26.8.2012

Haasteita ja tavoitteita osa 1: Juoni

Kysäisin eilen Marialta, tuleeko hänelle mieleen jotain Young Fightersiin liittyvää asiaa, josta hän haluaisi tietää enemmän. Niinpä hän puolestaan kysyi minulta, mikä on kirjan kirjoittamisen suurin haaste. Mieleeni tuli heti muutama, ja ajattelin käsitellä niitä jokaista erikseen. On vaikeaa sanoa, mikä niistä on suurin, joten en laita niitä arvojärjestykseen vaan kirjoitan haasteista siinä järjestyksessä jossa ne tulivat mieleeni. Ensimmäisenä vuorossa on siis juoni.


Ennen kuin kirjan kirjoittamisen voi aloittaa, täytyy keksiä sen idea. Kun idea eli tarina on löytynyt, alkaa juonen rakentaminen. Juonen käsite eroaa tarinan käsitteestä siinä mielessä, että juonessa on oleelllista tapahtumien järjestys eikä niinkään niiden merkitys. Siksi puhutaankin 'kauniista tarinasta' eikä 'kauniista juonesta'. Vaikka hyvä tarina on mielenkiintoisen kirjan lähtökohta, se ei vielä takaa onnistunutta kirjaa. Nyt selvennän vähän, miksi.

Toimivan juonen rakentaminen vaatii aikaa ja keskittymistä. Vasta kun juonen rakenne on ehjä, voidaan puhua toimivasta käsikirjoituksesta tai hyvästä kirjasta. Juonta ei kuitenkaan keksitä yhdessä päivässä, vaan se kasvaa ja kehittyy vähitellen. Kun aikoinaan aloin kirjoittaa ensimmäistä kirjaani, mielikuvitukseni tuotti kymmeniä erilaisia tapahtumia, juonikuvioita ja tilanteita henkilöiden välillä. Niistä minun on täytynyt valita parhaat ja sellaiset, jotka ovat olennaisia nimenomaan sarjan ensimmäisessä osassa. Olen tehnyt monia virheitä tämän prosessin aikana. Ne ovat johtaneet minut takaisin alkupisteeseen, ja nyt minusta tuntuukin siltä kuin kirjoittaisin aivan uutta kirjaa. Nykyinen käsikirjoitus eroaa niin valtavasti ensimmäisistä raakaversioista, joita kyhäsin kokoon vuosia sitten.

Minulle juonen kehittämisessä on ollut haastavinta sen moniulotteisuus. Kirjan tekemisessä täytyy ottaa huomioon todella monia asioita, ja osa niistä saattaa tuntua lukijasta merkityksettömiltä tai liiankin suunnitelluilta. Kirjoittamiseen liittyy enemmän tai vähemmän suunnittelua, mikä saattaa välittyä tekstistä. On vaikeaa saavuttaa yhtä aikaa virheetön juonenkulku ja soljuva teksti, jonka kieli kuulostaa luonnolliselta. Tavoitteeni on tietenkin onnistua näissä molemmissa.

Kaikkein eniten olen Young Fightersia kirjoittaessani pohtinut sitä, missä järjestyksessä kerron asiat ja tapahtumat. Sarjan tarinaan liittyy monia salaisuuksia, joita henkilöt selvittävät. Minun täytyy siis jatkuvasti toistaa mielessäni, mitä olen jo kertonut ja täytyykö jotain asiaa selittää enemmän ennen kuin siirryn seuraavaan vihjeeseen. Myös henkilösuhteisiin liittyviä asioita on mukana runsaasti, joten niiden tapahtumat on sijoitettava järkevästi kulkemaan rinnakkain ydinjuonen kanssa. Jotkut tapahtumat ovat olleet hankalampia kuin toiset; vastaan on tullut sekä sellaisia tapahtumasarjoja, joiden paikkaa olen vaihtanut aina kun olen aloittanut uuden version kirjoittamisen, että sellaisia ovat ja pysyvät juuri siinä missä ne ovat olleet syntymästään lähtien. Olen ilokseni päässyt viimeinkin siihen pisteeseen, jossa kaikilla tärkeimmillä tapahtumilla on paikkansa ja muutosta tapahtuu vain pienissä, juonta täydentävissä asioissa.

Nyt kun juonen rakenne on säilynyt vakiona jonkin aikaa, minulla on ollut aikaa pohtia yksityiskohtia. Voin alkaa hiljalleen tarkastella käsikirjoitusta kokonaisuutena ja miettiä, puuttuuko siitä jotakin tai onko jossakin kohdassa jotakin ylimääräistä. Tähän mennessä saamani palautteen perusteella näyttää siltä, että minun täytyy lisätä enemmän kuin ottaa pois. Koko totuuden toki näkee vasta sitten, kun kaikki luvut on kirjoitettu ja assistenttini pääsevät lukemaan käsikirjoituksen alusta loppuun.

