7.5.2012

Kenelle kirjoitan ja miksi

Lueskelin alkuviikosta Elizabeth Gilbertin uuden romaanin esipuhetta. Gilbert oli aikaisemmin hyvin pienen piirin kirjailija, mutta julkaistuaan Eat pray loven hänestä tuli huippusuosittu, ja se sai hänet ajattelemaan kirjoittamista uudella tavalla. Uutta kirjaa kirjoittaessaan hän pohdiskeli muunmuassa sitä, kenelle hän kirjoittaa ja miksi. On varmasti vaikeaa tiedostaa niitä miljoonia ihmisiä, jotka odottavat häneltä yhtä hyvää teosta kuin edellinenkin oli. Eihän sellaiselle ihmismassalle voi millään kirjoittaa ahdistumatta. Niinpä Gilbert nimesi noin 30 naista, joille hän kirjoitti tämän uusimman romaaninsa ja kertoi hieman heidän taustoistaan.

Olen monet kerrat hahmotellut mielessäni listaa ihmisistä, joille kirjoitan Young Fightersia ja erityisesti nyt tätä ensimmäistä osaa, mutta en ole kirjoittanut sitä minnekään. Olen ajatellut niitä ihmisiä kymmeniä, satoja kertoja ja joskus sanonut heille, kuinka paljon he ovat saaneet aikaan ja kuinka paljon olen saanut heiltä. Mutta vieläkään en ole kirjoittanut listaa minnekään.

En ennen tätä.

Viimeksi kuluneet kahdeksan viikkoa ovat olleet varsinaista ihmeiden aikaa. Olen kirjoittanut, kirjoittanut ja kirjoittanut loputtomasti, lähes lakkaamatta, päivittäin. Eikä puhti ole lähelläkään loppua. Tätä iloa ovat olleet jakamassa niin monet ihmiset, että se saa minut melkein liikuttumaan. On pitkälti heidän ansiotaan, että olen päässyt tähän vaiheeseen, jossa voin sanoa melkein varmasti, milloin kirjani on valmis. Young Fighters alkaa saada sen tarinan, sen muodon jota olen etsinyt ja josta olen haaveillut... ja ensimmäinen osa lähenee valmistumistaan joka hetki.

Siksi minusta on oikein kirjoittaa täällä niistä ihmisistä, jotka ovat auttaneet ja auttavat edelleen minua tielläni kirjailijaksi.

Kirjoitan Young Fightersin ensimmäistä osaa...

Elinalle, Pauliinalle, Annikalle, Sinituulille, Sampsalle, Teemulle, Joonatanille, Marialle, Aleksille, Katrille, Niinalle, Emilialle, Tialle, Heidille, Hannalle, Tommille, Arille, Marille, Lauralle, Markukselle, Satulle, Liisalle,  Topille, Minnalle, eräälle toiselle Tommille, Sannalle, Annille, sekä tietenkin äidilleni, veljelleni, enolleni ja Joonakselle.

Tuossa on nyt 31 ihmistä, jos oikein laskin ja enemmänkin voisi listaan päätyä. Suurin osa heistä on ystäviäni, osa vanhempia ja osa uudempia.

Elinalle kirjoitan yksinkertaisesti siksi, että hän on yksi parhaista ystävistäni, on kannustanut minua koko sen ajan jonka on minut tuntenut ja odottaa innostuneena kirjani valmistumista. Hän on kerta kaikkiaan korvaamaton ihminen.

Pauliinalle kiitokseksi kaikesta hyvästä, mitä hän on antanut minulle kuluneen lukuvuoden aikana. Kiitokseksi loputtomien sanavirtojen lukemisesta, kommentoimisesta ja kaikesta palautteesta, jota hän on antanut. Siitä ilosta, että hän jakaa rakkauteni kirjoittamista ja lukemista kohtaan.

Annikalle, koska hän on osoittanut kuinka vahvaksi ystävyys voi kehittyä ja on seissyt rinnallani hyvässä ja pahassa kaikki nämä vuodet.

Sinituulille kiitokseksi avusta, kannustuksesta, innostuksesta, kehuista ja tarkkasilmäisyydestä. Siitä että sain hänet taas muutaman vuoden tauon jälkeen assistentikseni.

Sampsalle, hyvälle, arvokkaalle ystävälleni joka pitää huolta siitä, etten milloinkaan laske kynää kädestäni. Kiitokseksi tuesta, kannustuksesta, inspiraatiosta, hyvästä huumorista, luotettavuudesta, mahtavista keskusteluista ja läsnäolosta.

Teemulle, jotta hän saisi vielä jotain hämmästeltävää. Kiitokseksi lojaalista ystävyydestä ja kymmenistä hienoista hetkistä milloin missäkin.

Joonatanille kiitokseksi ja muistoksi mahtavista keskusteluista, joita olemme käyneet.

Marialle, ihanalle sielunsiskolleni, jota toivottavasti saan jonain päivänä kutsua kollegakseni.

Aleksille, kiitokseksi ideoista joita hän on antanut ja osoitukseksi arvostuksesta ja tarttuvasta elämänilosta.

Katrille, johon tutustuin ensimmäisenä riparillani. Ajanvietteeksi, ajatusten herättäjäksi ja innostajaksi.

Niinalle kiitokseksi mahtavasta suhtautumisesta tähän projektiin. Kertomukseksi siitä, kuinka kovasti hän on ilahduttanut minua persoonallaan ja kannustuksellaan, ja jotta hän muistaisi olleevansa yksi niistä, jotka saavat naurunkyyneleet nousemaan silmiini.

Emilialle siitä ilosta, että saamme jakaa kirjoittamisen lahjan ja intohimon. Kiitokseksi ajasta, jonka hän on kuluttanut tekstiäni lukemalla ja kommentoimalla, sekä kannustukseksi hänelle itselleen. 

Tialle, jotta lukioajan muistot säilyisivät. Kertomukseksi siitä kuinka yksikin henkilö voi olla tarinan kannalta tärkeä.

Heidille, jotta hän saisi kiinnostavaa luettavaa ja uusia näkökulmia niihin asioihin, jotka häntä kiinnostavat.

Hannalle, kiitokseksi ystävyydestä.

Tommille tarttuvasta ilosta.

Arille kiitokseksi kannustavista kommenteista, mielenkiinnosta, siitä että hän saa ihmiset nauramaan ja totta kai myös siksi, että hän saisi uutta käännettävää. 

Marille, joka rakastaa Pottereita täydestä sydämestään.

Lauralle, jonka kanssa kävin aikoinaan isoskoulutusta. Kiitokseksi kannustuksesta ja osoitukseksi siitä, että odotus palkitaan.

Markukselle kirjahyllyn laadukkaaksi täytteeksi.

Satulle, ihanalle ihmiselle jonka kanssa voin jakaa ilot ja surut.

Liisalle, mahtavalle persoonalle jonka seuraa tulee nopeasti ikävä.

Topille, reilulle ja rehelliselle kaverille kiitokseksi inspiraatiosta ja lämpimästä suhtautumisesta asiaan kuin asiaan.

Minnalle, kiitokseksi hyvistä hetkistä.

Toiselle Tommille kiitokseksi siitä, että hänen ansiostaan keksin yhden parhaimmista juonikuvioistani.

Sannalle muistoksi menneistä vuosista.

Annille, jotta hän näkee mitä minusta on tullut ja mihin kirjoittaminen minut vei.

Äidilleni, koska rakastan häntä ja koska hän on ollut maailman paras äiti. Kiitokseksi unelmista, joihin hän on kehottanut uskomaan, matkoista joita olemme tehneet, kiitokseksi siitä että rakastuin tarinoihin niin pienenä ja siitä kaikesta tuesta jota olen saanut häneltä vauvasta tähän päivään asti. 

Veljelleni, joka on kerta kaikkiaan mahtava. Muistutukseksi siitä että unelmia kannattaa seurata ja kiitokseksi siitä, että hän on aina uskonut minuun ja ymmärtänyt minua paremmin kuin moni muu. 

Enolleni, joka on aina ottanut kirjoittamiseni vakavasti ja valanut minuun uskoa. Hän on aina uskonut kykyihini järkähtämättä ja muistuttanut, että minut on luotu kirjoittamaan.

Ja tietenkin, rakkaalle Joonakselle, jonka ansiosta uskon itseeni silloinkin kun ajatukset eivät luista ja kirjoittamisesta ei tule kerrassaan mitään. Hänelle, jotta hän oppisi minusta uutta ja löytäisi kirjallisuuden voiman ja hienouden, sekä luottaisi aina itseensä, kykyihinsä, unelmiinsa ja rakkauteen.


Kaikista näistä ihmisistä voisin kirjoittaa enemmänkin. Ja varmasti kirjoitankin. He ansaitsevat sen ja vielä monet, monet kauniit kiitokset. Kirjoitan juuri heille, koska uskon voivani antaa heille jotain uutta ja hienoa. Uskon, että voin kirjoittaa sellaisen kirjan ja sarjan, josta he pitävät ja jolla on heille merkitystä. Kirjoitan heille, jotta he saisivat tietää merkityksensä ja sen kuinka paljon he todella ovat auttaneet ja kehittäneet minua ihmisenä ja kirjoittajana. Uskon, että he saavat jotain syvempää irti tekstistäni, jotain mikä kantaa heitä vielä vanhuuden päivinäkin.


Kirjoitan myös niille nuorille, jotka haaveilevat kirjailijan urasta ja haluavat jakaa lahjansa muille, sekä kaikille joilla on hyviä ystäviä ja joille ystävyys merkitsee yhtä paljon kuin minulle. Kirjoitan kaikille niille, jotka rakastavat kirjoja ja uskovat rakkauteen.


Kiitos, että olette olemassa. Olette rakkaita ja arvokkaita, ja kirjoittamiselleni korvaamattomia. Kiitos, että teette Young Fightersin matkasta näin ainutlaatuisen.

Booklover.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti