25.12.2012

Arvioita ja suunnitelmia

Tässä on nyt tämänhetkinen arvio siitä, kuinka paljon kirjan kanssa on vielä tehtävä töitä. Edellinen arvioni ei osunut kovinkaan oikeaan ainakaan tämän nykyisen arvion perusteella. Se ei kuitenkaan haitannut, sillä deadlinen asettaminen piti huolta siitä, että kirjoitin säännöllisesti. En olisi päässyt näin pitkälle tänä vuonna ilman säännöllisiä tavoitteita.


Sanamäärä nyt: 94851 (Tein muutaman ison muokkauksen, joiden takia sanamäärä on nyt pienempi kuin edellisellä kerralla)

Valmiit luvut: 16

Keskeneräiset luvut: 11

Kokonaan kirjoittamattomat luvut: 6

Kirjoitettavia sanoja jäljellä: noin 65000 sanaa. Saa nähdä, osuuko arvio oikeaan!

Muokattavaa jäljellä: Enimmäkseen pieniä muokkauksia, isoihin juonikuvioihin tuskin tulee enää suuria muutoksia.

Suunnitelmani Teneriffan matkan varalle: Sen lisäksi, että lomailen, teen myös tutkimusta kirjaani varten. Tarkistan, että olen kirjoittanut kaiken oikein ja mietin mahdollisia muokkauksia niihin lukuihin, jotka sijoittuvat Teneriffalle. Otan paljon kuvia ja kirjoittelen ajatuksiani eri paikoista kirjoittamisen ja tekstin editoimisen helpottamiseksi.

Olen tehnyt jo vähän suunnitelmia ensi vuotta varten, mutta niistä kerron tarkemmin vasta sitten, kun olen palannut Suomeen.

Onnellista uutta vuotta! Nähdään tammikuussa.

23.12.2012

Hyvää joulua!

Hyvää joulua kaikille lukijoilleni ja satunnaisille kävijöille!

Kiitos vierailuista, lukemisesta ja kannustavista kommenteista. Annatte minulle valtavasti motivaatiota ja ideoita niin blogien kuin kirjanikin kirjoittamiseen. Jokainen lukija on lahja. Olen niin iloinen siitä, että olette olemassa!

Ensi viikolla katsotaan vielä, mihin asti tänä vuonna pääsin käsikirjoitukseni kanssa. Siihen asti täällä on hiljaisuus.

19.12.2012

Lyhyt tilannepäivitys

Laskin juuri, että olen kirjoittanut 153,5 sivua sen jälkeen, kun aloin pitää sivumäärätilastoa, eli toukokuun 28. päivästä alkaen. Siihen ei voi olla muuta kuin tyytyväinen. Kirjan valmistumiseen on vielä matkaa, mutta olen joka tapauksessa huomattavasti lähempänä sitä kuin olen ollut moneen vuoteen.

Ennen kuin lähden matkalle, tarkistan vielä käsikirjoituksen sivu- ja sanamäärän. Aion tehdä myös arvion siitä, kuinka paljon kirjoitettavaa ja muokattavaa jää tehtäväksi matkan jälkeen ja siitä, kuinka paljon aikaa sekä kirjoittaminen että muokkaaminen vievät. Tämän arviotekstin ajattelin julkaista joulupäivän iltana, eli vilkuilkaa silloin blogiani, jos aihe kiinnostaa.

Kommentit, kysymykset ja ehdotukset ovat tervetulleita niin kuin aina. Mukavaa joulun odotusta!

16.12.2012

Sukellus ajatusseulaan

Pauliina kysäisi minulta kerran kiehtovan Potter-aiheisen kysymyksen, josta Potter-fanina innostuin välittömästi. Pyörittelin kysymystä jonkin aikaa mielessäni ja nyt ajattelin antaa siihen jonkinlaisen vastauksen.  Here we go:

Millaisia muistoja sinun ajatusseulassasi olisi?

Niille, jotka eivät ole lukeneet sarjaa: ajatusseula on malja, johon voi upottaa muistojaan (ja halutessaan myös toisten muistoja, jos kyseiset henkilöt ovat antaneet siihen luvan) ja jonka kautta näihin muistoihin voi palata niin usein kuin haluaa. Upottamalla kasvonsa ajatusseulaan voi esimerkiksi tarkastella jotakin mennyttä tilannetta ulkopuolisen näkökulmasta alusta loppuun - ajatusseulasta näkee siis myös itsensä ja oman toimintansa samalla tavalla kuin toistenkin. Minusta se on erittäin kiehtova taikaesine, josta olisi kirjoittajalle valtavasti hyötyä.

Nyt minun ajatusseulaani... Niin. Millä tavalla käyttäisin sellaista, jos minulla olisi siihen mahdollisuus? Millaisia muistoja upottaisin siihen, millaisiin muistoihin palaisin?

Keräisin siihen muistoja ihmisistä, jotka ovat minulle tärkeitä. Keräisin siihen kauneimmat, merkittävimmät ja rakkaimmat muistot, ja palaisin niihin silloin, kun kaipaan jotakuta tai silloin, kun haluan kokea niihin liittyvät tunteet uudelleen. Palaisin hetkiin, joilla on ollut eniten merkitystä, jotta en koskaan unohtaisi niitä ja jotta antaisin niille aina tarpeeksi arvoa.

Valitsisin myös muistoja tilanteista, jotka olivat vaikeita tai hankalia; tilanteista, joita en täysin ymmärtänyt tai jotka ovat jääneet vaivaamaan minua. Valitsisin ne käsitelläkseni niitä, ymmärtääkseni niitä paremmin, kirjoittaakseni niistä. Minulla on aina ollut tarve ymmärtää, päästä kiinni asioiden ytimeen. Helpottaakseni ymmärtämistä ja oppiakseni menneistä katselisin ajatusseulassa myös vaikeita hetkiä.

Tallentaisin ajatusseulaan kaikki ulkomaanmatkani. Matkustelu inspiroi minua aina, joten katselisin mielelläni eri kohteiden maisemia uudelleen ja uudelleen. Haluaisin painaa mieleeni kaikki yksityiskohdat ja antaa niiden kuljettaa mielikuvitustani oikeisiin suuntiin. Tallentaisin erityisen paljon muistoja Kreetalta, Norjasta ja Teneriffalta, koska niissä kohteissa olen ollut kaikkein onnellisin.

Käyttäisin ajatusseulaa myös hyödyksi kirjoittamisessa niin paljon kuin suinkin. Ajatusseulastani löytyisi lukemattomia muistoja pienistä hetkistä ja keskusteluista, joiden ansiosta olen saanut ideoita tai ratkaissut jonkin Young Fightersiin liittyvän ongelman. Sieltä löytyisi muistoja inspiroivista kirjoista ja elokuvista - ja tietenkin niitä ajatuksia, jotka heräsivät kirjoja lukiessa ja elokuvia katsellessa. 

Ainakin tällaisia muistoja löytyisi minun ajatusseulastani. Millaisia muistoja sinä siirtäisit ajatusseulaan?

12.12.2012

Kysymyksiä

Seuraamissani blogeissa on viime aikoina ollut puhetta henkilöistä ja henkilökuvauksesta. Kirjaa kirjoittaessa joutuu pohtimaan, kuinka paljon henkilöiden ulkonäöstä täytyy kertoa ja millaista tietoa lukija kaipaa kirjan alkumetreillä. Niin kuin monet muutkin, olen sitä mieltä, että henkilökuvauksen tärkein osa on henkilön persoona. Ulkonäköä ei tarvitse kuvailla kovinkaan paljon saadakseen henkilön jäämään lukijan mieleen, mutta persoonan rakentaminen vaatii aikaa ja tarkkuutta.

Yksi hyvä periaate henkilöistä kerrottaessa on se, että lukijalle kerrotaan vain sen verran, kuin hänen tarvitsee tietää. Mutta mitä lukijan sitten tarvitsee tietää?

Mitä mieltä sinä olet? Pidätkö tarkoista kuvauksista? Kuinka paljon haluat tietoa henkilön ulkonäöstä ennen kuin hänen luonnettaan syvennetään? Kuinka syvälle henkilön persoonaan haluat päästä?

6.12.2012

Muokkauksista katkelmaan

Kirjoittaminen on ollut tällä viikolla hieman jumissa. Teen muutaman muutoksen ensimmäiseen lukuun siinä toivossa, että saan siitä energiaa tarttua johonkin keskeneräiseen lukuun. Olen myös päättänyt tehdä vielä yhden muutoksen juoneen ylimääräisen tekstin välttämiseksi. Kyseessä on juonikuvio, jonka voin hyvin siirtää johonkin jatko-osaan. Minusta tuntuu, että se sopiikin paremmin myöhempään ajankohtaan.


Toteuttaakseni yhden lukijani pyynnön olen valinnut pienen pätkän tekstistäni täällä blogissa jaettavaksi. Mietin pitkään, mikä sopisi ja päädyin lopulta tähän:

"En ollut aivan varma, mikä minut sai tajuamaan, että jokin oli pielessä. En tiennyt, johtuiko se tuon salaperäisen miehen tuijotuksesta vai hänen vieressään hääräävän kauppiaan hermostuneista eleistä vai yksinkertaisesta vaistosta, mutta joka tapauksessa käänsin katseeni kolmanteen, harmaatukkaiseen mieheen juuri kun hän kyykistyi pöytänsä taakse. Siirsin katseeni hänestä Adamiin, joka puhui edelleen puhelimessa niin keskittyneenä, ettei nähnyt miesten puuhia. Kyykkyyn mennyt mies oli suorassa linjassa häneen nähden noin viidentoista metrin päässä. Adam seisoi kivitasanteella jalkakäytävän tuntumassa selkä kauppiaisiin päin. Käänsin äkkiä katseeni takaisin kauppiaiden pöytiin, ja jo ennen kuin harmaatukkainen mies oli noussut pystyyn, tiesin mitä hän oli ottanut käteensä.
-          ADAM! Ase!
      Huuto pääsi suustani niin kimeänä, että se sattui minunkin korviini. Adam kääntyi salamannopeasti ympäri ja tajusi tilanteen vasta kun näki miehen sormen liipaisimella. Silloin minä jo juoksin henkeni edestä häntä kohti kaataakseni hänet luodin tieltä."


Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille! Ehdotukset ja kysymykset ovat tervetulleita niin kuin aina.

1.12.2012

Ensimmäisen Young Fighters-romaanin soittolista

Luvassa on siis lista kappaleista, jotka ovat inspiroineet ja jotka inspiroivat edelleen ensimmäisen kirjan kirjoittamista. Kiitokset ideasta Kellylle, joka teki sellaisen omasta kirjastaan. Laitan kappaleet järjestykseen sillä tavalla, että niiden järjestys antaa vihjeitä kirjan tunnelmasta alusta loppuun.

1. Supernatural - Daughtry
2. Louder than ever - Daughtry
3. Contagious - Avril Lavigne
4. Could I have this kiss forever - Enrique Iglesias ft. Whitney Houston
5. Running out of time - Poets of the fall
6. Ghost of me - Daughtry
7. Dangerous - James Blunt
8. Russian Roulette - Rihanna
9. Temple of thought - Poets of the fall
10. I'd come for you - Nickelback
11. Count on me - Bruno Mars
12. The one that got away - Katy Perry
13. Lucky - Sturm und Drang
14. Maybe we're already gone - Daughtry
15. Wish you were here - Avril Lavigne
16. Wicked game - Stone sour
17. Monster - Paramore
18. Slipped away - Avril Lavigne
19. It will rain - Bruno Mars
20. All these lives - Daughtry
21. Dark little angel of mine - Sturm und Drang
22. This means war - Nickelback

Ja lopusksi videot kaikista kappaleista. Toivottavasti pidätte ja saatte kappaleista jotain irti. Kertokaa ihmeessä, jos lista herättää ajatuksia! Otan kommentit mielelläni vastaan.
































29.11.2012

Haasteita ja tavoitteita osa 5: Ihmissuhdekuvaukset

Ihmissuhteista kirjoittaminen tuntuu usein samalta kuin palapelin rakentaminen. Ensimmäinen palanen on hetki,  josta ihmissuhde alkaa ja viimeinen suhteen päätepiste tai tila, johon suhde lopulta asettuu. Se, mitä tapahtuu niiden välissä, on suurin haaste. Kaikkien suhteen vaiheiden pitäisi muodostaa ehjä kokonaisuus, joka kiinnostaa lukijaa pitkään ja joka erottuu muista samassa kirjassa syntyvistä suhteista. Suunnitellessani ja kirjoittaessani ihmissuhteista etsin vastauksia viiteen kysymykseen, joita seuraavaksi vähän avaan.

1. Millaiset asiat ja tilanteet voisivat johtaa juuri sellaiseen päätepisteeseen, jonka olen suunnitellut?
Ensimmäiseksi on tietysti mietittävä, mistä kaikki alkaa. Seurustelusuhteiden kohdalla tämä kysymys nousee esiin yhtenään, erityisesti jos ne ovat päättyvää laatua. Minulle on ollut lähes alusta asti selvää, mitä ensimmäisille Young Fightersissa alkaville seurustustelusuhteille tapahtuu, mutta matka sinne on ollut työn takana. Olen tullut siihen tulokseen, että ei auta muu kuin kokeilla. Ei auta muu kuin kirjoittaa kohtauksia, jotka saattaisivat sopia tarinaan ja sen jälkeen katsoa, toimivatko ne vai eivät. Haastavaa on myös päättää, kuinka paljon johonkin tiettyyn suhteeseen liittyviä kohtauksia tarvitaan, jotta lukija saa suhteen kulusta hyvän käsityksen.

2. Millaiset tapahtumat tekevät suhteen uskottavaksi?
Tätä asiaa pyöritellessäni olen käyttänyt apuna havaintoja oikeasta elämästä. Mietin, millaisia asioita todellisuudessa voisi tapahtua ja on tapahtunut, ja käytän ajatuksiani hyödyksi kirjoittaessani. 

3. Millaisiin tilanteisiin ja suhteisiin kyseisen suhteen osapuolilla on taipumus joutua?
Tällä kysymyksellä on tiivis yhteys henkilökuvaukseen. Se on kuitenkin monimutkaisempi, sillä vastatauksessa täytyy ottaa huomioon kaksi henkilöä, joiden persoonat ovat rakentuneet eri tavalla. On siis mietitittävä esimerkiksi, miten nämä kaksi henkilöä käyttäytyvät esimerkiksi riitatilanteissa ja miksi. Olen kirjoittaessani miettinyt paljon henkilöiden persoonia ja suunnitellut heidän ihmissuhteitaan sen pohjalta, mikä on heille luonteenomaista. En esimerkiksi kovin herkästi kirjoittaisi ystävällistä, hyvää edustavaa hahmoa juonikuvioon, jossa hän tekisi jotakin todella pahaa. Toki henkilöistä löytyy ristiriitaisuuksia niin kuin oikeistakin ihmisistä, mutta niiden täytyy olla perusteltuja ja hyvin pohjustettuja.

4. Miten muut henkilöt vaikuttavat suhteeseen?
Mielenkiintoinen ja vaikea kysymys. Suhteen ulkopuoliset henkilöt voivat vaikuttaa suhteeseen niin, etteivät suhteen osapuolet edes huomaa sitä. Young Fightersin tarinassa on sekä sellaisia tilanteita, joissa vaikutukset vain ovat olemassa ja noudattavat jonkinlaista ennalta määrättyä kaavaa että tilanteita, joissa joku ulkopuolinen pyrkii tietoisesti kuljettamaan suhdetta tiettyyn suuntaan. Suoran toiminnan kuvaileminen on toki helpompaa kuin hienovaraisten, kirjan tapahtumista välittyvien viestien osoittaminen, mutta siinäkin on omat mutkansa. Suorankin toiminnan olisi hyvä antaa lukijalle mahdollisuus miettiä, mistä tilanteessa todellisuudessa on kysymys. Salaperäisyydestä ei ole haittaa muunmuassa silloin, kun joku kirjan henkilö selvittää toisten henkilöiden motiiveja.

5. Mitkä muut tekijät vaikuttavat suhteeseen?
Tämä riippuu ehdottomasti kulloinkin kuvailtavasta suhteesta. Erilaisilla vaikuttavilla tekijöillä voi tehdä suuria eroja ihmissuhteisiin, minkä vuoksi on mielenkiintoista välillä keskittyä pelkästään tähän kysymykseen suhteita suunnitellessa. Tämän kohdan kuvaileminen on ehkä kaikkein vaikeinta: kirjoittaessa erilaisista tekijöistä täytyy ottaa huomioon niiden suhteet toisiinsa ja ennen kaikkea se, kuinka paljon jokin yksittäinen asia vaikuttaa suhteeseen ja miten. Yksittäisillä lauseillakin voi olla suuri merkitys.


Tavoitteeni on kirjoittaa erilaisista, mielenkiintoisista ihmissuhteista hyvin ja tunteella. Pyrin mahdollisimman aitoon ja monipuoliseen tekstiin välttääkseni saippuasarjamaisuutta ja kliseitä. Draamaa ja onnea täytyy olla tasaisesti, kumpaakaan ei saa ampua yli. Liiallinen samankaltaisuus alkaa nopeasti kyllästyttää, joten pyrin uudistumaan jollain tavalla aina, kun otan uuden suhteen käsittelyyn. Toivon, että sitten kun pääsette lukemaan ensimmäistä Young Fighters-romaania, löydätte sen sivuilta sellaisia suhdeaineksia, jotta liikauttavat jotakin sisällänne.


Yksi henkilöistäni tuntee juuri nyt tällä tavalla. Katsotaan, kuinka paljon tekstiä tänä iltana syntyy.







27.11.2012

Lähitulevaisuudessa

Alle kuukausi deadlineen. Hui. En oikein käsitä sitä vielä. Joka tapauksessa aion suhtautua deadlineeni mahdollisimman rennosti. Jos en saa käsikirjoitusta valmiiksi silloin kun olen suunnitellut, kirjoitan sen loppuun heti, kun olen tullut takaisin Suomeen.

Asetin deadlineni joulukuun 26. päiväksi, koska seuraavana aamuna istun lentokoneessa matkalla Teneriffalle. Ensimmäisen osan tapahtumat sijoittuvat osittain Teneriffalle, joten on mahtavaa päästä näkemään uudestaan ne paikat, joita olen käyttänyt kirjani kohtauksissa. Odotan myös innolla uusia ideoita, joita takuu varmasti herää matkan aikana.

Nyt kirjoittamaan! Kävin juuri pitkän inspiroivan keskustelun toisen kämppikseni kanssa, minkä vuoksi kirjoittaminen viivästyi. Mutta luulen, että se ei tuota ongelmia!

Seuraavassa tekstissä ajattelin kirjoittaa vähän ihmissuhdekuvauksen haasteista. Stay tuned!


23.11.2012

Tosiystävälle

Tämä postaus on omistettu ystävälleni, joka viettää seuraavat kuusi kuukautta rauhanturvaajana Libanonissa. Hän lähtee huomenna reilun sadan muun ihmisen kanssa ja tulee takaisin toukokuussa. Hän on unelmoinut tästä pitkään, joten olen todella onnellinen hänen puolestaan - vaikka välillä olenkin vähän peloissani. Mutta, kuten hän sanoi, suomalaisille rauhanturvaajille ei ole vielä tapahtunut mitään Libanonissa, joten ei pitäisi olla syytä huoleen.

Haluan kertoa teille jotakin hänestä, koska hän on yksi ensimmäisistä ihmisistä, joille olen kertonut Young Fightersista. Hän on aina ollut todella kannustava ja saanut minut uskomaan itseeni silloin, kun olen ollut epävarma. Hän on myös hieno muusa: olen saanut häneltä ideoita esimerkiksi yhteen Young Fightersin henkilöön. Hän antaa minulle voimaa kirjoittaa, kun kirjoittaminen on vaikeaa eikä mikään tunnu sujuvan.

Toinen syy kirjoittaa hänestä on se, että hän on todellinen aarre. Hän on näyttänyt minulle, mitä tosiystävyys tarkoittaa. Hän on aina olemassa, kun tarvitsen häntä ja antaa myös minulle mahdollisuuden olla avuksi hänelle. Hän saa minut hymyilemään vaikeimpinakin päivinä ja on aina valmis juttelemaan kanssani. Voin kertoa hänelle mitä tahansa - en osaa kuvitella päivää, jolloin en voisi luottaa häneen. Hän tietää, mitä aion sanoa ennen kuin sanon sanaakaan. Voisi sanoa, että meillä on vahva yhteys.

Niiden vuosien aikana, jotka olemme tunteneet toisemme, olen oppinut valtavasti elämästä ja itsestäni. En voi löytää sanoja, joilla kuvailla kaikkia hyviä asioita, joita hän tuo elämääni jatkuvasti. Olen joskus kuvaillut häntä näin:

 "Monet voivat auttaa minua nousemaan ylös, mutta hän on yksi niistä harvoista jotka voivat estää minua kaatumasta."

Tämä antaa jonkinlaisen käsityksen hänen merkityksestään.

Ystävyytemme ansiosta minun on myös ollut helppoa kirjoittaa ystävyydestä, yhdestä Young Fightersissa voimakkaasti läsnäolevista teemoista. Olen luonut Young Fightersin henkilöiden välille erilaisia ystävyyssuhteita, joita pyrin kuvailemaan niiden ansaitsemalla tavalla. Yksi hienoimmista ystävyyssuhteista on  päähenkilön ja Samin, ystäväni inspiroiman henkilön välinen ystävyys. Odotan valtavasti niiden lukujen kirjoittamista, jotka tuovat sen esille. Kirjoittamalla ystävyydestä haluan kiittää "rauhanturvaajaani" kaikesta siitä tuesta, jota hän antanut minulle asiassa kuin asiassa. Olen todella onnekas, kun minulla on hänet elämässäni.

Tässä on kappale, joka muistuttaa minua aina ystävästäni. Hän linkkasi sen minulle aikoinaan erityisessä tilanteessa, ja sen jälkeenkin se on parantanut päivääni monet kerrat. Kaunis kappale, joka antaa voimaa kaikissa tilanteissa. 







Tässä vielä toinen, joka sopii kerrassaan hyvin tähän postaukseen - erityisesti siinä mielessä, että olen juuri kirjoittanut ihmisestä, joka ehdottomasti pitää rauhan minun elämässäni. Tiedän, että kaipaan häntä vielä monesti.







"All I need is a memory of you
And I'll hold my head high
I won't let anything break me down
I'll walk through tears and stones

Across the distance 
I can feel your embrace
I know you're here with me


I keep walking
through tears and stones
Because you're here with me
and show me the way when I can't see"



22.11.2012

Missä mennään

Kokonaissanamäärä on nyt 85980 sanaa. Hyvin menee eikä loppua näy!

Reilun kolmen viikon sanamäärä: 9577 sanaa. Tällä viikolla täytyy vielä vähän kiristää tahtia.

Tänään kirjoitin 751 sanaa. Sivuja en vielä tänään laskenut.


Ei hullumpaa. Huomenna on tarkoitus saada 900 sanaa rikki!

20.11.2012

Young Fightersin maailmasta

Kirjoittelin eilen englanninkieliseen Young Fighters-blogiin uuden postauksen ja sen jälkeen keskityin kirjaan. Laskeskelin, että minun täytyy kirjoittaa 15-20 sivua viikossa, jos aion saada käsikirjoituksen eteenpäin suunniteltuna ajankohtana. Se tarkoittaa 2-3 sivua päivässä, mikä on yllättävän inhimillinen määrä. Tuosta ei vain parane lipsua. Parasta olisi, jos saisin joka päivä kirjoitettua vähän enemmän. Tämän päivän tavoite on siis 900 sanan paikkeilla. Kohta töihin!

Tällä kertaa ajattelin kirjoittaa jotakin Young Fightersin yhteiskunnasta. Luennoilla on ollut paljon puhetta siitä, millaisena kirjallisuus kuvaa yhteiskunnan ja millä keinoin se sen tekee,  joten aihe on siinäkin mielessä ajankohtainen. Nälkäpelin lukeminen sai minut ajattelemaan Young Fightersin yhteiskuntaa enemmän ja herätti joitakin ajatuksia siitä, millä tavalla sitä voisi kuvailla.

Young Fightersin yhteiskunta on muuttumassa. Tämä ajatus pyörii päälimmäisenä mielessäni. Young Fightersin yhteiskunnan perusrakenteet ovat melkein samat kuin nykyaikana, mutta ne ovat muuttumassa. Ne horjuvat ja taistelevat asemastaan. Muutokset ovat monitasoisia: sarjan henkilöiden elämä muuttuu, Yhdysvalloissa riehuva rikollisuus muuttuu vakavammaksi, pahemmaksi. Tuttu muuttuu vieraaksi. Turvallinen muuttuu vaaralliseksi, vahvuus heikkoudeksi. Kaikki muutokset eivät tietenkään näy ensimmäisessä kirjassa enkä maininnut kaikkia tässäkään, koska niitä on paljon.

Sekoittunut pakka. Niinkin Young Fightersin yhteiskuntaa voisi kuvailla. Käännän henkilöiden tulevaisuuden ympäri ja tuon heidän eteensä menneisyyden palasia, jotka heidän täytyy järjestää uudelleen. Toivon, että lopputuloksesta tulee mielenkiintoinen palapeli.

Sarjan maailmasta löytyy myös paljon onnea. Amyn ja hänen ystäviensä tarina on kaiken muutoksen ja kaaoksen keskellä myös selviytymistarina. Nostan esiin ihmisluonnon varjopuolten lisäksi myös ihmismielen hyviä puolia - ja ehdottomasti niitä asioita, joita arvostan amerikkalaisessa kulttuurissa.

Koska kirjallisuus luo oman todellisuutensa kuviteltujen henkilöiden ympärille, se myös rajaa joitakin asioita todellisuuden ulkopuolelle. Jokainen teos keskittyy kuvailemaan niitä asioita, jotka ovat juuri sen kirjan todellisuudessa tärkeitä ja ajankohtaisia. Se on välttämätöntä, jotta teksti ei rönsyile ja sekoita lukijan päätä. Tämä pätee Young Fightersissakin. Ensimmäisen osan tapahtumista nousee muutokseen, ystävyyteen, seurusteluun, pelkoon ja rikollisuuteen liittyviä kysymyksiä - muunmuassa se, kuinka nämä kaikki vaikuttavat ihmiseen. Myös vastausten etsiminen ja oman identiteetin palasten kokoaminen uudelleen ovat läsnä ensimmäisessä Young Fighters-romaanissa. 

Tässä joitakin ajatuksia. Nyt itse romaanin pariin!

Päivitän vielä myöhemmin joitakin tietoja, muunmuassa kokonaissanamäärän. Pysykää kuulolla ja kyselkää, jos haluaisitte lukea jostakin tietystä aiheesta.

14.11.2012

Horisontissa

Saavutin eilisen tavoitteeni! 940 sanaa. Ei hullumpaa.

Taistelin puolet eilisestä illasta yhden keskeneräisen luvun kanssa. Se on nyt sivun verran pidempi. Välillä pidin taukoja, fiilistelin Bruno Marsin uusia biisejä ja suunnittelin uutta lukua, jonka kirjoittamisen aloitin illalla. Tänään on tarkoitus jatkaa tuota uutta lukua ja jos draivia riittää niin jotakin muutakin. Kirja tulee valmiiksi vain kirjoittamalla.

Nyt itse aiheeseen. Yksi opiskelukaverini kysyi viime viikolla, tiedänkö jo, miten Young Fighters aikanaan päättyy. Vastaus on, että tiedän ja en tiedä.

Tiedän, mitä ensimmäisen kirjan aikana tapahtuu, miten se päättyy ja mitä siitä seuraa. Toisen osan tapahtumat olen suunnitellut melkein kokonaan, kolmannen pääpiirteittäin ja neljänteen on mielessä kaksi suurta juonikuviota. Tiedän myös, minkälaisia salaisuuksia henkilöni saavat selville sarjan aikana ja minkälaisia suuria muutoksia heidän elämässään tapahtuu. Tiedän osan siitä, mihin heidän taistelunsa pahaa vastaan johtaa, mutta en kaikkea.

Henkilöihini liittyy vielä paljon sellaisia asioita, joita minun täytyy miettiä ja joista minun täytyy ottaa selvää. Kaikkien tulevia ammatteja en vielä tiedä. Kaikille en osaa vielä kuvitella aviopuolisoa enkä lapsia, saati kuinka monta lasta he saavat ja milloin. Joidenkin henkilöiden lopullisesta kohtalosta minulla ei ole aavistustakaan. En ole myöskään tietoinen kaikista juonikuvioiden osista, jotka johtavat tiettyyn tilanteeseen tai muutokseen. Haluan pitää Young Fightersin kehittyvänä tarinana, minkä takia on mukavaa ja mielenkiintoista viipyä joissakin kohdissa pidempään kuin toisissa ja kuljettaa lukija syvälle siihen, mistä sarjassa on todella kyse.

Sarjan loppua en ole ajatellut paljonkaan. Olen halunnut keskittyä kirjoittamaan ensimmäistä osaa, jotta se tarjoaa aikanaan mahdollisimman hyvän pohjan Young Fightersin maailmalle. On vaikeaa sanoa tässä vaiheessa, kuinka moneen kirjaan sarja on hyvä jakaa. Young Fightersin tarinassa on paljon kerrottavaa ja paljon aineksia, jotka haluan hioa huippuunsa. Pidän siitä, että kirjoittaminen yllättää minut usein ja pitää minua jännityksessä. Avoimet kysymykset toisaalta myös auttavat minua keskittymään siihen, mikä on juuri nyt olennaista. Tätä kirjasarjaa en aio jättää puolitiehen.

13.11.2012

Iloa ja inspiraatiota

Olipa mukavaa kirjautua bloggeriin ja huomata, että olin saanut kommentin. Ne piristävät ja motivoivat aina! Tällä kertaa minulle suositeltiin kirjaa, josta voisi olla hyötyä pahisten kuvailemisessa.

Laskin eilen huvikseni myös kahdessa viikossa kertyneen sanamäärän ja ilahduin - olin kirjoittanut 6089 sanaa. Tarkoitukseni on tietenkin kirjoittaa seuraavien kahden viikon aikana enemmän. Tämän päivän tavoitteeni on noin 900 sanaa.

Olen myös saanut palautetta ystävältäni Elinalta. Hän lukaisi käsikirjoituksen ensimmäisen luvun ja antoi hyviä korjausehdotuksia. Erityisen ilahduttavaa oli, että kaikki hänen huomionsa liittyivät yksityiskohtiin: kovin  paljon tehtävää siinä luvussa ei siis ole!

Seuraavaksi ajattelin miettiä, mistä aiheesta kirjoitan seuraavan pidemmän tekstin. Vaihtoehtoja on monia, mutta otan niitä vastaan mielelläni. Esittäkää siis vapaasti kysymyksiä, jos tulee jotain mieleen!

9.11.2012

Vieraalla maalla

Kuinka luodaan uskottava pahis? Tätä kysymystä pyörittelen tänään.

Pahiksen luominen on yhtä aikaa vaikeaa ja mielenkiintoista. Pahaa henkilöhahmoa luodessaan kirjailija joutuu astumaan mukavuusalueen ulkopuolelle jonnekin tuntemattomaan, sellaiseen sisäiseen maailmaan, jota ei voi järjellä ymmärtää. Se on matka vieraalle maalle, jonka alueella voi tapahtua mitä tahansa.

Mitä enemmän kirjallisuutta olen lukenut, sitä useammin olen huomannut kuinka tärkeää on selittää, miksi pahikset ovat pahoja. On tärkeää kertoa lukijalle, miksi ja miten henkilöstä on tullut paha, miksi tavallisesta ihmisestä on kasvanut hirviö. Uskottavalla pahiksella on menneisyys siinä missä hyviksilläkin. Menneisyyden verhon raottamiseksi kirjailijan on kuljetettava lukija pahan henkilön mielen sisälle.

Kun olen pohtinut Young Fightersin pahiksia ja kehitellyt heidän elämäntapahtumiaan, olen pyrkinyt löytämään syyt heidän toiminnalleen ja rakentamaan jokaiselle tavallisesta poikkeavan menneisyyden. Young Fightersissa on useita pahiksia, joilla on erilaiset motiivit ja erilaiset tavoitteet. Olen porautunut heidän persooniensa syvyyksiin hitaasti vaihe vaiheelta ja kehitellyt heihin liittyiviä juonikuvioita löytöjeni pohjalta. Olen aikasemminkin kirjoittanut siitä, että tutustun henkilöhahmoihini melkein samalla tavalla kuin oikeisiin ihmisiin. Sama pätee pahisten kohdalla; heihin liittyvät totuudet selviävät minulle yksi kerrallaan.

Toinen tärkeä asia pahiksen esittelyssä on se, kuinka paha hän on ja kuinka se osoitetaan. Hänen täytyy erottua selvästi tavallisista henkilöistä, jotta hän on uskottava. Pahuus ei ole latteaa eikä kevyttä, joten sitä ei pidä kuvailla sellaisena. Jos kirjan pahis on liian "lälly", se vie uskottavuutta koko teokselta.

Kypsyttelin pahiksia mielessäni monta vuotta ennen kuin aloin kirjoittaa lukuja, joissa he esiintyvät. Koska pahikset ovat usein psykologisesti raskaita henkilöitä, heitä täytyy käsitellä oikealla tavalla ja oikeassa tahdissa. Vasta, kun minulla itselläni oli selkeä kuva heistä, aloin rakentaa heitä tekstini sisään. Minusta on tärkeää, että pahiksista ei kerrota kaikkea kerralla. Lukija tarvitsee aikaa käsitellä heidän sanojaan ja tekojaan, minkä vuoksi vältän aiheuttamasta informaatiotulvaa. Haluan antaa tilaa lukijan ajatuksille ja oivalluksille.

Pahan henkilöhahmon luominen on erityinen haaste siksi, että se on niin erilaista. On haastavaa kuvailla  tunteita, jollaisia ei ole itse kokenut ja selittää tekoja, jollaisiin ei itse koskaan syyllistyisi. Pahikset usein vihaavat jotakin, ovat äärimmäisen katkeria jostakin eivätkä pidä esimerkiksi rakkautta todellisena. Heidän rikkinäisestä sielustaan voi löytyä mitä tahansa sellaista, mitä ei voi liittää tavalliseen ihmiseen. Se voi olla joskus pelottavaakin, mutta se tuo tekstiin särmää. Pyrin yksityiskohtaiseen ja syvälliseen kuvaukseen, joka avaa oven pahisten psyykeen toimintaan. Erityisesti silloin, kun samassa kohtauksessa esiintyy pahis ja hyvis, yksittäisillä sanoilla on paljon merkitystä. Lukija voi tunnistaa pahiksen jo tämän puhetavasta. Kun onnistuu tekemään selkeän, kokonaisvaltaisen eron pahan ja hyvän hahmon välille, voi onnitella itseään.

7.11.2012

A battle in the USA

As you know, Young Fighters is set in the United States. I've mentioned it on a post once (The birth of Young Fighters) and now I think it's time to explain why a Finnish girl writes a book series that is set in USA. Thank you, Jouneezeh, for giving me the idea for this post! And thank you, Virtuefiction, for inspiring me to write more in English! It's great to hear that someone is looking forward to my posts.

So, why USA? It's definitely because of the story. The first thing about Young Fighters I saw in my mind was the protagonist. I just saw her in my mind and knew she is American and that her name is Amy. There were also three other things I found out  immediately. First: Amy loves her friends; second: Amy's grandfather got murdered and third: the legacy of Amy's grandfather is a computer chip.

The basic idea of Young Fighters made it clear that the story couldn't be set in Finland. Our country is too small. It's also difficult to imagine that someone would inherit a computer chip in Finland. It's a very powerful device that is chased by unknown criminal organization. That doesn't fit Finland. 

The USA has inspired me a lot from the start. It's a huge society that has it's own rules. I've been interested in the United States for several years so it's been amazing and interesting to build a world around the country. In Young Fighters I describe 1) crimes that brake state lines and 2) how the crimes affect Amy and her friends and the people who have no idea of what is really happening in their country. Young Fighters is pretty much about a big battle between the criminal organization and the people who protect the chip - and also a battle between privacy and publicity. This is one of the reasons why I write about American people instead Finnish. The villains of the series are really bad and their crimes are really shocking - they need a strong adversary. The media and the policy, for example, have much more power in the USA than in Finland. Many countries don't have the kind of enemies that the USA could have.

In the beginning of Young Fighters the villains are a threat only to Amy and her friends. Amy is "nobody" and the center of the battle at the same time. What happens when the threat becomes real to everyone? How will the USA react? Who will survive? Will the chip stay safe? These are fascinating questions to answer. 


When I plotted Young Fighters, I wanted to create something different. Almost every Finnish writer writes about Finnish people, Finnish culture, Finnish nature and so on. I didn't want to do that. It's ordinary. Amy's life definitely isn't ordinary.

3.11.2012

Short update

The chapter is finished! Finally.

My word count is 78,093 now. Crazy.

Now I'll figure out what I'll write about on the next post. This is such a good writing day!

Preesensiä

Sain tunti sitten yhden luvun valmiiksi! Oli jo aikakin, sillä olen jonkin verran myöhässä aikataulusta. Käsikirjoituksen sanamäärä on nyt 78093. Ei hullumpaa. Jatkan kirjoittamista vielä myöhemmin illalla uuden luvun parissa.

Olen Nälkäpelin  lukemisen jälkeen pohtinut, millaisia vaikutuksia sillä on kirjani kirjoittamiseen. Nälkäpelin lukemisesta on kulunut niin vähän aikaa, että en osaa tarkkaan määritellä, millä tavalla se inspiroi minua. Selvää on, että sain Nälkäpelin tarinasta voimaa: olen kirjoittanut tällä viikolla yhteensä 8,5 sivua, mikä on paras saavutus pitkään aikaan. Huomasin viime viikolla myös toisen vaikutuksen: aloin kirjoittaa preesensissä. Onneksi huomasin sen nopeasti enkä ehtinyt kirjoittaa kahta lausetta enempää väärässä aikamuodossa. Pidin vähän taukoa, ja kun seuraavan kerran aloin kirjoittaa, preesens pysyi poissa.

Seuraavassa pidemmässä tekstissä käsittelen joko sitä, millainen Young Fightersin yhteiskunta on tai sitä, kuinka luodaan uskottava pahis. Kumpikin ovat Pauliinan esittämiä kysymyksiä. Katsotaan, kumpaan päädyn. Edellisen Nälkäpeli-aiheisen tekstin löydätte The books of my life-blogista.

Jos tulee mieleen jotakin kysyttävää, jättäkää kommentti!

Booklover

31.10.2012

With or without plans?

I had a day off today so I've had a lot time to write. Today my goal is to finish a chapter I've been writing for two weeks - my studies and a weekend in Helsinki kept me from writing for few days. When the chapter is written, I'll check my word count again.


On this post I'll answer to a question asked by one of my friends at university. If you have something to ask, leave a comment.


Do you write chapters from first to the last one and if not, how do you find it?


Depends on situation. When I was writing the first version of the manuscript, I finished the first chapter before starting next one. I also tried to write some scenes from the middle of the book. However, the plot changed so much during the years that it made writing difficult - my new ideas didn't fit the text I had written and so on. That was when I put the manuscript aside and focused on planning the plot.


I've written my novel with and without plans. When I write chapters in order I don't need to look at my plans so much: I write what I have in my mind and let the story grow. It's quite straightforward and makes daily writing easier.This year I haven't had an order to follow; I've just written what comes naturally - but I couldn't have done it if I didn't have a good, specific plan of the chapter. There is a lot of little things in Young Fighters I have to keep in mind, so planning has been very useful. It has helped me to remember, what happened before the scene I'm writing, specially if I haven't written the things I have to remember. When you want to write a chapter between first and fifth and next a chapter between 15th and 25th, for example, plans are crucial, I think.

If you want to write a good novel, you need to have some plans. The plan doesn't have to be specific: the main thing is that you have some kind of plan. The first plan I made was only a list of events - it only gave me a direction to go and an idea of where to start. A little decision can also be a plan. I made few decisions like "Today I'll make a plan for second chapter", "Next week I'll focus on the opening chapter" and "Now I'll try to write a completely new scene". I think that specific plans work for some and others they don't. They can make a writer anxious and terrified. The only way to find out if they work for you is to try. And remember: plans can always change, so don't worry. Plans are supposed to help you, not to tie you.

Ps. It's winter here now! I had to stare a while when I saw the snow. Everything is white - and cold!

29.10.2012

Mielen sisällä

Tällä kertaa vastaan Pauliinan esittämään kysymykseen, joka on antanut minulle ajateltavaa kerran jos toisenkin. Jos haluatte tietää aiheesta enemmän, kysykää vapaasti.


Kuinka luot henkilöiden psykologisen rakenteen?

Tätä kysymystä olen pohtinut paljon kirjoittamisprosessin eri vaiheissa. Kirjan henkilöiden persoonallisuudet kehittyvät jatkuvasti kirjoittamisen aikana aivan niin kuin oikeiden ihmistenkin, mikä tekee heidän mielenliikkeistään sekä todella mielenkiintoisia että haastavia kuvaamisen kohteita.

Ajattelen, että jokainen kirjailija rakentaa henkilönsä eri tavalla. Kaikki lähtee siitä, että kirjailija tuntee henkilönsä hyvin. Genre, kirjailijan tyyli ja teemat ohjaavat ja määräävät osan prosessin kulusta. Lukijalla on oma ainutlaatuinen tehtävänsä täyttää henkilöiden olemus, ja loppu syntyy henkilöistä itsestään. Minunkin henkilöni ovat syntyneet näiden kaikkien tekijöiden yhteydestä toisiinsa.

Kun ajattelen asiaa tarkemmin, huomaan että Young Fightersin henkilöiden psykologiset ominaisuudet ovat suurimmaksi osaksi lähtöisin heistä itsestään ja Young Fightersin juonesta. Olen luonut monenlaisia henkilöitä jo siksi, että sarjan mysteerien selvittämiseen tarvitaan erilaisia ihmistyyppejä. Koska genre on jännityksen, scifin ja romantiikan yhdistelmä, henkilöiden psyyke joutuu koetukselle sekä tavallisten tapahtumien että tavallisuudesta poikkeavien tapahtumien kautta - henkilöilläni on esimerkiksi tietokonesiru suojeltavana, heidän menneisyyteensä liittyviä salaisuuksia selvitettävänä ja seurustelun tuomia haasteita voitettavana. Tämä synnyttää vahvoja persoonia ja tilanteita, joissa nämä persoonallisuudet astuvat lavalle - ja tietenkin vihollisia, jotka pyrkivät horjuttamaan erityisesti päähenkilön sielun tukipilareita. 

Käytän henkilöiden psyykeiden luomiseen useita keinoja: tilanteita, keskusteluja, laajoja juonikokonaisuuksia ja henkilöiden välisiä suhteita. Minusta on tärkeää, että lukija ymmärtää, miksi henkilöt ovat sellaisia kuin ovat. Siksi suoran kuvauksen tueksi tarvitaan kohtauksia, jossa kerrotut asiat ilmenevät käytännössä. Pyrin viemään lukijan syvälle henkilöiden mielen sisälle, koska Young Fightersin tarina vaatii sitä ja koska minua itseäni kiehtoo valtavasti taitava, syvä henkilökuvaus. Haluan antaa heistä monipuolista tietoa, jotta lukijat voivat sanoa tuntevansa heidät hyvin ja jotta he ovat samastuttavia ja uskottavia. Tavoitteeni on kertoa, miksi henkilöni käyttäytyvät ja ajattelevat niin kuin ajattelevat ja luoda useita, erilaisia ihmiskohtaloita ja kehitystarinoita. Mietin tarkkaan, mitä kerron henkilöistäni ja missä vaiheessa, koska kaiken informaation täytyy olla perusteltua ja linkittyä juonen kulkuun.

Ihmismielen kiemuroiden kuvaamista on ehdottomasti helpottanut se, että tiedän jonkin verran psykologiasta. Olen aina ollut kiinnostunut ihmisistä ja mielen toiminnasta, mikä sai minut käymään kaikki psykologian kurssit jotka olivat lukiossa tarjolla. Monet psykologian peruskäsitykset ovat läsnä Young Fightersissa, esimerkiksi se, että menneisyys vaikuttaa ihmiseen ja seuraa hänen mukanaan.

Voisi sanoa, että henkilöiden psykologinen rakenne on palapeli, jota kokoan ja täydennän hiljalleen romaanini edetessä. En pamauta kaikkea tiskiin heti, koska sellainen on tylsää ja karkottaa mielenkiinnon. Lukijalle ei myöskään jää aikaa tehdä omia päätelmiä, jos informaatiota tulvii jokaiselta sivulta. Lopullinen kuva henkilöstä syntyy nimenomaan lukijan mielikuvituksessa, joten haluan antaa jokaiselle mahdollisuuden kulkea Young Fightersin matkaa henkilöiden rinnalla.

23.10.2012

Jännityksen keskeltä

Ennen kuin menen tämän tekstin varsinaiseen aiheeseen, haluan kertoa jotakin mahtavaa. The bone seasonista tehdään elokuva. Samantha kirjoitti asiasta lauantaina blogissaan puolentoista viikon vaitiolovelvollisuuden loputtua. Olen todella onnellinen hänen puolestaan ja odotan innolla, minkälainen elokuvasta tulee.

Tässä vielä linkki Samanthan tekstiin, jos haluatte kuulla lisää: Miss Shannon remarks - Film rights optioned


Ja nyt varsinaiseen aiheeseen. Pauliina antoi minulle viime viikolla useita aiheita, joista aion kirjoittaa sitä mukaa kun tuntuu siltä. Ensimmäiseksi vastaan muutamaaan kirjallisuusaiheiseen kysymykseen.


Kuinka paljon lukemasi kirjallisuus vaikuttaa kirjoittamiseesi?


Se riippuu kirjasta. Mitä enemmän pidän kirjasta, sitä enemmän se yleensä herättää ajatuksia ja tunteita, joiden käsittely saa kirjoittamisen sujumaan. Jotta kirja voi inspiroida minua, siinä täytyy olla filosofista syvyyttä, hyvä juoni ja jotakin muuta, joka kiehtoo minua. Lukeminen on joka tapauksessa yksi ehtymätön inspiraation lähde, joka tuo tuoreutta tekstiin jatkuvasti.


Useimmiten lempikirjailijoiden kirjat antavat minulle eniten voimaa ja ideoita. Ne motivoivat ja muistuttavat siitä, miksi haluan kirjailijaksi. Inspiraatio herää eloon myös silloin, kun luen jotain aivan uutta.


Kuinka paljon jännityskirjallisuus vaikuttaa Young Fightersin kirjoittamiseen?

Tämä on mielenkiintoinen kysymys. Olen lukenut valtavasti jännityskirjallisuutta yläasteelta lähtien. Lapsena luin jokaisen salapoliisiromaanin, jonka löysin ja ratkoin mysteerejä niiden henkilöiden mukana. Mysteerit, salaisuudet ja monimutkaiset rikokset kiinnostavat minua ja saavat minut aina ajattelemaan kaikkea ihmisen psyykkisistä ominaisuuksista kirjailijan nerokkuuteen. Young Fightersissa on paljon jännityskirjallisuuden elemettejä ja kyseiselle genrelle tyypillisiä konventioita, jotka tulevat tarinaan luonnostaan ja joita pyrin käyttämään uudella tavalla. Koska pidän jännityskirjallisuudesta, ei ole yllätys, että että kirjoitan tällaista sarjaa. Rakkauteni jännistyskirjallisuutta kohtaan on kuitenkin vain yksi niistä monista syistä, jotka saavat minut kirjoittamaan rikoksista ja niiden seurauksista.


Mikä on mielestäsi hyvän jännityskirjan merkki?

Kun mietin vastausta tähän kysymykseen, ajattelin niitä kirjailijoita, joiden teoksista pidän eniten. Michael Connelly, Patricia Cornwell ja Clive Cussler ovat amerikkalaisia ja maailman parhaita jännityskirjailijoita. Heidän teoksistaan nautin valtavasti. Olen lukenyt myös Lee Childin, Dennis Lehanen, Robin Cookin ja Dan Brownin teoksia: todella hyviä kirjailijoita kaikki. Pohjoismaisiin jännityskirjailijoihin en ole vielä tutustunut; ainoastaan Henning Mankellin tuotantoon olen kiintynyt ja tykästynyt. Ajatellessani näiden edellä mainittujen kirjailijoiden teoksista olen poiminut viisi piirrettä, jotka mielestäni kuuluvat ehdottomasti hyvään rikosromaaniin.

1. Mielenkiintoinen vaikea rikos/vaikeat rikokset. Jännityskirjallisuus on laaja genre, joka laajentuu laajentumistaan, joten en voi puhua pelkästään murhasta tai murhista. Useissa rikosromaaneissa tapahtuu myös muita rikoksia,  esimerkiksi talousrikoksia ja identiteettirikoksia.

2. Toimiva ja jännittävä juoni. Jos juoni tökkii, jännityskirjasta ei nauti.

3. Mielenkiintoinen, jollain tavalla kompleksinen päähenkilö. Jännityskirjallisuudessa rikoksen tutkijat ovat avainasemassa. Jos päähenkilö eli esimerkiksi poliisi tai asianajaja on tylsä, liian pintapuolisesti kuvailtu tai stereotyyppinen, mielenkiinto lopahtaa nopeasti. Minua kiinnostaa valtavasti myös ne rikoksen tutkijoiden piirteet, jotka eivät tule esille heidän työssään - haluan tuntea henkilön ammatin takana.

4. Filosofinen syvyys. Hyvä jännityskirjallisuus herättää tunteita ja ajatuksia. Se järkyttää, hämmästyttää, itkettää ja kertoo jotain olennaista ihmisyydestä ja ihmisluonnosta.

5. Yllättävät juonenkäänteet. Ennalta-arvattavuus on tylsää, yllätykset saavat lukijan haukkomaan henkeään ja pitävät jännitettä yllä.


Tällaisia ajatuksia jännityskirjallisuudesta. Kysykää, jos tulee kysyttävää mistä tahansa aiheesta ja kertokaa, jos haluatte tietää tästä aiheesta enemmän. Hyvää viikkoa kaikille.

Booklover





22.10.2012

Great news and the writing mood

First I want to tell you something: The bone season will be also a film. Samantha announced it on her blog Saturday. Read her latest post to know what I'm talking about: Miss Shannon remarks - Film rights optioned

I'm so happy for Samantha. This is amazing! It's really great to see how much people love her book. 

When I first saw the title of the newest post I was like "Wow. Film rights. Wow." Next I thought of how great this is and how quickly this all happened. Not every writer gets an opportunity like this. Samantha's story is unique.


I've been working on my novel every minute it's been possible during last seven months, and the news about The bone season gave me a huge inspiration to work harder. I'm in a state of mind that I call writing mood.

This state of mind - or state of inspiration - is a state where everything I do and hear gives me ideas and makes me want to write. It usually begins when I listen to some inspiring music or read a good book; it begins with thoughts that grows until I have an idea of a scene or a chapter. Writing mood is a combination of feelings and action: something makes me think and then I want to write. When I'm on the writing mood, I think of my characters and the chapters I'm writing - I think of everything that has something to do with Young Fighters. I inspire myself every way I can: by reading, watching movies, listening to music, eating chocolate, having many cups of tea a day; anything that keeps me writing. Usually the writing mood grows with time and makes me feel like I was living in the world of Young Fighters. This time it started in March - now it gets stronger every day. If I had a chance, I would write all night long.

During this very long, intensive state of inspiration I have read all the chapters I had written, started to make my editing list, rewritten one chapter and written eight new chapters. Lately I've finished few unfinished  chapters that were really challenging from the start. Last week I started to write two completely new chapters: I'll work on them this week. I've also checked my word count: it's now about 75000 words. It sounds huge.

 My goal is to finish the novel in December and send it to publishing houses. I can only imagine the feeling when I've really done it.

I'm really getting forward. It's awesome. Thank you for stopping by! Every reader is a treasure.

Booklover




19.10.2012

Haasteita ja tavoitteita osa 4: Dialogi

Hyvän dialogin kirjoittaminen on osoittautunut suuremmaksi haasteeksi kuin olisin uskonut. Ensimmäisinä intensiivisinä kirjoittamisen vuosina en huomannut, kuinka monia asioita dialogilla ilmaistaan. Se tuntui yksinkertaiselta kirjallisuuden osalta, jollainen se osittain onkin: dialogi on henkilöiden keskustelua, tarkkaan tarkoitukseen kehitetty ilmaisukeino. Sen myös kirjoittaa nopeammin kuin muun tekstin, jos sen on suunnitellut hyvin. Mutta millaista on hyvä dialogi?

Sen jälkeen, kun aloitin romaanini uusimman version kirjoittamisen, olen löytänyt viisi kysymystä, joihin vastaaminen on ohjannut dialogia oikeaan suuntaan.


1. a) Mihin dialogia käytetään ja b) mihin sitä voidaan käyttää?


Ensimmäinen käyttötarkoitus on selkein: keskustelu. Dialogilla ilmaistaan myös henkilöiden tunteita ja ajatuksia. Dialogissa kaikki henkilöt saavat sekä oman äänen että mahdollisuuden vaikuttaa tarinan kulkuun. Sillä voi myös kertoa paljon henkilöiden välisistä suhteista. Haastavaa on, kuinka jokaisen henkilön saa erottumaan toisista henkilöistä koko kirjan ajan.


2. Mitä dialogin keinoin halutaan sanoa?

Jotta dialogi pysyy sujuvana eikä muutu turhaksi jaaritteluksi, on hyvä pitää mielessä, mitä sen avulla haluaa kertoa. Onko keskustelun tarkoitus ilmaista tunteita? Paljastaako se jotain siihen osallistuvista henkilöistä? Kuljettaako se tarinaa eteenpäin? Näitä asioita mietin, kun suunnittelen dialogia.


3. Minkälaiseen tilanteeseen dialogi liittyy?

Tilanne, jossa keskustelu käydään, vaikuttaa dialogin tunnelmaan ja ohjaa sanavalintoja. Yksittäisillä sanoilla on valtavasti voimaa, joten valintoja täytyy miettiä tarkkaan. Niillä voi kertoa esimerkiksi, kuinka vihainen henkilö on - ja nimeomaan mainitsematta itse vihaa lainkaan.


4. Kuka puhuu?


Jotta saan henkilöiden äänen kuulumaan, mietin tarkkaan, millaisia sanoja ja ilmauksia kukin henkilöni käyttää. Hyvässä dialogissa lukija tunnistaa henkilön pelkästä puheesta; loppuun ei tarvitse kirjoittaa esimerkiksi "Alex sanoi." Kun kirjoittaja tuntee henkilönsä hyvin, erojen tekeminen käy luonnostaan. Henkilön persoona ilmenee myös hänen tavassaan puhua, ja siksi mietin, ketkä puhuvat paljon ja ketkä vähän, kenellä on taipumus käyttää usein samoja sanoja ja kuka osaa leikkiä kielellä. Parhaimmillaan jo keskustelun osapuolet luovat dialogin tunnelman.


5. Mikä on dialogin kannalta olennaista?

Turhia sanoja kannattaa aina välttää. Silloin kun lukijalle on selvää, kuka puhuu, puhujan nimeä ei tarvitse mainita. Dialogia ei myöskään kannata yrittää pidentää väkisin, koska se muuttuu nopeasti tönköksi ja tylsäksi. Henkilöille tulee antaa tilaa, mutta tilan täytyy olla perusteltua. Dialogin teho häviää, jos dialogi rönsyilee aiheensa ohi. Kun keskittyy siihen, mikä on tärkeintä, dialogin luomat jännitteet eivät katkea.



Tavoitteeni on kirjoittaa sujuvaa ja mielenkiintoista dialogia. Pyrin käyttämään sitä monopuolisesti ja oikeissa kohdissa, jotta lukijani pääsevät tutustumaan Young Fightersin henkilöiden sielunmaailmaan.  Eikä sekään ole haitaksi, jos dialogini saa lukijan silloin tällöin nauramaan.


Hyvää viikonloppua!
Booklover

14.10.2012

11 asiaa minusta ja vähän muutakin/ 11 things about me and something more

Sain tänään haasteen, johon päätin vastata heti. Haasteessa on neljä osaa: minun täytyy kertoa yksitoista asiaa itsestäni, vastata yhteentoista haastajani antamaan kysymykseen ja haastaa 11 bloggaajaa, joilla on vähemmän kuin 20 seuraajaa. Tarkoitus on antaa näille bloggaajille näkyvyyttä ja uusia lukijoita. Viimeiseksi minun täytyy keksiä yksitoista uutta kysymystä, joihin haastetut vastaavat omassa postauksessaan.

I have a challenge for you. There's four parts in the challenge: post eleven things about you, answer eleven questions I made for you, challenge eleven people who has less than 20 followers and give them eleven questions to answer in their post. The idea is to give the blogs new readers.

Here is my post:

- Olen sosiaalinen. Rakastan ihmisten kanssa olemista ja juttelemista.

- Ennen kuin osasin oikeasti kirjoittaa, söhersin kaikenlaisia sotkuja paperille ja luin niitä kuin tarinaa äidilleni esimerkiksi junassa.

- Kauniit maisemat inspiroivat minua valtavasti.

- Kirjahyllyssäni on melkein 200 kirjaa.

- Rakastan teetä ja suklaata.

- Saan parhaat ideani yöllä tai myöhään illalla.

- Daughtry on paras kaikista bändeistä. 

- En juo kahvia.

- Osaan puhua saksaa.

- Olen käynyt kahdeksassa maassa.

- Olen kirjallisuuden opiskelija.


- I'm social. I love to be and talk with people.

- Before I could really write, I made all kinds of marks on a paper and read them like they were stories.

- Beautiful landscapes inspire me a lot.

- I own almost 200 books.

- I love tea and chocolate.

- I have my best ideas late or in the middle of the night.

- Daughtry is the best band of all.

- I don't drink coffee

- I can speak German

- I've been in eight countries.

- I'm a literature student.

Yksitoista kysymystä Susannalta/ Eleven questions from Susanna


1. Miksi päätit aloittaa bloggaamisen?/ Why did you start to write a blog?
   
  - Koska kirjoittamisessa on kysymys jakamisesta, antamisesta. Haluan jakaa ajatuksiani ja kertoa kirjoittamisesta - ja olla avuksi niille, jotka ovat samassa tilanteessa kuin minä.

  - Because writing is about sharing and giving. I want to share my thoughts and tell about writing - and help those who are in the same situation where I am. 

2. Jos voisit saada yhden ihmisen takaisin elämääsi, kuka se olisi ja miksi?/ If you could get one person back to your life, who was it and why?
    
  - Isoisäni. Olisi paljon puhuttavaa. Olisi hienoa, jos hän voisi nähdä minut nyt.

  - My grandfather. I'd like to talk with him. It would be great if he could see me now.

3. Mikä on elämäsi suurin tavoite?/What is the biggest goal of your life?

  - Elää onnellinen, minun näköiseni elämä, jonka aikana voin tehdä jonkun toisen onnelliseksi ja saada aikaan jotakin, jolla on oikeasti merkitystä.

  - To live happy life that looks like me. Make someone else happy and do something that really matters.

4. Tykkäätkö kolmioista ja jos niin miksi tai miksi et?/Do you like triagles? Why/Why not?

   - Kolmiot on ihan kivoja. Niistä tajusin ainakin jotain matematiikan tunneilla.
   - I like them. I got something about them in maths.

5. Neule vai villapaita?/Knitwear or sweater?
   
   - Neule./ Knitwear.

6. Pidätkö itseäsi normaalia järkevämpänä?/ Do you think you're more sensible than normal people

   - Osaan käyttää järkeä, kun tarvitsen sitä./ I can use sense when I need it.

7. Kenellä on upein ääni?/ Who has the greatest voice?

   - Chris Daughtrylla./ Chris Daughtry.

8. Mistä unelmoit?/ What do you dream about?

   - Unelmoin kirjoittamisesta, ideoiden toteuttamisesta. Siitä tunteesta, joka syntyy kun kirjani on valmis. Unelmoin matkustelusta, maailman näkemisestä. Perheestä. Lukijoiden kanssa keskustelemisesta. 

 - I dream about writing. About the feeling when I've finished my novel. I dream about travelling, seeing the world. About having a family. About talking with my readers.

9. Yksitoista sanaa, jotka kuvaavat sinua parhaiten./ 11 words that describe you the best.

   - Ystävä, kirjoittaja, lukija, tunteet, välittäminen, ilo, sosiaalinen, ajattelu, unelmointi, keskustelu, seikkailu

 - Friend, writer, reader, feeligs, caring, joy, social, thinking, dreaming, conversation, adventure

10. Oletko koskaan lukenut witch-lehtiä, ja jos olet niin mitä tykkäät?/ Have you ever reag Witch-magazines? If you have, what you think about them?

   - Tulihan niitä luettua lapsena. Silloin ainakin tykkäsin niistä.
   - Yes, when I was a kid. I liked them.

11. Onko rakkaus yliarvostettua?/ Is love overrated?

    - Ehdottomasti ei./ Absolutely not.



11 kysymystä teille/ 11 questions for you

1. Minkälaisia blogeja luet mielelläsi?/ What kind of blog you like to read?
2. Kuka/ketkä on/ovat lempikirjailijasi ja miksi?/ Who is/are your favorite writer/writers and why?
3. Mikä on parasta, mitä elämässäsi on tapahtunut?/ What is the best thing that has happened in your life?
4. Kenet haluaisit tavata juuri nyt ja miksi?/ Who would you like to meet right now and why?
5. Kadutko jotakin?/ Do you regret something?
6. Mikä on lempi vuodenaikasi ja miksi?/ What is your favorite time of year and why?
7. Miksi kirjoitat?/ Why do you write?
8. Tunteet vai järki?/ Feelings or sense?
9. Kerro viisi asiaa, joista pidät ja viisi asiaa, joista et pidä./ Tell five things you like and five things you don't like.
10. Minne haluaisit matkustaa?/ Where would you like to travel?
11. Mikä tekee sinut onnelliseksi?/ What makes you happy?


Haastetut ovat... / I challenged... 






Couldn't find eleven! And I bet some of them have more than 20 followers.

Have fun with the challenge!

Booklover.

13.10.2012

Kirjoittajan kammiosta

Perjantai 12.10. 


12:13


Paras aika kirjoittaa on silloin, kun ei ole kiire mihinkään, kukaan ei häiritse eikä seuraavana päivänä ole aikaista herätystä. Sellaisina päivinä voi antaa aikaa jokaiselle kohtaukselle ja idealle, ajatella henkilöitä pitkin päivää ja kirjoittaa kaikessa rauhassa.

Aloitan päiväni laittamalla musiikkia soimaan. Tänään valitsen kappaleet kohtauksen mukaan, niinpä ensimmäisenä soi Daughtryn Outta my head.

Koska minulla on aikaa, aloitan hitaasti. Luen tekstin, jonka kirjoitin eilen, suunnittelen lukua mielessäni ja alan kirjoittaa sitten, kun tuntuu siltä. Kirjoitan muutaman lauseen tai kappaleen kerrallaan fiiliksestä riippuen kunnes pääsen vauhtiin - kun teksti alkaa pulputa, voin hyvinkin kirjoittaa kolme sivua yhteen menoon.

 15:30


Olen kirjoittanut, pitänyt tauon, kirjoittanut, pitänyt tauon ja kirjoittanut taas. Tekstiä ei ole tullut vielä paljonkaan, joten ajattelin katsoa seuraavaksi toisen Potterin, tällä kertaa Feeniksin killan. Katsotaan sen jälkeen, missä mennään!


17:46

Inspiroiduin jälleen. Vaikka olen katsonut Feeniksin killan ja muut Potterit useammin kuin pystyn laskemaan, ne vaikuttavat minuun joka kerta yhtä voimakkaasti. Luulen, että sillä on tekemistä eläytymisen kanssa: kun eläytyy ensin johonkin tarinaan, on helpompaa upota oman tekstin maailmaan. Elokuvien katselu auttaa hävittämään muun maailman ympäriltä. 

Erityisesti rakkaiden ja kaikin puolin hyvien elokuvien katsominen on inspiroivaa ja piristävää. On aina hienoa nähdä, kuinka näyttelijät herättävät henkilöt ja tarinan eloon.

20.00

Olen tehnyt viime aikoina muutoksia ensimmäisiin lukuihin, ja nyt painiskelen uudistuneen kolmannen luvun kanssa. Jos nyt keskityn kunnolla, saatan saada sen valmiiksi tänään.

Kun kirjoitan jotakin hankalaa kohtausta, käytän paljon työskentelytapaa, jota kutsun ajattelutauoksi. Ajattelutauon aikana teen jotakin, mikä ei liity kirjoittamiseen millään tavalla: siivoan, laitan ruokaa, neulon tai keskityn nauttimaan kupillisen teetä. Samalla kun vaikkapa järjestelen huonettani, annan ajatusteni virrata Young Fightersin maailmassa. Ajattelutauon aikana olen yleensä aivan omissa maailmoissani; jos joku puhuu minulle sellaisen aikana, menee jonkin aikaa ennen kuin huomaa. Keskityn ajatuksissani kohtaukseen, jonka haluan kirjoittaa, mutta en estele, jos mielikuvitukseni haluaa viedä minut jonnekin muualle. Koskaan ei voi tietää, mikä ajatus antaa eniten voimaa.

00:15


Kolmas luku on nyt valmis. Vihdoinkin. Nyt sillä on viimeinkin runko, jota voin myöhemmin viimeistellä.


Kirjoitin yhteensä kolme sivua, ja olen siihen todella tyytyväinen. Näissä tunnelmissa on hyvä lähteä nukkumaan, tai ainakin lopettaa kirjoittaminen. Myöhemmin lisää kirjoittajan kuulumisia!

Booklover

12.10.2012

Lähtölaskenta

Torstai 11.10. kello 18:14


Aloittelen parhaillaan intensiivistä työskentelyä. Käyn läpi käsikirjoituksen juonisuunnitelmaa ja merkitsen kalenteriin, milloin kirjoitan mitäkin lukua. Haluan tehdä itselleni jonkinlaisen aikataulun, jotta saan käsikirjoituksen valmiiksi ennen vuoden loppua. Suunnittelusta on aina hyötyä.


Torstai 11.10. kello 18.45


Juonisuunnitelma on nyt käyty läpi ja kalenteri täytetty. Vähän ajan päästä nähdään, joudunko kiristämään tahtia vai saanko jotkut kohdat valmiiksi aikaisemmin kuin luulen. Nyt lähden kauppaan ostamaan vähän herkkuja ja muuta syötävää, jotta ravitsemus on kunnossa. Mitä paremmin olen syönyt ja mitä paremmalla tuulella olen, sitä parempaa tekstiä saan aikaiseksi. Erityisesti suklaa ja tee edistävän luovaa ajatteluani.


Torstai 11.10. kello 19:40


Silloin, kun minulla on tiedossa monta peräkkäistä, kiireetöntä päivää, aloitan kirjoittamisen inspiraation herättämisellä. Etsin inspiraatiota tavallisesti kuuntelemalla musiikkia, lukemalla, katsomalla elokuvia, liikkumalla ulkona ja juomalla monta kupillista teetä. Tässä vaiheessa en valikoi musiikkia: annan spotifyn soittaa kappaleita järjestyksessä sen kummemmin miettimättä. Sitten, kun alan kirjoittaa, mietin minkälainen musiikki vie minut oikeanlaiseen tunnelmaan.


Tällä kertaa haluan jalostaa ideat huippuunsa. Siksi olen valinnut tämän illan elokuvaksi yhden Potterin; niillä on tapana saada ajatukseni lentämään ja motivoida minua taistelemaan vaikka läpi harmaan kiven. Seuraavaksi laitan teetä ja sitten: Harry Potter ja kuoleman varjelukset osa 2!


Torstai 11.10. kello 22:33



Niin kuin aina minkä tahansa Potter-elokuvan jälkeen, olen vaikuttunut ja täynnä tunteita. Harryn tarina on aina inspiroinut ja kiehtonut minua, enkä osaa kuvitella aikaa, jolloin se ei koskettaisi minua yhtä syvältä kuin nyt. J.K.Rowlingin luoma maailma on niin nerokas, niin ainutlaatuinen. En yllättyisi, jos löytäisin itseni katsomasta tänään vielä toista Potter-elokuvaa.


Annan tämän tunteen vaikuttaa minuun jonkin aikaa ja katson, mitä se saa aikaiseksi. Luulen, että vähintääkin kohtauksen tai uuden luvun aloituksen.

Perjantai 12.10. Kello 0.43

Olen nyt kirjoittanut sivun jatkoa haastavaan lukuun, mihin olen oikein tyytyväinen. Pääsin vauhtiin! Lopuksi ennen kuin lopetan tältä istumalta, laitan tänne muutaman biisin, jotka ovat inspiroineet minua tänä iltana. Huomenna lisää!



Ja tietenkin rakkainta unohtamatta:


I just love that song!


Huomenna - tai tänään - kirjoitan yksityiskohtaisemmin päivän eri vaiheista. Voi että kirjoittaminen on kivaa. 

Booklover