14.5.2012

Sateella

Sateessa on jotain taianomaista - ainakin kirjoittamisen ja romantiikan kannalta. Usein sadesäällä kirjoitan parhaita lukujani, keksin parhaita ideoita tai muistan jotain sellaista menneistä, joka on joskus ollut tärkeää ja osa Young Fightersin kehitystä. Kotiseudullani on satanut tällä viikolla kolmena päivänä peräkkäin, ja niinpä sain idean tähän uuteen tekstiin.

Olin koiramme kanssa lenkillä, kun muistin yhden mukavan päivän vuosien takaa. Vietin sen päivän muutaman lapsuudenystäväni kanssa entisellä kotiseudullani. Olimme silloin seitsemäsluokkalaisia, oli toukokuu ja olin edellisenä kesänä muuttanut Helsinkiin. Emme olleet nähneet pitkään aikaan, minkä vuoksi olimme erityisen innoissamme toistemme seurasta.

Oli ollut lämmin, hiostava päivä, jonka päätteeksi päätimme lähteä keskiyöllä läheiselle rannalle heittämään talviturkit syvälle järveen. Lähdimme neljän hengen porukalla kävelemään kohti rantaa jutellen samalla yhtä ja toista. Olimme aivan hulluja - kuka kuvitteli pystyvänsä uimaan järvessä toukokuun alussa?? Varmaan vain sellainen huoleton varhaisteini, jollaisia me siihen aikaan olimme.

Saavuimme tyhjälle rannalle jyrkkää, kapeaa metsäpolkua pitkin joka kulki pienen metsäkaistaleen halki. Joka puolella oli puita ja kasveja, joiden lehdet kutittivat jalkaa. Suuntasimme nauraen laiturille, laskimme pyyhkeet hyvän matkan päähän sen reunasta ja katselimme tummaa vettä miettien, kuinka kylmää se on. Lopulta kisailimme siitä, kuka menee ensimmäisenä veteen - ja minuthan sinne tietenkin ensimmäisenä työnnettiin.

Kiljuin ja nauroin yhtä aikaa, huusin järjettömän kovaa ja ystäväni nauroivat mukana. Hekin hyppäsivät veteen ja viimeiseksi nousimme peräkkäin laiturille. Nauraen ja hytisten kiedoimme pyyhkeet ympärillemme ja lähdimme ukkosta pakoon kotia kohti. Palatessamme alkoi sataa ja ukkonen jyrisi jossain kaukana takanamme. 

En muista tilanteesta enää kovin monia yksityiskohtia, mutta muistan sen tunnelman ja ennen kaikkea ystävyyden, jonka siihen aikaan jaoimme ja olimme jakaneet jo kuusi vuotta. Kun olin ala-asteikäinen, meillä oli tiivis kahdeksan tytön porukka. Olimme aina yhdessä kaikkialla milloin milläkin kokoonpanolla, joskus pienemmällä ja joskus suuremmalla. Jaoimme paljon ja koimme paljon ala-aste vuosina. Se oli tosiystävyyttä. Yksi heistä, Annika, on edelleen tiiviisti elämässäni mukana ja kannustaa minua myös kirjoittamisessa.

Minulla on siis aina ollut hyviä ystäviä, jotka osoittivat minulle ystävyyden arvon. Nämä seitsemän tyttöä, joiden kanssa kävin koulua ja vietin paljon aikaa, vaikuttivat voimakkaasti siihen että yksi Young Fightersin hallitsevista teemoista on ystävyys. Heidän kanssaan minulle kävi selväksi, etten voisi elää ilman ystäviä. Niin ajattelen edelleen: itse asiassa ystävistä on tullut minulle yhä tärkeämpiä sitä mukaa kun olen kasvanut.

Heidän avullaan keksin siis kuusi ensimmäistä Young Fightersin henkilöä: Amyn ja viisi muuta tyttöä, jotka ovat Amyn läheisimmät ystävät. Kehittelin henkilöitä vähitellen, antaen heille samoja ominaisuuksia ja luonteenpiirteitä joita ystävilläni oli ja joita heissä arvostin. Yksikään kirjasarjan henkilö ei ole oikean ihmisen kopio, mutta halusin luoda hahmoja joiden avulla voisin välittää ystävyyden merkityksen lukijoilleni. Heidän antaman inspiraation hydöyntäminen on myös tapa kertoa heille, mitä he merkitsevät minulle.

Sarjan ensimmäisessä osassa keskityn erityisesti Amyn ja hänen tyttöporukkansa suhteiden esittelyyn ja luon muutaman uuden, vahvan ystävyyssuhteen joilla on vaikutusta pitkälle tulevaisuuteen. Olen kehitellyt monenlaisia ystävyyssuhteita, jotta ystävyyttä olisi helppoa käsitellä monesta eri näkökulmasta. Ihmissuhteet ovat kerta kaikkiaan mielenkiintoisia kaikessa monimutkaisuudessaan - toivottavasti myös Young Fightersin sivuilla.

Hyvää maanantaita!

Boolover


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti