15.7.2012

Kunniatehtäviä

Maria: "Arvaa mikä mun tuleva lempikirja on?"
Minä: "No?"
Maria: "Riippuu siitä minkä sä annat sun kirjalle nimeks."

<3 <3 <3 

Tuossa on palanen keskustelusta, jonka kävimme Marian kanssa eräänä toukokuisena lauantaina. Olimme liikkeellä tavaomaisen kolmikkomme voimin: minä, Maria ja Aleksi. Tuossa vaiheessa olimme tavalliseen tapaan keskustelleet kaikesta mahdollisesta elokuvista kuulumisiin ja olimme siirtyneet meitä ehkä eniten yhdistävään aiheeseen: kirjoihin, kirjoittamiseen ja kirjailijoihin.

Emme ole tunteneet toisiamme vielä vuottakaan, mutta se ei ole estänyt kiintymyksen syntymistä. Sekään, että olen Mariaa ja Aleksia neljä vuotta vanhempi, ei vaikuta kuin positiivisesti. Joka kerta kun vietän aikaa heidän kanssaan, saan katsella maailmaa kahden nuoremman ihmisen silmin - kaiken lisäksi kahden fiksun, luovan, ihanan persoonan silmin. Olen heille ikään kuin uusi, henkinen isosisko. Juttelemme yleensä viikottain ja aina Helsinkiin mennessäni voin olla varma, että tämä kaksikko haluaa nähdä minut. Se koskettaa minua syvältä, sillä Maria ja Aleksi ovat minulle kumpikin tärkeitä ja rakkaita.

Tapaamistemme kaava on hyvin yksinkertainen: tapaamme jossakin päin Helsingin keskustaa, kävelemme ympäriinsä, syömme välillä jotakin ja istumme siellä täällä juttelemassa. Keskustelut vievät meidät aina mennessään, eikä aiheista ole pulaa. Keskustelun, josta kirjoitin pätkän alkuun, kävimme kymppikirjaston edessä kiviaidalla istuen. Olimme puhuneet muun muassa siitä, miksi Hitler oli sellainen kuin oli ja siitä, kuinka hienoa elokuvan tekeminen olisi. Tämä ehkä kertoo jotain keskustelunaiheiden kirjosta.

Maria ja Aleksi ovat myös Young Fightersin kannalta mainitsemisen arvoisia, koska he ovat kannustaneet minua kaikki ne päivät, jotka ovat unelmastani tienneet. He antavat minulle paljon uskoa, voimia ja ideioita jatkuvasti eivätkä milloinkaan lakkaa uskomasta minuun. Ajatus siitä, että ensimmäinen kirjani voisi olla joskus Marian lempikirja... se nostaa väistämättä hymyn kasvoilleni. En tiedä, voisiko kirjailijaksi haluavalle kauniimmin sanoa. Minusta tuntuu, että ei.

Tällä kaksikolla on uskomattoman voimakas vaikutus kirjoittamiseeni. He eivät varmaan edes tiedä, kuinka he sen tekevät: heidän kysymyksensä, kommenttinsa oikeastaan mistä tahansa kirjasta ja läsnäolonsa riittävät täyttämään minut ideoilla ja motivaatiolla. Keskustelumme ei tarvitse edes sivuta Young Fightersia, se voi silti antaa minulle energiaa. Sillä on varmasti paljon tekemistä sen kanssa, että sekä Mariassa että Aleksissa olisi ainesta kirjailijaksi. Saman päivän aikana hykertelimme ajatukselle siitä, että jonain päivänä joku lukisi kirjojamme tietämättä, että tunnemme toisemme ja että monet kirjat saivat alkunsa yhteisistä hetkistämme.

Myös Aleksi antoi minulle melkoisen annoksen motivaatiota tuona samana lauantaina. Hän soi minulle todella suuren kunnian vaativan tehtävän muodossa. En paljasta vielä muuta kuin sen, että tehtävä liittyy kirjoittamiseen ja Aleksin saamaan ideaan. Jos mieleenne tulee jotain, voitte toki kertoa sen kommentoimalla. 

Tuon päivän jälkeen kirjani on edistynyt entistäkin paremmin. Aloin pitää kirjaa siitä, kuinka paljon kirjoitan päivittäin ja olen saanut kirjoittamiseen tietyn rytmin. Motivaatio ja into kuplii sisälläni joka hetki. Kiitokset siitä Marialle ja Aleksille. Kiitos siitä, että kuljette rinnallani tällä pitkällä tiellä. Olen todella onnellinen osasta, joka minulla on elämässänne. Teette elämästäni päivä päivältä rikkaampaa.

Nyt toisen blogitekstin ja Young Fightersin pariin! Kysymykset ja kommentit ovat tervetulleita.

Mukavaa sunnuntaita ja tulevaa viikkoa kaikille!

Booklover


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti