28.9.2012

Haasteita ja tavoitteita osa 2: Henkilökuvaus

Kun puhuimme klassikkokurssin luennolla hyvistä kirjoista, niihin liitettiin usein elävät, mielenkiintoiset henkilöhahmot, jollaisten luomiseen minäkin pyrin. Henkilöhahmot ovat tarinan ydin: ilman henkilöitä ei synny tarinaa, koska henkilöt ovat tarinan toimijat ja kuljettajat. Jos henkilökuvaus tökkii, kirjassa tuntuu tökkivän moni muukin osa. Kuinka tämä olennainen osa kirjaa sitten rakennetaan?

Kirjailijoilta kysytään usein, mistä he saaavat inspiraatiota hahmoihinsa ja kuinka he keksivät henkilönsä. Yleisesti puhutaan nimenomaan keksimisestä, mikä pitää pitkälle paikkansa; kirjailijan täytyy keksiä henkilöilleen nimet, suunnitella heidän ulkonäkönsä, miettiä heidän ikänsä ja harrastuksensa. Mutta on myös olemassa asioita, joita ei luoda puhtaasti keksimällä.

Mitä pidempään olen kirjoittanut Young Fightersia, sitä enemmän olen kokenut tilanteita, joissa henkilöt ohjaavat kirjoittamistani eikä toisinpäin. Tällaista tapahtuu, kun joku henkilö alkaa tuntua niin todelliselta, että hänet voi kuvitella oikeaksi ihmiseksi. Mitä se käytönnössä tarkoittaa? Annan teille muutaman esimerkin.

Yhden henkilön kanssa kävi niin, että loin hänet alunperin sivurooliin, mutta ajan kuluessa hänestä tuli yksi tärkeimmistä hahmoista. Kun ajattelin häntä, mieleeni tuli useita merkittäviä juonikuvioita joihin hän sopisi. Vähän aikaa pohdiskeltuani päätin toteuttaa kyseiset juonikuviot, enkä ole katunut päätöstä kertaakaan. Joitakin kuukausia sitten tajusin yhtäkkiä, että hän pitää Bruno Marsin musiikista.

Silloin tällöin näen unia, joissa keskustelen kirjani henkilöiden kanssa jostakin tapahtumasta tai tilanteesta, joissa he ovat tiiviisti mukana. Tällaisissa unissa kysyn heiltä, mitä he ajattelevat jostakin tietystä asiasta tai miltä heistä tuntuisi jossakin tilanteessa - tai he saattavat kertoa sen minulle itse. Olen myös nähnyt unia kohtauksista, joiden taustalla joku henkilöistäni puhuu omalla äänellään, ilmaisee tunteitaan tai ajatuksiaan. Voitte ehkä kuvitella, kuinka innoissani olen nähtyäni unessa jotain tällaista.

Muunmuassa näistä syistä koen, että vaikka kirjan henkilöt saavat alkunsa kirjailijan mielessä, heihin täytyy tutustua samalla tavalla kuin oikeisiin ihmisiin. Itse saan ja kerään heistä tietoa vähitellen. Sitä tietoa jaan lukijoilleni kirjan sivuilla. Henkilökuvaus on prosessi, jossa henkilöt kehittyvät tekstin mukana. Heistä ei tule kerralla valmiita, eikä ole tarkoituskaan.

Henkilökuvauksen rakentaminen ehjäksi kokonaisuudeksi monipuolinen prosessi, jossa täytyy ottaa huomioon enemmän asioita kuin kahden käden sormin voi laskea. Tässä muutama kysymys, joihin kiinnitän erityisen paljon huomiota, kun kuvailen henkilöitä:

1. Kuinka luon mielenkiintoisia henkilöhahmoja? 
Tämä on haaste siksi, ettei lukijoiden reaktioita voi ennustaa. En voi tietää, mitä he ajattelevat henkilöistäni ennen kuin he ovat lukeneet kirjani tai osan siitä. Ajattelen henkilöitä kuvaillessani, että jos itse pidän henkilöitäni mielenkiintoisina, joku toinenkin varmasti pitää.


2. Miten saan välitettyä henkilöistä juuri sellaisen kuvan kuin haluan? Kuinka saan lukijan näkemään heidät samanlaisian kuin itse näen?
Tässäpä vasta pähkinä purtavaksi. Suurin osa henkilökuvauksesta on epäsuoraa eli tekstin tapahtumien kautta välittyvää informaatiota. Tärkeää on, että kirjailijalla itsellään on selkeä kuva henkilöistä, joiden toimintaa kuvailee ja selittää. Minulle ainakin olisi mahdotonta kirjoittaa heistä uskottavasti ja mielenkiintoisesti, ellen tuntisi heitä hyvin. Mitä enemmän minulla on henkilöistäni tietoa, sitä paremmin osaan kuvitella heidät erilaisiin tilanteisiin. Hienointa on, kun voi herättää pienimmätkin yksityiskohdat eloon.


3. Kuinka saan henkilöt erottumaan toisistaan?
Tämä on hankalampaa kuin uskoisi. Jotta henkilöt jäävät mieleen ja lukija erottaa heidät toisistaan koko kirjan ajan, on tärkeää että tekstistä välittyy jotain yksityiskohtaista, joka liittyy kulloinkin tiettyyn henkilöön. Esimerkiksi dialogi on hyvä tapa tehdä eroja henkilöiden välille: mietin esimerkiksi, millaisia sanoja juuri tämä henkilö käyttäisi ja miksi. Jokaisella hahmolla täytyy selkeästi erottuva ääni. Jotta lukija kuulee sen, tarvitaan paljon pieniä tarkkaan harkittuja valintoja.


4. Millaiset tapahtumat tuovat parhaiten esille heidän persoonallisuuttaan? Miten he reagoivat erilaisiin tilanteisiin? Kuinka he ilmaisevat tunteensa?
Näihin kysymyksiin vastaaminen vaatii syvällistä pohdintaa. Suunnitellessani juonta olen ensin ottanut selvää esimerkiksi siitä, millaisia tunteita kukakin on taipuvainen kokemaan tai siitä, miten henkilöni suhtautuvat vaikkapa menetykseen. Sen jälkeen mietin, millainen tapahtuma tai kohtaus toisi kyseisen piirteen parhaiten ilmi, millaisissa tilanteissa tunne herää ja niin edelleen.

5. Kuinka paljon heistä täytyy antaa tietoa ja milloin?
Kuinka monta tuntia olenkaan viettänyt miettien tätä kysymystä! Tärkeitä yksityiskohtia jää helposti mainitsematta siksi, että minulle ne ovat itsestään selviä. Mitä pidemmälle kirjani etenee, sitä useammin kysyn itseltäni, olenko kertonut henkilöistäni tarpeeksi voidakseni nyt kertoa tämän ja tämän asian. Jotta henkilökuvaus pysyy kasassa, täytyy miettiä, mikä on olennaista juuri nyt, millaista tietoa lukija tarvitsee juuri nyt ymmärtääkseen tämän juonikuvion oikein. Kaikista henkilöistä ei voi kirjoittaa samaan aikaan, joten täytyy valita ne joihin keskittyy. Young Fightersin tarina on auttanut minua näissä valinnoissa suunnattomasti. Palaute, jota olen saanut, on kehittänyt arviointikykyäni tasaisesti ja nyt informaation valikoiminen on jo helpompaa.


Entä tavoitteeni henkilökuvauksen suhteen? Mihin pyrin?

Tietenkin onnistumaan näissä kaikissa asioissa mahdollisimman hyvin. Pyrin ehjään, loogiseen henkilökuvaukseen, joka tekee oikeutta jokaiselle Young Fightersin henkilölle. Pyrin esittelemään hahmoja mielenkiintoisesti ja koukuttavasti monipuolisen juonen avulla. Toivon, että kun ensimmäinen YF-romaani on valmis, sen sivuilta löytyy lukijoille ainakin yksi henkilö, joka kiinnostaa heitä tai joka herättää heissä tunteita - olivat ne sitten rakkaudellisia tai tulikivenkatkuisia. Toivon, että siinä vaiheessa kun lähetän käsikirjoituksen kustantajille, lukija kokee henkilöni yhtä todellisina kuin minä, ja ainakin melkein yhtä rakkaina kuin minä. Olisi myös mahtavaa, jos lukijani löytäisivät henkilöiden joukosta jonkun, johon he voivat samastua.


Tällaisia ajatuksia henkilökuvauksesta. Lopuksi haluan kertoa, että kirjoittaminen edistyy taas hyvin. Kirjoitin eilen loppuun yhden parhaista kohtauksistani ja oloni on sen mukainen. Rakastan tätä työtä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti