6.6.2012

Kahdeksan vuoden kunniaksi

Young Fighters täyttää tänään kahdeksan vuotta.

Jo tuon lauseen kirjoittaminen vie puhekykyni. Tämä päivä koitti jotenkin varkain ja huomaamatta. Tuntuu kuin olisin vasta eilen tajunnut, että todella olen kirjoittanut Young Fightersia jo kahdeksan vuotta. Näihin vuosiin on mahtunut paljon: satoja, ellei tuhansia tunteja kirjoittamista, satoja puoliksi valvottuja öitä, vähintään saman verran ideointia ja suunnittelua, kymmeniä kannustavia kommentteja ja mahtavia keskusteluja, riemua ja vaikeuksia, inspiraatiota ja valkoisen paperin kammoa sekä paljon ihania, merkittäviä ihmisiä jotka ovat tehneet tästä matkasta mahdollisen.

Olen kirjoittanut kahdeksan vuoden aikana kuutta versiota ensimmäisestä Young Fighters-romaanista. Kolme ensimmäistä kirjoitin loppuun, kolmea viimeisintä olen ryhtynyt muokkaamaan kesken kirjoittamisen ja luonut samalla uuden version. Nyt alan olla ensimmäiseen kirjaan todella tyytyväinen ja olen löytänyt oikean tavan kirjoittaa. Olen myös suunnitellut sarjan kolme seuraavaa osaa melkein kokonaan ja mielessäni on aineksia ainakin kymmeneen Young Fighters-romaaniin. Luettava ei siis lopu kesken!

Neljästä ensimmäisestä vuodesta olen kertonut pääpiirteet, mutta lukiovuosia en ole käsitellyt vielä ollenkaan. Ne olivat yhtä vuoristorataa: lukiovuosien aikana sekä kirjoitin siihen mennessä parhaimmat lukuni että koin pisimmät kaudet, joiden aikana en pystynyt kirjoittamaan lainkaan. Niiden aikana tunsin ensimmäistä kertaa, mitä valkoisen paperin kammo todella tarkoittaa ja kuinka raskas paino kirjoittamattomuus voi olla. Oli myös aikoja, jolloin sain paljon ideoita mutta en pystynyt tarttumaan yhteenkään. Se oli kamalaa. Sellaista saattoi jatkua kuukausia, mutta se saattoi myös loppua yhtäkkiä ja saatoin pystyä kirjoittamaan kokonaisen luvun yhdessä viikossa tai kymmeniä sivuja kuukaudessa. Sekin oli rasittavaa, sillä se sai minut hämmentymään ja kysymään itseltäni, mistä oikein oli kysymys.

Kirjoittaminen oli lukiovuosina vaikeaa myös siksi, ettei minulla ollut tarpeeksi aikaa. En pystynyt keskittymään kirjoittamiseen, jos läksyjä oli paljon tai koeviikko lähestyi. Kiireessä kirjoitettu teksti oli poikkeuksetta huonoa, mikä sai minut usein turhautumaan ja luovuttamaan meneillään olevan päivän osalta. Lopulta kirjan kirjoittaminen jämähti suurinpiirtein siihen kohtaan josta aloitin sen muokkaamisen ja loppuun kirjoittamisen viime syksynä.

Viimeksi kulunut Young Fighters-vuosi on ollut ehdottomasti ihmeellisin ja parhain. Viime kesä kului vielä hiukan ihmetellessä ja samoissa kohdissa jumittaessa, mutta syksyllä koulun alkaessa sain valtavasti uutta voimaa ja inspiraatiota. Se on suureksi osaksi ystäväni Pauliinan ansiota. Hänen kanssaan saan onnekseni jakaa rakkauden kirjoja ja kirjoittamista kohtaan, ja hänen innostumisensa Young Fightersista herätti minussa  uudestaan uskon ja palon tarinaa kohtaan. Hän sai minut todella ymmärtämään sen, että Young Fighters voi olla juuri se sarja, jota joku nuori odottaa; juuri sellainen sarja, jonka mukana voi kasvaa ja josta voi saada irti jotain kultaa arvokkaampaa. Pauliina on myös toiminut arvokkaana assistenttina. Olen saanut häneltä paljon palautetta, jota voin hyödyntää sitten, kun olen saanut kaikki puuttuvat luvut kirjoitettua.

Inspiraatiota herättäli myös aiheet, joita luennoilla käsiteltiin. Olin tiiviisti tekemisissä suomen kielen kanssa ja samaan aikaan asuin samassa huoneessa Pauliinan kanssa opiston asuntolassa. Syksyllä käydyt keskustelut kirjallisuudesta ja kirjoittamisesta kantavat vielä pitkälle.

Joululomalla monta ongelmaa ratkesi, kun sain viettää viikon Teneriffalla. Ensimmäisessä kirjassa on osio, joka liittyy tiiviisti Teneriffaan, mutta sen kirjoittaminen oli ollut lähes mahdotonta ennen joululoman matkaa. Matkan aikana sunnittelin tämän osan luvut kokonaan uudelleen ja olen kirjoittanut niitä matkan jälkeen pala palalta. Matkustamisella on aina ollut voimakas, kehittävä vaikutus minuun niin ihmisenä kuin kirjoittajanakin. Sillä on varmasti tekemistä sen kanssa, että aloitin Young Fightersin kirjoittamisen ulkomaan matkalla.

