kun eräs ystäväni kertoi minulle tytöstä, jota kutsuttiin seuraavaksi J.K.Rowlingiksi ja joka oli allekirjoittanut kustannussopimuksen  Bloomsburyn kanssa, saman kustantajan joka julkaisi Harry Potter-kirjat Britanniassa. Seuraavaksi ystäväni sanoi, että Samantha oli tuonut minut hänen mieleensä.

Kiinnostuin tosissani ja ryhdyin ottamaan selvää, millaisesta ihmisestä oli kysymys. Kävin Bloomsburyn nettisivuilla ja löysin sieltä Samanthan blogin osoitteen. Luin heti hänen ensimmäisen blogitekstinsä, jonka te pääsette lukemään tämän linkin kautta: Miss Shannon remarks - The story so far

Minulle selvisi nopeasti, että meillä todella on jotain yhteistä: olemme melkein samanikäisiä, kirjoitamme molemmat kirjasarjaa, johon saimme idean todella nuorena (itse olin 11-vuotias, Samantha oli 15-vuotias) ja nykyään olemme molemmat kirjallisuuden opiskelijoita - ja ennen kaikkea, me kumpikin rakastamme kirjoittamista.

Samanthan esikoisromaani, The bone season, julkaistaan maailmanlaajuisesti elokuussa 2013. Kyseessä on kirjasarjan ensimmäinen osa, jonka genreksi on tähän mennessä annettu fantasia, scifi ja urbaani fantasia, joista viimeinen kuvaa mielestäni parhaiten sitä mistä kirjassa on kysymys. The bone season kertoo selvännäkijä Paigesta, joka seikkailee muunmuassa tulevaisuuden Oxfordissa rikollisuuden keskellä. Lukekaa Samanthan blogia ja ottakaa tarkemmin selvää kirjan juonesta - haluan säästää kunnian kirjan perusteellisesta esittelemisestä hänelle itselleen. 

Jäin koukkuun Samanthan blogiin heti ensimmäisen tekstin jälkeen. Olen lukenut hänen jokaisen tekstinsä huhtikuusta lähtien ja rakkauteni niitä kohtaan on vain kasvanut. Rakastan hänen tapaansa kirjoittaa ja kuvailla kirjoittamisprosessia. Hänen tekstinsä on sujuvaa, helppoa luettavaa ja siitä huokuu rakkaus kirjoittamista kohtaan. Samantha on jakanut runsaasti julkaisuprosessiin liittyviä kokemuksiaan ja antanut vinkkejä ensimmäistä romaaniaan kirjoittaville lukijoilleen. En voi edes laskea, kuinka monta kertaa hänen tekstinsä on ollut päiväni kohokohta.

Samantha on ihana myös siksi, että hän kannustaa lukijoitaan toistuvasti. Minulle hän on antanut valtavasti inspiraatiota ja motivaatiota kirjoittaa kirjani loppuun. Samantha saa lukijansa uskomaan itseensä ja muistuttaa jatkuvasti siitä, että ei pidä luovuttaa.

Jos kiinnostutte hänen kirjastaan, sille on olemassa fanisivu facebookissa. Kirjoittakaa hakukenttään The bone season ja tykkäilkää! Itse odotan hänen romaaninsa julkaisupäivää valtavasti. Voin vain kuvitella, kuinka hieno kirja The bone season on.

And now I'll write the same in English!

Booklover