Työstän lisäksi jatkuvasti tyyliäni ilmaista asioita. Kysyn itseltäni, olenko kertonut sen ja asian oikein, olenko kuvaillut jonkin tapahtuman niin kuin todella sen näen, tuleeko jokaisen henkilön näkökulma riittävän selvästi esille, vallitseeko jännityksen ja rauhallisuuden välillä tasapaino... Kysymyksiä on lukemattomia, ja niistä jokaiseen minun täytyy keskittyä erikseen silloin, kun viimeistelen käsikirjoitusta. 

Tässä muutamia ajatuksia juonen rakentamisesta. Behind the words-blogi täyttää huomenna vuoden, joten seuraavaa tekstiä voi odottaa sinne.

Uusia tekstejä odotellessa,
Booklover

14.8.2012

Inspiraatiota etsimässä

"Lost from the start
I might as well be on the moon
Much colder than I thought even in a month of June
No communication makes you feel so alone
Well, all we need is patience of which I've never really known

But now it's too late
 It's taking over me
It feels so supernatural
And I'm pulled the other way and it's more than I can take
And I'm losing hold of everything
And no matter how I try
you know I can't deny
'cause you feel so supernatural

Every step I've taken has led me here to where you are
But all that I believe in is keeping me from seeing too far
Throwing out the questions, waiting for the right reply
Looking for the answers, tell me will it be tonight?

But now it's too late
 It's taking over me
It feels so supernatural
And I'm pulled the other way and it's more than I can take
And I'm losing hold of everything
When it's more than physical it's kind of hard to see beyond the glow
And no matter how I try
you know I can't deny
'cause you feel so supernatural

Through the atmosphere I'm seeing
Glimpses of the past I'm leaving
Holding on for life as we collide

But now it's too late
 It's taking over me
It feels so supernatural
And I'm pulled the other way and it's more than I can take
And I'm losing hold of everything
When it's more than physical it's kind of hard to see beyond the glow
And no matter how I try
you know I can't deny
'cause you feel so supernatural

Feel so supernatural, feel so supernatural
Feel so supernatural, feel so supernatural" - Daughtry, Supernatural

Daughtry - Supernatural


Niin, tämä biisi tosiaan on inspiroinut minua viime aikoina ja monta kertaa ennenkin Young Fightersia kirjoittaessani. Käsittelen sitä tarkemmin ensimmäisenä, koska se antaa minulle ideoita juuri nyt. 

Supernatural on Daughtryn kappaleista ehkä kaikkein salaperäisin: sanat täytyy lukea moneen kertaan, ennen kuin ymmärtää mistä siinä on kyse. Sanoihin täytyy keskittyä, eikä sekään välttämättä kerro kappaleen ideaa. Minulle Supernatural on aina ollut tarina hankalasta tilanteesta jonkun ihmisen elämässä; niin hankalasta tilanteesta, että se tuntuu yliluonnolliselta. Sanoissa on viitteitä ihmissuhteeseen, voimakkaisiin tunteisiin ja muutoksiin, jotka järkyttävät kappaleen puhujan mielenrauhaa, mutta ne eivät kerro tarkasti, mitä laulussa tapahtuu. Se voi siis liittyä moneen erilaiseen tilanteeseen, minkä arvelen olevan syy siihen, että se inspiroi minua niin kovasti.

Kuuntelen kyseistä biisiä eniten silloin, kun kirjoitan jännittävää kohtausta, jossa joku sarjan henkilöistä joutuu henkisesti koetukselle. Luku voi käsitellä ihmissuhdeongelmaa, vaaratilannetta tai muutosta elämässä. Tärkein kriteeri on tilanteen vaikeus ja sen aiheuttama päänvaiva. Mitä enemmän kohdassa on psykologiaa ja  henkilöiden välisiä jännitteitä, sitä todennäköisempää on että pääsen oikeaan tunnelmaan Supernaturalin avulla. Se kuvaa hyvin hämmennystä ja tunnemyrskyjä, joita henkilöni kokevat parhaillaan ja sen rytmissä on sopivasti energiaa.


Koska kirjoittaminen ei tahtonut luistaa viime viikollakaan, keskityin inspiraation etsimiseen. Yritin lukea Clive Cusslerin Kaanin aarretta, mutta en ehtinyt lukea sitä loppuun ennen kuin se oli pakko palauttaa kirjastoon. Niinpä siirryin elokuviin ja tv-sarjoihin. Olen jäänyt totaalisesti koukkuun Kostoon - se on ehdottomasti parhaita sarjoja, joita olen seurannut. Nostalgian vuoksi olen myös katsellut O.C:n ensimmäistä tuotantokautta. Rakastan sarjaa edelleen, vaikka sen viimeinen jakso nähtiin jo vuosia sitten. Kerron tulevaisuudessa lisää O.C:n merkityksestä ja sen herättämistä ajatuksista. Viikonloppuna katsoimme Joonaksen kanssa kaksi elokuvaa (Karkausvuosi ja Super 8), jotka myös auttoivat osaltaan ideoiden syntymistä. Sunnuntaina pääsin vihdoin kirjoittamisen makuun ja kirjoitin sivun lähes yhteen menoon.

Eilen ja tänään olen kuunnellut monenlaista musiikkia ja myöhemmin olisi tarkoitus katsoa jokin elokuva, jos vain maltan. Toivon pääseväni uuden luvun pariin viimeistään loppuviikosta.

Nyt takaisin inspiraation etsintään! Hyvää viikonjatkoa.

Booklover

7.8.2012

Daughtry

Pieni tilannekatsaus ennen varsinaista aihetta: Viimeksi kuluneiden kahden viikon aikana olen kirjoittanut vain puolitoista sivua yksinkertaisesti siksi, ettei minulla ole ollut aikaa. Ensin vietin viikon Helsingissä reissaten ja lapsia vahtien ja sen jälkeen lähdinkin mökkeilemään. Tulin kotiin eilen, ja tänään olisi tarkoitus aloittaa uuden luvun kirjoittaminen. Vielä pitäisi päättää, minkä!


Nyt tämän tekstin pääaiheeseen, eli lempibändiini.

Olen tainnut joskus mainitakin, että kuuntelen paljon musiikkia kirjoittaessani. Lempibändini Daughtry on inspiroinut minua siitä asti, kun kuulin heidän musiikkiaan ensimmäisen kerran vuonna 2007. Bändissä on viisi jäsentä, ja laulaja Chris Daughtry (jonka mukaan bändi on saanut nimensä) tekee kappaleensa itse tai jonkun läheisen ystävän kanssa. Hän on todella taitava sanoittaja ja hyvin lahjakas laulaja, mikä on vain murto-osa siitä kokonaisuudesta, jonka vuoksi hän inspiroi minua enemmän kuin yksikään toinen laulaja.

Rakastuin Daughtryn musiikkiin törmättyäni sattumalta kappaleeseen What about now Youtubessa. Sen kauniit, koskettavat sanat antoivat jumittavalle kirjoittamiselleni virtaa, ja aloin heti etsiä bändin muita kappaleita. On mahdotonta sanoa, mikä Daughtryn kappaleista on suosikkini, sillä rakastan niitä kaikkia niin melodioiden kuin sanojenkin takia.

Daughtryn musiikki on melkoisen monipuolista. Heidän kappaleensa ovat pääasiassa rockia, mutta levyiltä löytyy myös hitaita, herkkiä lauluja ja sellaisia kappaleita, jotka ovat monen genren sekoituksia. Daughtry kulkee mukana kirjoittamisessani päivittäin ja jokaiseen kirjoittamaani lukuun löytyy vähintään yksi kappale, joka auttaa minua pääsemään oikeaan tunnelmaan.

Ihailen Daughtrya niin kovasti siksi, että bändi tekee musiikkia sydämellä. Chris kirjoittaa kappaleet sielullaan, antaakseen ihmisille jotain ainutlaatuista. Hän ei juokse rahan perässä vaan rakastaa fanejaan. Arvostan artisteja, jotka tekevät omanlaistaan musiikkia välittämättä muiden mielipiteistä. Jokainen Daughtryn kappale on erilainen ja samalla selvästi tunnistettavissa heidän tekemäkseen. Niissä kaikissa on oivaltavat, hienot sanoitukset ja hienoja musiikillisia ratkaisuja. Tietenkin myös Chrisin upea ääni hämmästyttää minua kerta toisensa jälkeen.

Tässä muutama biisi kuunneltavaksi:





What about now ja Feels like tonight löytyvät Daughtryn ensimmäiseltä levyltä ja ovat kumpikin minulle rekkaita kappaleita. Niistä kumpikaan ei juuri nyt liity kirjoittamiseeni, mutta niistä saa hyvän käsityksen Daughtryn tyylistä. Kolmas, Supernatural, löytyy bändin toiselta albumilta ja on antanut minulle inspiraatiota kahteen edelliseen lukuun. Jos kuuntelette sanoja tarkkaan, voitte saada käsityksen kyseisten lukujen tunnelmasta.

Tavoitteenani on liittää tuleviin teksteihini vähintään yksi Daughtryn kappale ja kertoa niiden merkityksestä.  Yritin samaa puolisen vuotta sitten toisessa blogissani, mutta se ei onnistunut. Uusi yritys on toivottavasti parempi!

Booklover