Kahdeksannen vuoden viisi viimeistä kuukautta ovat olleet erittäin tiiviitä. Tammikuu ja helmikuu kuluivat enimmäkseen tulostettujen lukujen lukemiseen ja korjausmerkintöjen tekemiseen. Aloittelin myös Teneriffalle sijoittuvien lukujen kirjoittamista, mutta intensiivisin kausi alkoi maaliskuun kahdentenatoista päivänä. Olin ulkona kävelyllä, kun yhtäkkiä alkoi tuulla kovempaa kuin moneen päivään. Tuuli osui suoraan kasvoihini ja silloin minussa heräsi vahva tunne siitä, että minun täytyy kirjottaa tämä kirja, minun täytyy kirjoittaa tämä sarja. Täytyy kerta kaikkiaan, meni siinä kuinka paljon aikaa tahansa. Joku, ehkä useampikin minulle tuntematon ihminen jossain päin maailmaa odottaa sitä, että saa ensimmäisen Young Fightersin käsiinsä, minä itse odotan sitä ja moni tuttu ihminen odottaa sitä. Miksi siis viivyttelisin?

Samana päivänä aloitin intensiivisen kirjoittamisen, joka on jatkunut tähän asti ja tuntuu joka päivä paremmalta. Olen pitänyt kiinni siitä, että kirjoitan päivittäin tai teen jotain muuta kirjaani liittyvää, jos tekstiä ei synny tai minulla ei ole aikaa kirjoittaa. Vajaan kolmen kuukauden aikana olen kirjoittanut lähes sata sivua, saanut monta uutta lukua valmiiiksi ja vielä useamman hyvään alkuun. Kirjoittaminen tuntuu ajoittain ilmalennolta - ja silloinkin kun jumiudun, en anna sen häiritä vaan teen jonkin aikaa jotain muuta ja yritän sitten uudestaan.

Kesäloman aikana aion asettaa joka viikko itselleni tavoitteen, kuinka paljon kirjoitan viikossa. Viime viikolla tavoitteeni oli kymmenen sivua, johon en aivan päässyt: sain kirjoitettua 6,5 sivua. Tällä viikolla nostin tavoitetta kahteentoista sivuun ja uskon pääseväni lähelle sitä. Vähintään aion ylittää edellisen viikon saldon eli kirjoittaa ainakin seitsemän sivua. Jos virtaa riittää tällä tavalla koko kesän, ensimmäinen kirjani valmistuu elokuun loppuun mennessä. 

Kirjoittamisen ohella kerään palautetta. Kun olen kirjoittanut kaikki luvut, käyn palautteen läpi ja teen sen herättämien ideoiden pohjalta viimeiset suuren liinjan muutokset käsikirjoitukseen. Sen jälkeen alkaa adjektiivien ja adverbien alleviivaaminen ja turhien karsiminen sekä muut pienet viimeistelyt. Kovin paljon en siinä vaiheessa enää editoi tekstiä, jotta siitä huokuva palo kirjoittamista kohtaan ei huku korjausten alle.

Voin myös paljastaa, että noin kaksi kuukautta sitten keksin monta uutta juonikuviota, jotka liittyvät Young Fightersin syvimpään ytimeen. En malta odottaa, että pääsen pudottelemaan kyseisen palapelin palasia tekstiini. Olen saanut idean myös muutamaan aivan uuteen kirjaan, joiden tarpeellisuudesta tai mahdollisesta olemassaolosta minulla ei ollut ennen tätä kevättä aavistustakaan. Jännittäviä aikoja on siis luvassa.

Tämä päivä, Young Fightersin kahdeksas syntymäpäivä on suuri saavutus, josta olen todella iloinen ja onnellinen ja jonka haluan ehdottomasti jakaa teidän kanssanne. Sen kunniaksi annan teille pienen haasteen, johon voitte halutessanne osallistua. Minusta olisi mahtavaa kuulla, millaisia ajatuksiani edelliset tekstini ovat herättäneet ja mitä haluaisitte tulevaisuudessa tietää. Niinpä haastan teidät miettimään yhden kysymyksen Young Fightersiin tai kirjoittamiseen liittyen. Kirjoittakaa se kommenttina tänne tai kirjoittakaa facebook-viesti, jos tunnette minut ja olen kaverilistallanne. Vastaaminen olisi minulle ilo ja kysymyksenne iso apu tulevaa varten. Mielenkiintoisimpiin kysymyksiin voin kirjoittaa myös erillisen vastauksen blogitekstin muodossa. Osallistukaa, jos siltä tuntuu.


En ole koskaan aikaisemmin tuntenut näin suurta riemua siitä, että olen kirjoittaja. Young Fightersin kirjoittaminen ei koskaan ole tuntunut näin hienolta ja merkittävältä. Kaiken työn ja ajoittaisen tuskan jälkeen olen tässä ja kuljen eteenpäin edelleen. Nyt pystyn pitkästä aikaa kuvittelemaan sen hetken, kun viimeinenkin piste on paikallaan ja voin helpottunein, tyytyväisin mielin lähettää käsikirjoituksen eteenpäin. Tällä päivällä on varmaan jonkinlainen yhteys siihen, että olin nimenomaan kahdeksanvuotias silloin kun sain tietää haluavani kirjailijaksi. Kahdeksan moniulotteista, ihanaa, riemukasta, vaikeaakin vuotta ovat olleet pitkä, hyvin pitkä matka, ja tähän pisteeseen päästyäni voin vain todeta, etten ole koskaan ollut innostuneempi, inspiroituneempi, mykistyneempi, hämmästyneempi enkä onnellisempi. Kahdeksanvuotiaasta asti olen unelmoinut pitkän kirjasarjan kirjoittamisesta, nyt saan elää unelmaani todeksi.

Maininnan arvoisia ovat muutamat kirjailijat, muusikot ja ihmiset, jotka ovat pitäneet tätä laajaa inspiraatiota yllä. Haluan mainita J.K.Rowlingin, jonka luoman maailman ansiosta löysin oman tieni; Stephenie Meyerin, jonka hahmot opettivat minulle paljon rakkaudesta ja ihmissuhteiden kuvauksesta sekä saivat minut löytämään muutaman fantasiatarinan, jotka haluan joskus kirjoittaa; Carlos Ruiz Zafónin, jonka intohimoinen kieli saa minut haukkomaan henkeäni sekä Michael Connellyn, jota parempaa jännityskirjailijaa ei tämän maan päällä ole vastaan kulkenut. Muusikoista haluan kiittää Daughtrya, sielukkainta rock-bändiä jonka tiedän ja jonka laulajaa ihailen ja kunnioitan valtavasti niin hänen äänensä, verbaliikkansa kuin persoonansakin vuoksi; Avril Lavignea, jonka kauniit rakkauslaulut voivat saada kenet tahansa itkemään; Enrique Iglesiasta, jonka musiikki poikkeaa muusta popista melkosesti ja välittää taidokkaasti tunteita. Erityisesti haluan kiittää Mariaa ja Aleksia, kahta ainutlaatuista persoonaa jotka jakavat kanssani kiinnostuksen niin kirjoittamista, kirjoja kuin elokuviakin kohtaan ja ovat yksi suurimmista voiman ja ilon lähteistä elämässäni. Viimeksi vietin heidän kanssaan ikimuistoisen lauantai-illan, josta aion kirjoittaa erillisen tekstin lähiaikoina. Kiitos siis heille kannustuksesta, tarttuvasta iloisuudesta ja innokkuudesta sekä inspiraatiosta.

Sinituuli on ollut suunnattoman suuri ja ihana apu kuluneiden kahden kuukauden aikana - hän on lukenut melkein kaiken, mitä olen tähän mennessä kirjoittanut ja analysoinut tekstiäni perusteellisesti. Hän on todella tarkkasilmäinen lukija ja huomaa jatkuvasti yksittäisiä, pieniä yksityiskohtia joita olisi hyvä selventää tai jotka puuttuvat tekstistä vielä kokonaan. Arvostan hänessä kovasti myös sitä, että hän uskaltaa sanoa, jos jokin on selvästi pielessä tai edes vähänkin pielessä. Ilman sellaista rehellisyyttä minun olisi todella vaikeaa oppia näkemään, miltä tekstini kuulostaa lukijan näkökulmasta.

Suuri kiitos myös kaikille teille, jotka olette lukeneet blogejani ja luette tekstejäni tulevaisuudessa. Jokainen käynti blogeissani motivoi, ja minua ilahduttaa todella paljon se, kun saan melkein päivittäin nähdä jonkun käyneen täällä tai Behind the words- blogissa. Lämmin kiitos ja halaus jokaiselle, joka on joskus kannustanut minua, lukenut Young Fightersia, antanut palautetta tai kysynyt kirjasarjastani jotain. Olette minulle suunnattoman arvokkaita ja tukenne kirjoittamiselleni korvaamatonta. Olen kirjoittanut, suunnitellut, ideionut ja taas kirjoittanut kaikki nämä vuodet, jotta saisitte hyllyynne jotain lukemisen arvoista ja koskettavaa, ja toivon että voin antaa jotain jokaiselle, joka joskus lukee Young Fighters-sarjan romaaneja. Olen hämmästynyt, ilahtunut ja hyvin onnellinen siitä innosta, jolla sarjani on otettu vastaan ja kuinka paljon se on teitä kiinnostanut. Olen onnellinen, koska osaan ja voin kirjoittaa, koska minulla on lupa siihen ja koska minulla on elämässäni niin paljon erilaisia ihmisiä, joille kirjoittaa. 

Kiitos, että olette kulkeneet kanssani tänne asti ja tehneet kirjoittamisesta vaivan arvoista.

Onnellisin, ihmettelevin terveisin tänä merkkipäivänä,
Booklover

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti