18.9.2012

Ajattelun aarteita

Ensimmäiseksi pahoittelut pitkästä tauosta. Yliopisto on vienyt kaiken aikani, joten en ole ehtinyt päivittää blogiani. Nyt viimein pääsen antamaan teille pienen tilannekatsauksen!


Kirjan kirjoittaminen on ollut tauolla siinä missä kaikki muukin kirjoittaminen. Elämäni muuttui loppukesällä kiireiseksi ja yliopiston alettua superkiireiseksi, minkä takia en ole pystynyt keskittymään kirjoittamiseen silloinkaan kun aikaa olisi ollut edes vähän. Inspiraatiokaan ei riittänyt, eli minuun iski writer's block. Kirjoittamisesta ei tullut kerta kaikkiaan mitään, joten annoin sen olla muutaman viikon ja odottelin inspiraatiota.

Viime viikon keskiviikkona (joka oli muuten 12. päivä) sain viimeinkin tekstistä kiinni ja kirjoitin lyhyehkön tunnelmapätkän viimeiseen lukuun. Ratkaisu yllätti minut, mutta ajattelin tehdä sen kun kerran siltä tuntui. Keskiviikon jällkeen pidin taas parin päivän tauon, jonka jälkeen kirjoitin lauantaina kaksi sivua ja sunnuntaina puolikkaan sivun. Olen siis pääsemässä uudelleen vauhtiin!


Eilen sain huiman annoksen motivaatiota ja uutta ajateltavaa Sinituulilta, jonka kanssa vietin kolme tuntia keskustellen Young Fightersin luvuista, henkilöistä ja juonikuvioista. Käteen jäi kourallinen uusia huomioita, lisäyksiä, havaintoja ja ajatuksia, joita työstämällä saan aineksia useampaan lukuun. 

Sinituulin palaute on erityisen arvokasta siksi, että se on hyvin tarkkaa ja syvällistä. Hän lukee paljon ja se huokuu hänen huomioistaan; hän totesi muunmuassa, että päähenkilölläni on kadehdittavat hermot ja sanoi pitävänsä siitä, että Alexista huokuva turva ei ole sidottavissa hänen ruumiinrakenteeseensa. Kuka tahansa ei kiinnitä huomiota sellaisiin asioihin eikä osaa ilmaista niitä täsmällisesti. Parasta on, että hän näkee syvemmälle kuin edes olettaisin hänen näkevän tässä vaiheessa. Kirjani on vielä keskeneräinen enkä olisi uskonut, että tekstistäni välittyy nyt jo niin paljon olennaisia asioita. Olen yllättynyt ja todella ilahtunut.

Minun täytyy myös mainita se, kuinka paljon arvostan kommentteja, joista välittyy niiden antajan persoonallisuus. Sinituuli on malliesimerkki tästä. Hän on eläväinen persoona ja hänen tunteensa ja tapansa reagoida näkyvät hänen palautteessaan vahvasti. Rakastan sitä! Kun kommentista välittyy henkilökohtainen kokemus, tiedän osuneeni johonkin merkittävään. Sitähän jokainen kirjailija haluaa.

Sinituulin ansiosta pääsen siis kurkistamaan lukijan mieleen, siihen miten ja miksi lukija muodostaa juuri tietynlaisia havaintoja ja mielikuvia. Sellainen tieto on kirjailijalle kullanarvoista.

Eikä Sinituulin vaivannäön arvo tietenkään tähän lopu! Sen lisäksi, että hänellä on silmää ja näkemystä, hän jakaa ajatuksensa mielellään. Ihmettelenkin sitä, kuinka hän jaksaa innostua niin valtavasti minun tekstistäni ja pyöritellä sen yksityiskohtia mielessään niin intensiivisesti. Hän on lukenut melkein kaiken mitä olen tähän mennessä kirjoittanut ja tehnyt sen lyhyessä ajassa, eikä innostukselle näy loppua. En voi laskea kahden käden sormin niitä kertoja, jolloin suuni on loksahtanut auki hänen ansiostaan. Arvostan hänen avuliaisuuttaan suunnattomasti enkä voi yhdessä tekstissä kertoa riittävän selvästi sitä, kuinka paljon inspiraatiota olen saanut häneltä. Sinituuli, olet mahtava!

Kun minulla on tällainen assistentti, en joudu ikinä ylitsepääsemättämiin kirjallisiin vaikeuksiin. Sinituulin kanssa keskustellessani näen, kuinka paljon olen kehittynyt ja että olen menossa oikeaan suuntaan. Mikä voisi olla sen parempaa?


Lähiviikkoina aion siis panostaa tämän tapaamisen antamiin ajatuksiin ja ideoihin, ja kun olen edistynyt tarpeeksi, tapaan Sinituulin uudestaan. Lisää tekstiä on siis odotettavissa!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti